"Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani." (Gal. 2:1)
Suomeksi sanottuna Paavali lusi reilut kymmenkunta vuotta Tarsossa, ennen kuin Barnabas haki hänet työtoverikseen Antiokian herätyksen keskelle. (Apt. 11:25) Koko tuon ajan hänellä oli jo hallussaan se ilmestys, jossa Jumala Henkensä kautta oli ilmoittanut hänelle suoraan evankeliumin Kristuksesta koko maailman Vapahtajana.
Wolfgang Simson puhuu Tarsoksesta paikkana, jossa meidän näkymme kuolee.
Tämä avaa meille huikeat näköalat aikaan. Kun me sanomme, ettei meillä ole aikaa, se tarkoittaa, että meillä on kiire. Kun sanomme Jumalasta, ettei Hänellä ole aikaa, se tarkoittaa juuri tätä, mitä Paavalille tapahtui - ja mitä on tapahtunut monelle muullekin Herran palvelijalle aikojen saatossa. Jumalalla oli varaa pitää Paavalia siellä syrjässä, hyllyllä vuosikausia.Hänellä oli aikaa siihen.
Käytännössä tämä tarkoittaa meidän kohdallamme sitä, että emme saa olla tehtäväkeskeisiä, vaan Kristuskeskeisiä.
2 comments:
Tuo on tottameissä. Hyvin monessa meissä kuitenkin piilee pieni tehtäväkeskeisyyden mörkö, vaikka siitä on kovin koettanut itseään riisua :) Ja Jumala kans.
Kyllä, joskus aito Kristus-keskeisyys löytyy vasta burnoutin kautta - valitettavasti. (Joidenkin kohdalla ei aina silloinkaan.)
Nimimerkki kokemusta löytyy
Post a Comment