Vähän tähän liittyen haluan välttää omalla kohdallani yliampuvia kuvauksia siitä, miten "Jumala on selkeästi opettamassa minulle jotain aivan uutta" tai että "Herra on lupauksensa mukaisesti nostamassa minua kokonaan toiselle tasolle hengellisesti tämän asian myötä". Myönnän kyllä syyllistyneeni tähän aiemmin, ehkä useinkin. Tällainen hypetys näyttää kuitenkin kärsineen melkoisen inflaation, koska sitä on käytetty niin paljon väärin. Jos ja kun näin käy, niin kuin edellä sitaateissa olen kuvannut, niin huomatkoon ja tuokoot muut sen esille. "Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi." (Snl. 27:2)
No, joka tapauksessa jotain tällaista prosessointia olen käymässä läpi, enkä usko sen johtavan omalla kohdallani mihinkään muuhun, kuin vain ja ainoastaan lihani kuolemaan ristillä.
Watchman Nee puhuu kirjassaan "Sielun piilevä voima" (Päivä, 1978), johon hieman aiemmin viittasin, juuri tästä kysymyksestä. Hän lähtee liikkeelle siitä, että Jumala asetti luomisessa Aadamiin valtavan voiman toteuttamaan Jumalan hänelle antamaa tehtävää, viljellä ja varjella maata ja tehdä se alamaiseksi itselleen. Syntiinlankeemuksessa tämä voima kadotettiin. Se ei enää ilmene ihmisessä juuri lainkaan samalla tavoin kuin mitä se alussa oli ja miten se ilmeni heti luomisen jälkeen.
Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, etteikö tätä voimaa edelleen olisi olemassa. Lankeemuksen perusteella se on kuitenkin "jäätynyt" eli tehty liikkumattomaksi. Ihmisestä tuli syntiinlankeemuksen jälkeen liha eli lihallinen olento, jota lihalliset tarpeet, halut ja himot hallitsevat. Liha verhoaa koko hänen olemuksensa ja alistaa hänet valtaansa. Hänen sielunsa oli tarkoitettu alistumaan hengen määräämisvaltaan, mutta nyt tilanne on muuttunut. Ihmisen sielun piilevä voima on nyt lihan kahleissa.
Tästä eteenpäin eräs tärkeimpiä saatanan yrityksiä on murtaa auki tämä ihmisen lihallinen kuori ja yrittää vapauttaa ihmisen sielussa nukkuva voima. Tähän hän pyrkii monin erilaisin keinoin saadakseen ihmisen kontrolliinsa. Neen mukaan moni uskovakaan ei ymmärrä tätä sielunvihollisen strategiaa, vaan uskoo erilaisen sielullisen voiman olevan Jumalasta. Jeesuksen sanojea lainatakseni, meilläkin on vaarana eksyä, mikäli emme tunne Kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Lisäksi postmoderni ihminen (josta Neellä ei vielä ollut kokemusta) kyynisessä pragmaattisuudessaan ei välttämättä ole lainkaan kiinnostunut siitä tulevatko nämä manifestaatiot Hengestä vai sielusta, vaan tärkeintä on se, että "jokin kolahtaa kunnolla". Joka tapauksessa tämä johtaa pettymyksiin ja karrelle palamiseen hengellisesti.
Watchman Neen mukaan ylipäätään kaikki uskonnot yrittävät omilla tekniikoillaan vapauttaa voiman, jonka Aadam luomisen perusteella jätti sieluumme. Uskonnollisuus siis perustuu ajatukseen voittaa ihmisen ulkonainen liha ja ruumiillisuus niin, että sielun piilevä voima vapautettaisiin kaikista siteistä vapaampaan ilmaisuun. Tekniikkana voi olla ruumiin sulkujen tuhoaminen ja yhdistyminen sieluun tai sitten yritys vahvistaa sielua erilaisilla harjoituksilla niin, että se kykenee pääsemään irti ruumiin kahleista sen herraksi. Olivatpa keinot (esim. askeettiset harjoitukset, hengitysharjoitukset, hypnoosi ja telepatia, sielun kiihottaminen psykologisin tehokeinoin jne.) mitkä hyvänsä, niin perusperiaate ja tavoite on sama. Myös ilmenemismuodot ovat samanlaisia eri uskonnoissa ja kulttuureissa (esim. ennustaminen, selvännäkeminen, levitaatio ja ruumiista irtautumiskokemukset, ekstaasi, ihmisten voimakas manipulointi).
Watchman Neen mukaan näiden ilmiöiden selitys on yksinkertainen: ne syntyvät joko sattumalta tai demonien ohjauksesta näiden törmätessä yhteen tai useampaan askeesin muotoon, jotka mahdollistavat niiden harjoittajille erikoisen taidonnäytteiden aikaansaamisen. Kyse voi siis olla joko ihmisen sielullisesta voimasta, joka on Aadamille annetun potentiaalin peruja tai sitten kyse voi olla suoranaisesta demonisesta vaikutuksesta. Itse luulen aika usein kyseessä olevan näiden tekijöiden yhteisvaikutuksen.
Nämä yliluonnollisilta tuntuvat ja osin myös sellaisiksi luokiteltavat ilmiöt kristinuskon ja muiden uskontojen piirissä ovat vain ihmisen sielun piilevän voiman itseilmauksia, joita demonit puolestaan käyttävät hyväkseen. Ne kaikki seuraavat samaa kaavaa: murra lihan (so. ruumiillisuuden) kahleet ja vapauta sielun voima. Ero meidän kristittyjen ja sielullisen uskonnollisuuden edustajien välillä on siinä, että meidän ihmeemme ovat Jumalan suorittamia Pyhän Hengen kautta. Näin periaatteessa ja siitä, mitä poikkeuksia tässä ilmenee lisää myöhemmin.
Sielunvihollinen käyttää hyväkseen ihmisen sielullista voimaa omien tarkoitusperiensä ajamiseksi. Ihmisen sielun voima on saatanan työväline, jolla hän työskentelee oman valtakuntansa rakentamiseksi. Jumala sensijaan ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla, sillä se on Hänelle käyttökelvoton. Tämä tosiasia saattaa yllättää monen vilpittömän seurakuntatyöntekijän tai sananjulistajan, joka on nähnyt ihmisen sielullisessa voimassa verrattoman resurssin. Kun me olemme uudestisyntyneet, toimii uudistunut henkemme Hänen instrumenttinaan. Mutta Hänellä ei ole mitään halua käyttää sielun voimaamme, koska se kuuluu langenneen ihmisluonnon eli lihan piiriin.
Vai mitä varten luulet Jeesuksen kehottavan seuraajiaan kadottamaan oman sielunelämänsä ja sen voiman? Sielullisuutemme kuuluu siis (kokemuksineen, lahjoine ja taipumuksineen) ristille, koska meidän vanha ihmisemme on yhdessä Kristuksen kanssa ristiinnaulittu niin, ettemme enää syntiä palvelisi. Syntiä tässä kohtaa edustaa meidän luonnollisen ihmisemme sielullinen jumalanpalvelus, josta on Raamatun alkulehdillä hyvä kuvaus Kainin uhraamisessa, joka ei kelvannut Jumalalle. (Ks. 1. Moos. 4:3-5.) Tätä tarkoittaa myös se Lutherin sana, että kun ihminen tekee parhaansa, hän tekeekin kuoleman synnin.
Kristittyinä meidän tulee nykyisinä viimeisinä aikoina olla hyvin varovaisia tämän ihmisen sielullisen voiman esille "manaamisen" suhteen. Elämme nimittäin aikaa (ja näin erityisesti länsimaisen kulttuurin keskellä), jossa meillä on joka puolella tarjolla erilaisia sielullisia viihdykkeitä ja kiihokkeita, jotka häikäilemättä vetoavat aisteihimme. W. Neetä lainatakseni, "sielun voima ryntää meitä vastaan kuin tulvavirta". Tämä näkyy mediassa, viihteessä, kulttuurissa, urheilussa, tieteessä, uskonnollisuudessa, mutta myös entistä enemmän totuudesta tietämättömien tai siitä piittaamattomien uskovien piirissä. Käytänössä viime mainittu ilmenee liiallisessa yliluonnollisten kokemusten metsästämisessä tai sitten siinä, ettei kyetäkään oikein käyttämään niitä yliluonnollisia armolahjoja, joita Herra antaa omilleen seurakuntansa rakennukseksi. Loppupelissä tämä kaikki tulee huipentumaan persoonallisen antikristuksen ilmestymiseen. On hyvä ymmärtää kreikan kielen pohjalta se, että etuliitteellä "anti-" on kaksi merkitystä: olla jotain vastaan tai olla jonkun sijainen. Näin ymmärrämme UT:n pohjalta antikristuksen pyrkivän ensisijaisesti (ja varsinkin hallitusvaltansa alussa) olemaan anti-sijais-kristus. (Vrt. 1. Joh. 2:18-19.)
Millaisia ajatuksia tämä herättää?
- Koettelemiselle ja arvioimiselle on tilausta ja se tulee suorittaa koko Kristuksen seurakunnan kesken paikkakuntakohtaisesti. Näin sen tähden, että esim. helluntailaiselle se vaarallisin väärä profeetta on helluntailainen väärä profeetta jne.
- Meidän tulee myös ymmärtää mitä ja millainen tämä sielun piilevä voima on ja mitä kaikkea se voi saada aikaan. Naiivi hyväuskoisuus ja hyväntahtoinen sinisilmäisyys ovat ylellisyyksiä, joihin meillä ei nykyisessä tilanteessa ole varaa - vielä vähemmän mukavuudenhaluiseen ongelmien lakaisemiseen maton alle.
- Meidän on myös alettava ottaa vakavasti ne Raamatun (ja ennen kaikkea Jeesuksen itsensä!) ennustukset siitä, että tämänkaltaiset ilmiöt tulevat lisääntymään Hänen tuloaan edeltävänä aikana maan päällä. Sielun voimaa hyväksi käyttäen saatana tulee suorittamaan monia ihmeteltäviä tekoja eksyttääkseen Jumalan valitutkin. (Voit itse etsiä tähän liittyviä paikkoja UT:sta. Löydät ne kyllä. Aloita vaikka Matteuksen evankeliumista.)
- Jumalan lapset varjeltuvat näiltä eksytyksiltä vain ymmärtäessään eron sielun ja hengen välillä. Ellei Jeesuksen risti kirkastu meille muunakin kuin vain syntiemme sovituspaikkana eli vanhan ihmisemme kuolemantuomiona hengellistä elämäämme ja työtämme ajatellen, me vain tahtomattamme ylläpidämme ja ruokimme tätä sielullista voimaa, joka lihassamme asuu.
- Tällöin myös hengellinen palvelustyömmekin tulee kantamaan samaa sielullista leimaa. Myöskään sen hedelmä ei ole silloin pysyvää, vaan vain sarja erillisiä sielullisia ryöpsähdyksiä, joihin vietävissä olevat ihmisraukat tempautuvat mukaan, ihmetellen seuraavana päivänä, että mitä tuli oikein tehtyä.
18 comments:
Moi Timo.
Muistan polttaneeni mainitun Watchman Neen kirjan roviolla :-) ... tai jotakin sinne päin
Muusta Watchman Neen tuotannosta olen ainakin jossain määrin pitänyt, mutta tuo kirja teki mielestäni niin suuria muutoksia Raamatun ihmiskuvaan, etten voinut sellaista sietää. (En voi tarkistaa yksityiskohtia, koska todella tuhosin tuon kirjan nuoruuden innossa.)
Eniten minua taisi häiritä opetus siitä, että ihmisen sielussa olisi piilevä kyky vaikuttaa fyysiseen ympäristöönsä taianomaisin voimin. En näe Raamatun opettavan tällaista vaan opettavan näiden voimien tulevan joko Jumalalta tai demoneilta.
Sanoisin, että Watchman Neen opetuksessa on usein erinomaisia näkökulmia - opetuksen yksityiskohdat vaan tuppaavat hajoamaan käsiin. Ikään kuin hän näkisi metsän upeasti, mutta sitten kertoisi puiden olevan metallia ja lehtien vaneria.
Melko säännöllisesti olen tätä blogia lueskellut, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa tarve kommentoida...
Watchman Neen opetuksia nyt sen enempää analysoimatta olen samaa mieltä siinä, että sielulla on tosiaan paljon voimavaroja, joista meidän kristittyinäkin pitäisi olla tietoisempia. Liian usein erilaisissa seurakuntakuvioissa törmää siihen, että kaikki nähdään kovin mustavalkoisena - joko Jumalasta tai paholaisesta - ja sen mukaan sitten joko ihastellaan tai vihastellaan ihmeellisiä ilmiöitä tai pahimmassa tapauksessa aletaan ajaa riivaajia ulos, kun kysymyksessä ei ole mitään muuta kuin rikkinäisen sieluparan kuohunta. (Tällaisenkin kohtelun uhriksi joutuneihin on tullut törmättyä, ja monilla on mennyt vuosia toipua sen aiheuttamista henkisistä vammoista.)
Mistään "taianomaisesta" ei sielunvoimissa mielestäni ole kysymys, vaan yksinkertaisesti ihmisen mielen uskomattomista kyvyistä vaikuttaa fyysiseen todellisuuteen - tästä esimerkkinä vaikka positiivisen ajattelun selvästi osoitettu vaikutus paranemisprosessissa. Myös hypnoottisten menetelmien teho on todistettu moneen kertaan, ja mielestäni on juuri tuota mustavalkoista ajattelua sanoa, että kaikki hypnoottisessa tilassa koetut "ilmiöt" olisivat vain ja ainoastaan demonien aiheuttamia. On sääli, että seurakunnissa ollaan niin nopeasti demonisoitu ja lokeroitu koko hypnoottisen suggestion alue vain johonkin New Age-liikehdintään kuuluvaksi, ettei kovinkaan moni kristitty ole vaivautunut/uskaltautunut tutkimaan sitä, millä tavoin suggerointi toimii ja vaikuttaa ihmismieleen. Kuitenkin erilaisista suggestiotekniikoista löytää hyvin nopeasti yhtymäkohtia esim. siihen, miten tyypillisessä karismaattisessa kokouksessa saadaan ihmiset erilaisiin tunnetiloihin ja vaikka haluttaessa kaatumaan kevyesti hipaistaessa. Joskus olo on tuollaisissa kokouksissa ollut kuin taitavan näyttämöhypnotisoijan showssa - ilmiöt kun ovat täsmälleen samanlaisia. Niihin ei siis välttämättä aina liity yhtään mitään "yliluonnollista", ei sen enempää jumalallista kuin demonistakaan. Se on sitten eri asia, että melko nopeasti varmaan demoniselle alueelle eksyy, jos kyseisiä sielullisia menetemiä ahkerasti harjoittaa.
Eli koko sielullisuuden alue on usein pahasti laiminlyöty herätyskristillisissä kuvioissa, tai ainakin se on kutistunut käsittämään vain nuo Timon mainitsemat ilmeiset haureuden, ahneuden, kateuden tms. synnit. Hengellisen erottamisen lahjalle olisi käyttöä, mutta myös ihan pelkälle faktatiedolle siitä, miten ihmisen mieli toimii ja millä tavoin siihen voi vaikuttaa erilaisin manipulaatiotekniikoin. Ehkä haluttomuus tutkia kyseistä aluetta johtuu siitä, että em. tekniikat ovat aivan liian käyttökelpoisia massakokouksissa ja tuottavat "näyttäviä tuloksia", kun niitä oikein osaa käyttää?
Itse koin Neen tuotantoon voimakkaan ensi-ihastuksen koska tuntui että hän ojensi uudenlaisia työkaluja analysoida hengellisyyttä ja kristillisyyttä. Myöhemmin, pölyn laskeuduttua mietin mitä siitä oikeastaan jäi käteen ja tuli jotenkin sellainen olo että Neetä katsoessaan alkoi etsimään liikaa virheitä itsestä ja muista.
Henki-sielu-ruumis jaottelu ja siitä kumpuavat ajatukset ovat Neellä varsin mielenkiintoisia ja ajatuksia ruokkivia, mutta ovatko ne rauhaa ja iloa tuottavia vai jotain muuta? Kyllä ne nostavat nimittäin esiin hieman pingottunutta tarkastelukulmaa suhteessa toisiin kristittyihin ja vikojen etsimistä. Tässä suhteessa fokus tuppaa menemään ihmiseen Kristuksen sijasta.
Mutta Nee on silti mielestäni kunnioitettavan hyvä kirjoittaja, eihän kaiken kristillisen kirjallisuuden tarvitse olla rauhan ja ilon sanomaa, vaan saa olla jos minkälaista näkö- ja kuvakulmaa. Itse vain havahduin siihen että väsähdin Neetä lukemaan, se jotenkin otti aika paljon.
Jos tuosta Timon hyvästä alustuksesta jotain vielä, niin se nosti esiin itselleni (jälleen) sen kysymyksen että onko nykyinen nuorten ylistyskulttuuri sittenkin enemmän sielullista ja ihmistä kuin Kristusta korottavaa? Laulut ovat aika suggestiivisia ja toistavia, liikehdintä ja maneerit vetävät puoleensa. Hmm... miksi vanhempien on usein niin vaikea päästä yhtään jyvälle. Hyvinhän ne pääsi jo mukaan meidän kasarinuorten touhuihin 90- ja 00-luvuilla, miksi nuorten piti nyt pilata toimiva yhteys Hillsong hömpällä ::))
Mene ja tiedä. En tiedä itsekään.
Ihminen on kokonaisuus ja Jeesus tahtoo ihmisen kokonansa. Siksi tärkein käsky sanoo:
"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi."(Matt.22:37)
Se, mikä sielullisuudessa on haitallista, on se, mikä ei ole Jumalan Sanan kanssa linjassa:
"Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;"
(Hepr.4:12)
Veli Nee Hengellinen ihminen kirjansa esipuheessa alleviivaa sitä, että lukijan ei tule alkaa tarkkailemaan itseään opetuksen valossa. Se nimittäin on Neen mukaan yksi hengellisen kasvun este. Hän itse sanoo, että tämä sisäinen tarkkailu voi alkaa melko huomaamatta ja johtaa epämukavaan tunteeseen, jos -ja kun?- emme vastaa ihannetta. Tällaista tarkkailua Ju-la ei siis odota ihmiseltä.
Me kadotamme itsemme katsomalla Messiaaseen, emme itseemme.
Sielun piilevästä voimaa liippaava artikkeli tässä:
http://israelupdate.achlak.net/?page_id=297
Se on Israel Update sivulta otsikolla DNA tutkimuksia.
Simo K
Tarkoittaako Simo Koo että kun noudattaa riittävän huolellisesti Veli Neen kirjansa alkulehdillä antamia käyttöohjeita niin sitten homma toimii paremmin?
Eli pitäisi siis olla tarkkana sen suhteen ettei ala olemaan tarkkana.
No voihan porkkana. On meitä moneksi.
Tämä Nee taitaa herättää mielenkiintoisia reaktioita. Ilmeisesti joillakin se rinnastuu lähes Jumalan Sanaan, joillakin menee roviolle.
Hedelmä on aika hyvä mittari. Jos olot menee hermostuneeks ja demonia pukkaa esiin nurkista niin jossain ei oo valut vatupassissa.
Uskoisin, että Simo tarkoittaa itsensä ruoskimista ja oman sielunelämän sulkemista ulos Jumalan tahdosta ja luomakunnasta, ikään kuin Jumala olisi luonut sielun pahaksi, eikä Golgatanveri olisi voinut puhdistaa sitä. Kristuksessa uuden luomuksen sielu on myös puhdistettu.
Lainalaisuus kyllä voi johtaa sellaiseen itsensä ruoskimiseen helposti, ja sen seurauksena on Kristuksessa olevan vapauden menettäminen.
Koittakaa kestää tää melko pitkä lainattu vuodatus :). Tälleen veli Nee asian itsensä analysoimisesta ilmaisi:
"On yksi asia, mitä meidän tulee varoa: emme saa koskaan käyttää kirjasta (Heng. ihminen) saamaamme tietoa apuna itsemme analysoimiseen. Jos näemme Jumalan valkeudessa valkeuden, tulemme tuntemaan itsemme menettämättä vapauttamme Herrassa. Mutta jos analysoimme itseämme kaiken päivää eritellen ajatuksiamme ja tunteitamme, se estää meitä kadottamasta itseämme Kristukseen. Ellei Herra opeta uskovaa syvällisellä tavalla, tämä ei kykene tuntemaan itseään. Introspektio ja itsetietoisuus ovat vahingollisia hengelliselle elämälle. -- Lukijan tulisi myös varoa käyttämästä saamaansa tietoa muiden kritisoimiseen. -- Totuus annetaan ihmisten vapauttamiseksi, ei vikojen etsimistä varten. -- On äärimmäisen tärkeää, ettemme koskaan pyri analysoimaan itseämme. Lukiessamme tämänkaltaista tutkielmaa meistä saattaa aivan tiedostamattamme tulla yli-innokkaita itsemme analysoijia. Tarkkailessamme sisäisen elämämme tilaa meillä on taipumusta eritellä liikaa ajatuksiamme, tunteitamme ja sisäisen ihmisemme liikkeitä. Tästä saattaa seurata näennäistä edistymistä, mutta todellisuudessa se tekee oman minäelämämme käsittelemisestä paljon vaikeampaa. Jos sinnikkäästi käännymme sisäänpäin, menetämme rauhamme kokonaan, sillä tulemme pian huomaamaan sen ristiriidan, joka vallitsee odotuksiemme ja todellisen tilamme välillä. Odotamme täyttyvämme pyhyydellä mutta huomaamme jäävämme pyhityksessä vajaiksi. Tämä saa meidät tuntemaan olomme epämukaviksi. Jumala ei koskaan pyydä meitä tarkkailemaan itseämme tällä tavoin. Niin tekeminen on yksi suurimmista hengellisen paikalleen pysähtymisen syistä. Lepomme on siinä, että katsomme Herraan emmekä itseemme. Vapaudumme omasta lihallisesta minästämme siinä määrin kuin katsomme Herraan emmekä itseemme. Lepäämme Herran Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn emmekä oman ailahtelevan kokemuksemme perustuksella. Todellinen hengellinen elämä ei riipu siitä, että tutkimme omia tunteitamme ja ajatuksiamme aamusta iltaan, vaan siitä, että katsomme poispäin itsestämme Pelastajaan!" (Hengellinen ihminen, osa 1, WN, KKJMK Jyväskylä 2005, s. 11, 17,18)
Itellä on joitain kokemuksia tästä ja kyllä se tolta vaikuttikin.
Juuri näin
Raamatussa on (ainakin) yksi hyvä käytännön esimerkki tilanteesta, jossa vastakkain ovat ihmisen sielulliset resurssit uskonnolisuuteen käyttöön otettuina sekä puhdas jumalallinen, yliluonnollinen voima. Tämä löytyy tilanteesta, joka on kuvattuna 2.Kun. 18. luvussa: Elia karmelin vuorella.
Siinä ovat vastakkain Baalin ja Astarten ralvelijat sekä Elia Jahven ainoana jäljelle jääneenä edustajana ja Israelin kansa todistamassa tapahtumaa. Epäjumalan profeetat käynnistävät omat menonsa, joihin kuului erilaisia itsesuggestion ja manipuloinnin harjoitteita (ks. 18:26-28). Niiden tuloksena saavutettiinkin tavoiteltu sielullinen kiihotustila (18:29).
Tässä tilanteessa tämä huipun saavuttaminen ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta ulospäin (suhteessa kuulijoihin tai materiaan) ja tämä tietenkin siitä syystä, että Herra ei sallinut sen tapahtua. (Monissa toisissa tilanteissa hän toki sallii sen tapahtuvan ihmisten - jopa omiensa - koettelemiseksi.)
Tämä jälkeen Elia astuu näyttämölle. Hän haluaa ehdottomasti varmistua siitä, että kaikki muut tehokeinot, joihin ihminen sielullisessa voimassaan tai epäuskossaan päättäisi turvautua, ovat poissuljettuja. Hän käskee kaataa uhrieläimen, polttopuiden ja koko alttarin päälle kolmesti neljä ruukullista vettä (18:34-35).
Näin koko juttu on yksinomaan Herran ja vain Herran varassa. Jos Hän ilmestyy, saamme voiton.Jollei Hän niin tee, on aivan sama, vaikka tekisimme omassa voimassamme mitä.
Paavalin toiminnasta löydämme parikin esimerkkiä vastaavanlaisesta omasta voimasta riisuutumisesta: 1.Kor. 2:1-5 ja 2.Kor. 4:2.
Meidän kielellämme meidän kontekstissamme puhuen: ei psykologisia tehokeinoja, ei värivaloja ja peilipalloja, savukoneita tai hajuaineita, ei väristyksiä, huudatusta, seisottamista tms. - pelkkä puhdas Jumalan voima.
Totta.
On tärkeää erottaa, että palvotaanko ja ylistetäänkö Jeesusta, vai peilipalloa tai savukonetta. Se merkitsee, missä ihmisten luottamus, sydän ja katse todella on.
Sanoisin vain näin että kovin innokas guruihin tukeutuminen ja muiden ajatuksien puolesta kiivailu ei anna kuvaa omilla aivoillaan ajattelevasta henkilöstä. Valitettavasti kristillinen kenttä on täynnä tätä. Seurakunnissa istuu joukko opetuslapsia kuuntelemassa kun joku vallanhimoinen oppimestari paasaa hienoja ajatuksiaan. Muut kuin guru eivät saa ajatella.
Hieman karrikoitua mutta näin se menee. Valta, ylitsevuotava kuuliaisuus ym. Seurakunnat ovat hankalia paikkoja ihmiselle joka ei haluaisi liittyä huutokuoroon.
Olen Jukan kanssa samoilla linjoilla. Olen oppinut suhtautumaan hyvin kriittisesti henkilöihin, joilla on minut tavatessaan jokin voimakas näky siitä, mitä minun pitäisi heidän mielestään ruveta tekemään. Tämä kriittinen varautuneisuus perustuu lukuisiin omiin kokemuksiini vajaan 36 vuoden uskossaolon ajalta. Olen myös oppinut erottamaan nämä manipulointiyritykset aidosta raamatullisesta rohkaisusta. Silti edelleen teen hyväuskoisuuttani virheitä tässä kohtaa, mutta olen oppimassa.
Mutta mikä on ydinero Jumalan ja saatanan työskentelyssä? Kuinka voimme varjella itseämme petosta vastaan?
Meidän tulee erottaa, mikä on Jumalan toimintaa ja mikä on vihollisen toimintaa, mikä on Pyhän Hengen työtä ja mikä pahan hengen tekemää. Kaikki Pyhän Hengen työ tapahtuu ihmisen hengen kautta, vihollisen työ taas ihmisen sielun kautta. Pyhä Henki liikuttaa ihmisen henkeä, kun taas vihollisen henki pyrkii liikuttamaan ihmisen sielua. Tämä on perusero Jumalan ja vihollisen toiminnan välillä. Jumalan työ on Pyhän Hengen alkuunpanemaa, mutta vihollisen työ alkaa ihmisen sielusta.
Kiitos Neen kirjan referoinnista, tai siis perusajatusten esiin tuomisesta.
Olen lukenut kirjan muutamaan kertaan. Allekirjoitan täysin opetuksen sielun voimista.
Timon viimeinen kommentti on myös hyvä. Minullakin on kokemusta siitä, että joku haluaa valjastaa minut totetuttamaan hänen ajatuksiaan.
Hengessäni sanon aamen!
En kiistä, että seurakunnisssa esiintyisi paljon outoja ja arveluttavia ilmiöitä. Itselläni on myös toisenlainen kokemus asiassa. Olen aika vakuuttunut siitä, että "sielun piilevä voima" on myös eräänlainen lyömäase, jolla saadaan hiljaiseksi. Omalla kohdalla sain kuulla käyttäväni sielun piilevää voimaa rukoillessani ja jutellessani seurakunnan työntekijän kanssa. Perimmäinen tarkoitushan taisi kuitenkin olla raivata täyttämäni tila vapaaksi, jotta se jäisi toisille.
Itse en ole vielä niin pitkällä että uskaltaisin ottaa kantaa Neen opetukseen tällä alueella. Itselläni on takana kovin myrskyisä kasvunvaihe, jossa pääsin lopulta vihollisen ajatusvankilasta pakoon, ja yhtenä instrumenttina tässä Jumala käytti kohdllani Neen kirjaa "hengen vapautus". Opin lopulta erottamaan sisälläni vellovaa sekasotkua sen verran että huomasin kuinka vihollinen käytti järkeäni ja tunteitani minun ahdistamiseeni. Koen myös löytäneeni kohtalaisen hyvin uuden luomuksen/hengen alueen itsestäni, ja toimin nyt siitä käsin - sain rauhan manipuloinnilta, pelolta ja ahdistukselta, vihdoin ja viimein. En suhtaudu Neen opetuksiin varauksettomasti, joskaan en lähde arvioimaan sellaisia asioita joita en (vielä) ymmärrä.
Laitanpa oman kokemukseni aiheesta. Sanottakoon alkuun, että Hengen manifestaatiot ovat itselleni harvisaisia eikä sellaisia kohdallani ole paljoakaan esiintynyt. Vuosia sitten sain kuulla väittämän, että olisin toiminut sielun voimalla, josta seuraavassa tiivistelmä.
Näin rukouskokouksen aikana ilmestyksessä itselleni täysin tuntemattoman ihmisen kuin filmissä tai valokuvassa noin parinkymmenen sekunnin ajan, jota ei voi aivan pelkäksi intuitioksi sanoa. Muutamien kuukauksien jälkeen yllätykseksekseni ajauduinkin tekemiseen näkemäni henkilön kanssa. Jossain vaiheessa kerroin hänelle, että olin nähnyt hänet ilmestyksessä. Myöhemmin hän antoi ymmärtää, että olisin toiminut sielun piilevällä voimalla. Itse en voi ymmärtää kuinka sieluni pystyisi näkemään ennalta ja että kuinka askeleitani johdatettaisiin. Toki kaikkea saa ja pitää koetella, mutta kaikesta huolimatta olen taipuvinen uskomaan, että sielun piilevää voimaa on käytetty -kuten kirjoittaja edelläkin mainitsee- jonkinlaisena lyömäaseena.
Oikeastaan samaa analogiaa löytyy myös Pietarin ilmestyksessä Joppessa. Jos tuo näky olisi tuomittu vääräksi, ehkäpä pakanakansojen evankelioiminen ei olisi alkanut Corneliuksen huonekunnasta.
Post a Comment