Apostolinen poikkeama

Paavalilla ja Barnabaalla oli vilpitön tarkoitus kouluttaa nuoresta Johannes Markuksesta, Barnabaan serkusta uuden, nousevan sukupolven apostolia. Markus ja hänen ikätoverinsa sitten veisivät näiden vanhojen partojen aloittamaa evankeliumin työtä eteenpäin, kun vanhoista aika jättäisi. Työ ja sen vaatimat taidot opittaisiin käytännön työssä. Matkanteko ja työn tekeminen osana apostolista tiimiä näiden vanhempien apostolien rinnalla oli se teologinen seminaari, joka käytäisiin työhön pätevöitymiseksi.

UT:n malli uusien valtakunnan työmiesten kouluttamiseksi muistuttaakin enemmän oppisopimuskoulutusta kuin neljän viiden vuoden luennoilla istumista. Tässä mallissa on se hyvä puoli, että teoria ja käytäntö, oppi ja elämä ja teologia ja seurakuntatyö ja -elämä kommunikoivat välittömästi keskenään. Lisäksi siinä punnitaan henkilökohtaiseen elämään liittyvät tekijät niin opettajan kuin opetuslapsenkin elämässä. Tilivelvollisuus ja läpinäkyvyys ovat todellisuutta koko ajan työn edetessä.

Nuori Markus kypsyi kuitenkin aika nopeasti vanhojen veteraanien kyydissä. Kun oli lähdetty Syyrian Antiokiasta ja purjehdittu Kyproksen kautta nykyisen Turkin etelärannikolle silloiseen Pafoksen alueelle, katsoi tämä nousevan sukupolven apostolikokelas homman olevan tässä. Luukas kertoo vain lyhyesti miten Johannes Markus erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Muut lähtivät Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan. Työ jatkui edelleen ja Jumalan valtakunta eteni voimakkaasti.

Myöhemmin tämä Markuksen maitojunareissu nousi riidan aiheeksi Paavalin ja Barnabaan välille. Barnabas kun tahtoi ottaa nuoren sukulaismiehen uudelleen mukaansa evankeliointireissulle. Hän halusi selvästi antaa Markukselle toisen mahdollisuuden päästä mukaan apostoliseen työhön ja hankkia arvokasta kokemusta valtakunnan työstä. Paavali oli kuitenkin toista mieltä: nuori veli oli Pamfyliassa luopunut heistä, eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön. Homma oli sillä selvä: tähän apostoliseen työhön Markuksella ei olisi enää asiaa.

Tämä johti sitten myös vanhojen partojen eroon. Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti kotikonnuilleen Kyprokseen. Paavali puolestaan otti työtoverikseen Silaksen ja hyvin pian myös nuoren Timoteuksen. Tämä työtiimi jatkoi sitten työtä menestyksekkäästi nykyisen Turkin ja Kreikan alueella.

Tässä prosessissa voimme nähdä jotain hyvin oleellista nuoren ja heitä edeltäneen vanhemman sukupolven välisestä suhteesta ja siihen liittyvästä problematiikasta. Eihän Markus suinkaan ollut ainoa nuoren sukupolven edustaja, joka oli tyrkyllä apostoliseen työhön. Silas oli mitä ilmeisemmin samaa sukupolvea kuin Paavali ja Barnabaskin, mutta Markuksen lisäksi uusina tulokkaina mainitaan Epafroditus, Onesimos, Tykikos sekä ennen kaikkea Timoteus ja Tiitus. Näistä kaikista tuli Paavalin apostolisia työtovereita ja aikaa myöten myös hänen työnsä jatkajia.

Tätä taustaa vasten on hyvä myös lukea heille osoitettuja kirjeitä. Ne eivät ole niinkään pastoraalikirjeitä, joskin niissä välittyy hyvin Paavalin paimenen mielenlaatu nuorempia kollegoja kohtaan. Kuitenkin niissä on selvästi kyse apostolisesta työstä ja missiosta, kuten käy ilmi Paavalin Tiitukselle 1. luvussa antamasta toimeksiannosta.

Markus taas oli esimerkki nuoresta, lupaavasta työntekijästä, jolla on intoa Herran työhön kyllä, mutta joka hyvin pian uupuu, väsyy ja kypsyy työn rasituksiin. Ehkä Markuksen toiminnasta voidaan myös lukea jonkinlaista kritiikkiä vanhojen partojen tapaan tehdä työtä. Tämä problematiikkahan on meidän ajallemme ja tilanteille enemmän kuin tuttua. Joka tapauksessa Markus tarvitsi aikaa kypsymiseen, "sakkokierroksen" tai mitä termiä siitä nyt halutaankin käyttää.

Kun seuraamme alkukristittyjen vaiheita eteenpäin, voimme bongata parikin mainintaa apostolisesta kirjeenvaihdosta, joista käy ilmi tilanteen muuttuminen. Paavali kirjoittaa apostolisen työnsä ydinalueella sijaitsevan Kolossan kristityille Markuksesta, Barnabaan serkusta, että jos tämä tulee heidän luokseen, hänet tulee ottaa vastaan. Viimeisessä kirjeessään Timoteukselle vanha apostoli antaa Markuksesta todistuksen, joka kertoo suhteen eheytymisestä ja asioiden korjaantumisesta. Markus tulee ottaa mukaan ja tuoda hänet Paavalin luo, sillä tämä on hänelle palvelutehtävässä hyödyllinen.

Tällaiset yksityiskohdat UT:ssa ovat meille mitä arvokkainta informaatiota. Ne kertovat hyvin siitä työstä, mitä Jumalan Henki tekee seurakuntansa keskellä yhdistäen ihmisiä hengellisen työn verkostoksi. Jotain hyvää tapahtui Markuksen ja Paavalin, nuoremman ja vanhemman sukupolven edustajien välillä ja se kaikki koitui Jumalan valtakunnan hyödyksi.