Kerrotaan Elian ja Baalin profeettojen kohtaamisesta Karmelin vuorella. Elia oli mies, joka luotti Jumalaansa ehdottomasti. Hän oli niin varma voitosta, että antoi Baalin profeetoille mahdollisuuden todistaa ensin oman jumalansa voimaa. Kirjoittaja kertoo (1.Kun. 18:20-29) Baalin profeettojen harrastaneen omia menojaan kovalla älämölöllä ja intensiteetillä koko päivän, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Mikä mielenkiintoisinta, Baalin profeetat joutuivat jopa hurmoksiin messuamisensa seurauksena, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Ei tullut tulta taivaasta, ei tullut manifestaatiota, eikä ilmestystä.
Tämä on hyvin opettavaista meille, joille tämän maailman loppuikausi on tullut: hurmoksiin joutuminen ei sinänsä merkitse yhtään mitään. Baalin profeetat olivat hinkanneet itsensä hurmoksiin oman sielunsa voimasta ja - siinä kaikki.
Elia sensijaan käski valella niin uhripuut kuin kaiken muunkin alttarilla vedellä, ettei mitään jäisi sattuman varaan. Nyt se, mitä tapahtuisi, olisi Jumalan suvereenin voiman ilmestymistä, eikä siinä olisi mitään ihmistekoista. Jos kanttia riittää, niin mene ja tee Sinä samoin.
Myöhemmin törmäämme Kuningasten kirjassa vähän samantapaiseen esimerkkiin. Juudan ja Israelin kuninkaat olivat yhdessä lähdössä sotaan Aramin kuningasta vastaan. (Ks. 1.Kun. 22. lukua.) Kokoonnuttiin yhteen etsimään Herran kasvoja ja kutsuttiin paikalle myös profeetat, yhteensä nelisensataa miestä. Nämä touhusivat kukin tahollaan erilaisin profeetallisin tunnusteoin voittoa Aramista. Käy kuitenkin ilmi, että eksyttävä Henki oli mennyt näihin profeettoihin, jotka - yhtä profeettaa lukuunottamatta - eivät puhuneet totuutta Herran nimessä. Heidän palvelutyönsä keskittyi enemmänkin kuninkaallisen korvasyyhyn rapsuttamiseen ja taloudellisen voiton saamiseen tasokkaasta profetoimisesta, kuin aitoon Jumalan kuntelemiseen.
Vain yksi profeetta oli aidosti Herran asialla. Muut olivat harhassa profetoimisineen. Myöhemmin näemme Jeremian vaiheissa aivan vastaavanlaisia tilanteita. Mitä opimme tästä? Totuus ei ole enemmistön päätöksellä ratkaistava asia. Se ei perustu kannattajien, tukijoiden, katselijoiden tai kuulijoiden määrään. Eräs pojistani kertoi kerran olleensa erään vapaan suunnan nuorten tapahtumassa, jossa asioiden totuusarvoa perusteltiin sanomalla, että "eihän niin ja niin monta miljoonaa ...-laista voi olla väärässä".
Raamatun mukaan todellisuus on ihan toisenlainen. Niin ja niin monta miljoonaa mitähyvänsä-laista voi olla väärässä. Tämän tähden meitä käsketään olemaan uskollisia Totuudelle, joka on Elävä Persoona ja joka on ilmoittanut iankaikkisen tahtonsa Sanassaan. Tämän takia meitä kehoitetaan arvioimaan - joskus kriittisestikin - kaikkea profeetallisuutta ja karismaattisuutta. Se pitää tehdä Sanan pohjalta vikoilematta, ilman kyynisyyttä ja vailla mitään tunnustuskuntamielisyyttä.
Apostolien tekojen alussa kerrotaan, miten koko uskovien joukko (so. seurakunta) Jerusalemissa oli yksimielisesti koolla rukouksessa ja Jumalan etsimisessä. Pyhä Henki tuli, laskeutui päälle ja täytti. Mekanismi on sangen yksinkertainen edelleenkin. Tänään helluntaina vietetään Maailman rukouspäivää. On mahdollista kokoontua yhteen seurakuntana rukoilemaan Hengen vuodatusta ja liittää omat rukouksensa sitä kautta muiden Herran omien rukouksiin. Emme tarvitse mitään muuta niin kipeästi kuin Pyhän Hengen voitelua työhön ja elämäämme. Niinpä tänään kokoonnumme täällä Lahdessa Walimolle klo 13.30 rukoilemaan tätä.
1 comment:
"eihän niin ja niin monta miljoonaa ...-laista voi olla väärässä".
Niin. Helpompi on olla massan mukana väärässä kuin harvojen kanssa oikeassa.
Kari Kngshrj
Post a Comment