Vanhat muistijäljet aktivoituvat (sittenkin)...

Lisäyksenä edelliseen tapahtui seuraavaa.

Aamulla herätessäni mielessäni pyöri kiusallisesti joku juttu, joka minun olisi mielestäni pitänyt muistaa jo aiemmin. Kun hetken aikaa kaivelin muistini sopukoita, palautui mieleeni edellisen sukupolven apologeetikon, Francis A. Schaefferin (1912-1984) suorastaan hätkähdyttävän tarkat, profeetalliset sanat kirjasta Pako järjestä (Sley, 1975).

Schaeffer kirjoittaa: "Olen joutunut tilanteeseen, jossa heti kuullessani sanan ´Jeesus´ - joka merkitsee minulle niin paljon historiallisen Jeesuksen pyhän Persoonan ja Hänen työnsä tähden - kuuntelen huolellisesti, koska olen surua tuntien joutunut pelkäämään sanan ´Jeesus´ käyttöä enemmän kuin miltei minkä muun sanan käyttöä tahansa nykymaailmassa. Sanaa käytetään sisällyksettömänä iskusanana ja meidän sukupolveamme kutsutaan seuraamaan sitä. Mutta siinä ei ole rationaalista, raamatullista sisältöä, jonka nojalla sitä koeteltaisiin ja näin sanaa käytetään opettamaan vallan päinvastaisia asioita kuin ne, joita Jeesus opetti. Ihmisiä kutsutaan seuraamaan sanaa suuresti motivoidulla innolla, eikä missään niin voimaperäisesti kuin uudessa moraalissa, joka seurailee uusteologiaa. On nykyään jeesusmaista maata tytön tai miehen kanssa, jos hän tarvitsee sinua. Niin kauan kuin yrität olla inhimillinen, olet kyllin Jeesuksen kaltainen maataksesi toisen henkilön kanssa, huomattakoon: tietenkin sen kustannuksella, että rikotaan se spesifinen moraali, jota Jeesus opetti. Mutta näille ihmisille tällä ei ole mitän väliä, koska tuo moraali on alakerrassa Raamatun rationaalisen sisällön alueella.

Olemmekin sitten tulleet tähän pelättävään tilanteeseen, jossa sanasta ´Jeesus´ on tullut Jeesus-Persoonan vihollinen ja sen vihollinen, mitä Jeesus opetti. Meidän täytyy pelätä tätä sisällötöntä iskusanaa ´Jeesus´, ei siksi, ettemmekö rakastaisi Jeesusta, vaan juuri sen takia, että todella rakastamme Häntä. Meidän täytyy taistella tätä sisällyksetöntä iskusanaa vastaan..." (emt. 89-90)

Joku on joskus epäillyt, voiko apologeetta olla samaan aikaan profeetta? Tämän perusteella näyttää vahvasti, että voi. Sen verran viiltävän tarkan analyysin Schaeffer tässä heittää kehiin johtavien kirkonmiesten ja heidän palveluksessaan olevien yliopistoteologien kehittelemästä "rakkauden argumentista", josta edellisessä postauksessa oli puhetta.

-------

Mutta sen uhallakin, että väsyttäisin lukijaani, minun on jatkettava Schaefferin siteerausta:

"Tämä kiihtyvä pyrkimys saa minut ihmettelemään, tarkoittikohan Jeesus jotain tämänkaltaista sanoessaan, että lopun aikaa lähestyttäessä tulee olemaan toisia Jeesuksia. Meidän ei pidä koskaan unohtaa, että suuri vihollinen, joka on tulossa, on anti-Kristus. Hän ei ole anti-epä-Kristus. Hän on anti-Kristus. Kasvavassa määrässä muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana sana ´Jeesus´, irroitettuna Raamatun sisällöstä, on tullut historiallisen Jeesuksen viholliseksi, sen Jeesuksen, joka kuoli ja nousi ylös ja joka on tulossa takaisin ja joka on Jumalan iankaikkinen Poika. Niinpä pitäkäämme varamme. Jos evankeliset kristityt alkavat luisua kahtiajakoon, erottaa kohtaamisen Jeesuksen kanssa Raamatun sisällöstä..., heitämme sitä tarkoittamatta itsemme ja seuraavan sukupolven modernin järjestelmän myllyntuuttiin. Tämä järjestelmä ympäröi meitä miltei monoliittisen yksimielisyyden kaltaisena." (emt. s. 90)

(Schaeffer viittaa tässä siihen faktaan, että kreikan kielessä sanan etuliitteellä anti- on kaksi perusmerkitystä: se voi tarkoittaa joko "jotain vastaan" tai "jonkun sijalle tulevaa". Tässä mielessä Schaeffer ajattelee antikristuksen tulevan olemaan anti-sijais-Kristus eli, Jeesuksen sanoja lainaten, yritys "eksyttää, jos mahdollista, valitutkin" (Matt. 24:24). )

Kun tätä lukee ja pohtii, niin maalistuneiden länsimaisten laitoskirkkojen nykykehitys näyttää hyvin ilmeiseltä ja jo etukäteen tunnetulta. Sama koskee niitä argumentteja, joilla tätä kehitystä on perusteltu. Erityisesti tämä näkyy em. "rakkauden argumentin" käytössä. Lähelle tulevat apostoli Johanneksen sanat hänen ensimmäisessä kirjeessään, kun hän puhuu antikristuksen ilmestymisestä: "Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme." (1.Joh. 2:19)