Apostolit bongasivat Kyprokselta kotoisin olevassa Joosefissa jotain muita kannustavaa ja rohkaisevaa armoitusta. He alkoivat kutsua häntä Barnabaaksi eli "profeetallisen kehoituksen pojaksi". Itse kantasana lähtee juuresta navii, mikä merkitsee profetoimista. Nimi ei ollut enne, vaan mies oli ensin ollut nimeä myöten. Barnabas oli muita uskovia rohkaiseva ja eteenpäin auttava kaveri. Tärkeä linkki seurakunnassa.
Erityisen tärkeä Barnabas oli uskoontullutta Saulusta ajatellen. Kun tämä Jerusalemissa yritti liittyä seurakuntaan, eivät paikalliset uskovat olleet heti alkuun suinkaan vakuuttuneita kaverin kääntymyksen aitoudesta. Niinpä Barnabas oli se, joka otti Sauluksen föliinsä ja uitti hänet sisälle pyhien joukkoon ja vei apostolien eteen. Myöhemmin Antiokian herätyksen aikoihin näiden kavereiden välinen suhde syveni ja vakiintui, jopa niin, että he Pyhän Hengen lähettäminä lähtivät viemään evankeliumia nykyisen Turkin keskiosiin.
Tällä reissulla Sauluksesta tuli Paavali ja Paavalista itse asiassa tuon apostolityöparin dynaamisempi osapuoli. Barnabas sai nopeasti huomata, miten opetuslapsi ajoi esikuvansa ja mentorinsa ohi ja nousi Jumalan valtakunnan työtä ajatellen paljon merkittävämpään asemaan, kuin mitä hänen hengellinen isänsä oli koskaan ollut. Monen hengellisen isän hengellisyys punnitaan todella vasta tällaisessa tilanteessa.
Paavali otti pian hoteisiinsa nuoren Timoteuksen, josta tuli apostolin ehkä rakkain opetuslapsi. Tämä erityislaatuinen suhde käy hyvin ilmi Paavalin kirjeistä hänen työnsä jatkajalle Efesossa ja sen lähiympäristössä. Ne ovat hyvin lämpimiä ja henkilökohtaisia, joskin tuntuu siltä, että Timoteus tarvitsi paljon enemmän henkilöäkohtaista tsemppausta ja koutsaamista kuin esim. Tiitus, joka näyttää olleen jo lähtökohtaisesti paljon "valmiimpi" työntekijä.
Jotta jatkumo olisi sekä apostolinen että täydellinen antaa Paavali viimeisessä kirjallisessa evästyksessään Timoteukselle ohjeen uskoa nämä Paavalilta kuulemansa asiat sellaisille luotettaville miehille, jotka ovat sitten kelvollisia opettamaan samat asiat eteenpäin muille, jotta nämä taas voisivat välittää nämä tärkeät totuudet omille hengellisille lapsilleen.
Näin toimii edelleen apostolinen jatkumo. Sitä älköön sekoitettako mihinkään kirkollisen virkahierarkkian hellimään ajatukseen "apostolisesta suksessiosta", koska ne eivät ole sama asia. Kirkkojen elämässä apostolikseksi suksessioksi kutsutussa kuviossa voi toteutua jotain (ja ehkä joskus jotain hyvin syvääkin) tästä apostolisesta jatkumosta, mutta sama asia ne eivät ole. Toinen on asemaan ja statukseen perustuvaa johtajuutta, ensin mainittu taas sitä, jota meidän Herramme tarkoitti kehottaessaan meitä tekemään opetuslapsia.
3 comments:
"Kirkkojen elämässä apostolikseksi suksessioksi kutsutussa kuviossa voi toteutua jotain (ja ehkä joskus jotain hyvin syvääkin) tästä apostolisesta jatkumosta, mutta sama asia ne eivät ole."
Tämä onkin armollinen osoitus siitä että Jumala käyttää meitä siitäkin huolimatta että olemme joissain asioissa erehtyneet. Sama koskee esim. paimeenuutta: vaikka nykyinen hierarginen pastorijärjestelmä ei olekaan sama asia kuin Raamatun paimenuus, ei se sulje pois sitä etteikö ev.lut. kirkon ja vapaiden suuntien pastoreiden joukossa olisi myös niitä, joilla on ihan oikea Jumalalta saatu paimenuuden lahja ja kutsumus (mikä tosin ei ns. hierargisessa järjestelmässä pääse kunnolla oikeuksiinsa).
Mutta välillä minusta tuntuu että me uskovat tuudittaudumme nykyään liikaa siihen että emme ole kaikessa erehtymättömiä emmekä voi sellaisiksi tässä ajassa tulla. Tietynlaisista vääristä perinteistä poisoppiminen voi tietysti olla pitkä ja kivulias prosessi, mutta ainakin omalta osaltani voin näin jälkeenpäin todeta, että on niitä suurempia ja raskaampiakin menetyksiä ollut ja silti niistä on selvitty.
Hyvä kommentti, Jussari! Poisoppiminen on mahdollista ja jopa enemmän kuin toivottavaa. Helppoa sen ei ole kukaan koskaan väittänytkään olevan. Poisoppimiseen kun kuuluu aina myös - ja ennen kaikkea - uuden, oikean käyttäytymismallin ottaminen tilalle.
Kysyn siis: hengelliset isämme tunnustamme, mutta entä hengelliset lapsemme? Kenelle Sinä voisit olla hengellisesti vanhempi, isoveli tai jopa isä? Älä siis kysy mitä Kristuksen seurakunta voi tehdä puolestasi, vaan kysy Sinä, mitä voit tehdä seurakunnalle.
Hyvä kommentti, Jussari! Poisoppiminen on mahdollista ja jopa enemmän kuin toivottavaa. Helppoa sen ei ole kukaan koskaan väittänytkään olevan. Poisoppimiseen kun kuuluu aina myös - ja ennen kaikkea - uuden, oikean käyttäytymismallin ottaminen tilalle.
Kysyn siis: hengelliset isämme tunnustamme, mutta entä hengelliset lapsemme? Kenelle Sinä voisit olla hengellisesti vanhempi, isoveli tai jopa isä? Älä siis kysy mitä Kristuksen seurakunta voi tehdä puolestasi, vaan kysy Sinä, mitä voit tehdä seurakunnalle.
Post a Comment