Sunday, February 21, 2010

Kirkkoja myynnissä


Nyt huomio kaikki hyvää vauhtia kirkollistuvat kotiseurakunnat ja piispalliset ministryt! Kirkkoja on ihan tuota pikaa halvalla myynnissä myös Suomessa, joten hätä ei ole tämän näköinen, mitä tulee toimiviin tilaratkaisuihin työn paisuessa kuin pullataikina.

No joo, tuosta älköön kukaan loukkaantuko tai ottako itseensä. Eihän sitä nyt meidän piireissä näin... Joskus on sitä paitsi hyvä osata vähän nauraa itselleen ja osoitan nämä sanat nyt ensisijaisesti itselleni. Sitä paitsi, niinkuin ystäväni Mikko omassa blogissaan osuvasti siteeraa Chuck Swindollia: "älä ota itseäsi liian vakavasti, eivät muutkaan ota".

Sain nimittäin ystävältäni Ossilta mielenkiintoisen vinkin Turun Sanomien tämän päiväiseen numeroon, jossa oli juttu siitä, miten pian jo Suomessakin talouskriisin koettelemat luterilaiset seurakunnat alkavat vuokrata ja myydä omia kiinteistöjään. Mielenkiintoinen tulevaisuuden skenaario onkin, miten hyvin yhteistyössä ja rinta rinnan toimivat islamilainen moskeija ja kansankirkon seurakunta samoissa tiloissa. Siitä on kuulkaa vastakkain asettelu kaukana kun taloudellisdet paineet yhdistävät ihmisiä. Tältä pohjalta on hyvä alkaa harjoittaa uskontojen vuoropuhelua vanhanaikaisen evankeliumin julistuksen sijaan. Mitä nyt erilaiset samaa sukupuolta olevien parien siunaamiset vähän tuottavat ongelmia, muslimit kun eivät niitä hyväksy...

Turun Sanomat kirjoittaa: "Talouskriisin koettelemat seurakunnat pyrkivät pääsemään eroon tarpeettomiksi tai liian kalliiksi käyneistä kiinteistöistään. Hyvinä vuosina hulppeasti rakennettujen leirikeskusten ja seurakuntatalojen lisäksi myyntilistoille uhkaa joutua tulevina vuosina jopa kymmeniä kirkkoja.

Kirkkohallituksen yliarkkitehti Eero Raatikainen ennustaa, että edes talouden kohentuminen ei auta asiaa. Monilla pienillä seurakunnilla oli jo ennen lamaa vaikeuksia selviytyä kirkkojensa ja muiden kiinteistöjensä ylläpidosta. Kirkkohallitus jakaa köyhille seurakunnille vuosittain 5–6 miljoonaa euroa rakennusavustuksia ensisijaisesti kirkkojen ylläpitoon, mutta järjestelmä ei ole kestävällä pohjalla. Eero Raatikainen sanoo suoraan, että seurakuntien tyhjistä taskuista siirretään rahaa toisten seurakuntien vielä tyhjempiin.

– Toisaalta avustuksilla kitkuttelu myös peittää kirkkojen ylläpitoon liittyvät taloudelliset ongelmat, sanoo Raatikainen."

Kun varmistat asian kalenteristasi, niin huomaat, että nyt ei ole aprillipäivä, vaan ihan tavallinen sunnuntaiaamu, jona kirkkokansa jälleen suuntaa tiensä kohti erilaisia kirkkorakennuksia. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Lahdessa evl. seurakuntayhtymä on ihan viime vuosiin asti satsannut mielettömiä summia toimiviin ja edustuskelpoisiin tiloihin. Mieleen tulee, että näinkö se seurakunnan Herra itse sen sanoikin, että "tälle perustukselle minä rakennan seurakuntani"?

Tois puolelt jokkee jatketaan otsikolla "Kirkot jäävät kylmilleen" näin: "Kirkossa kävijöiden määrät ovat pudonneet varsinkin kaupungeissa, joissa Suomessa perinteisesti on tiuha seurakuntien verkko. Esimerkiksi Helsingissä seurakunta on jo ilmaissut huolensa muutamista vajaakäytöllä pyörivistä kirkoistaan, joista on tullut talouden kiviriippoja.

– Seurakunnat tasapainottelevat lisääntyneiden kustannusten paineessa. Kiinteistö- ja henkilöstömenot kasvavat, diakoniatyön tarve lisääntyy koko ajan, sanoo Raatikainen."

Muualla Euroopassa trendi on ollut samanlainen jo pitkään. Ulkomailla tarpeettomia kirkkoja myydään jo täyttä päätä. Esimerkiksi Saksassa ja Englannissa kirkkoja on myyty konserttitaloiksi, toimistoksi, kirjastoiksi ja jopa asuinrakennuksiksi. Jotkut pyhätöt ovat saaneet purkutuomion, jotkut rapistuvat kylmilleen jätettyinä. Sama kehitys näkyy jo Ruotsin maaseudulla ja Tanskassa jopa Kööpenhaminassa.

Edellä haastateltu Raatikainen on vakuuttunut, että samaan suuntaan mennään myös Suomessa. Hänen mielestään pitäisi hyvissä ajoin miettiä kirkkorakennusten tulevaisuutta. Jos kirkko myydään esimerkiksi yksityiselle ostajalle, sen käyttöä ei voi enää rajoittaa mitenkään. Se voi päätyä vaikkapa autonrengasvarastoksi.

Raatikaisen seuraava kommentti paljastaakin sitten koko suomalaisen kirkollisen kristillisyyden nykytilan karmeuden. Hänen mukaansa kirkot ovat "osa kansallista kulttuuriperintöä, jonka vaaliminen yleisesti Euroopassa on koko kansakunnan asia". Siinäpä se tuli uskomme ydin lyhyesti ja ytimekkäästi esitettyä. Nyt valtiolta tulevat rahat hupenevat kirkon ydintehtävien kannalta oleellisten hautaustoimen ja väestökirjanpidon ylläpitämiseen, eivätkä aina ihan riitä tähänkään. Raha on tarkoitettu myös kulttuuriperinnön vaalimiseen, mutta siihen ei kyllä jää penniäkään, mikä näin euroaikana olisikin vaikeata. Raatikainen ehdottaakin, että Suomeenkin perustettaisiin Englannin ja Ruotsin malliin kansallista kulttuuriperinnettä vaaliva rahasto, josta seurakunnatkin voisivat saada rahaa.

Jep jep. Meillä on Suomessa taloudellinen lama, jonka vaikutuksista johtuen aiemmin rahassa rypeneet evl. seurakunnatkin ovat nyt joutuneet kiristämään vyötä. Tämä taloudellinen ahdinko ei näytä kuitenkaan ajaneen ketään pyytämään apua Jumalalta, joka säätää niin säät kuin ilmatkin ja joka viljan vartuttaa ja joka ohjaa muutenkin kansakuntien kohtaloita. Päinvastoin, nykyisessä tilanteessamme myös hengellinen ahdinkomme käy yhä ilmeisemmäksi.


2 comments:

Sauli Ruottu said...

Hmmm...tästä tuli mieleeni ainoastaan se, että tuohon toiselle puolelle tietä vuokra-asunnostani katsoen on valmisteilla aikamoisen kokoinen uusi kirkollispytinki. Vähän olen ihmeissäni seurannut, että noinko valtava siitä tulee, mutta kaipa rakennuttajilla ihan syynsä ovat...

Noh, kait sitä ainakin kerran pitää mennä katsomaan avajaisten jälkeen, että mitä on ihminen saanut taas aikaan.

tuomo-tp said...

Syksyllä otin kantaa tässäkin blogissa kirkon moraalisesta rappiotilasta jotenkin tähän tapaan:

"Kirkko on tekemässä seurakunnallisessa mielessä itse itsensä tarpeettomaksi. Kun näin on sille käymässä, sille ei jää muuta perustusta olemassa ololleen kuin hautaustoimi. (antakaa kuolleiden haudata kuolleensa)"

Nyt sekin on jo täällä Lahdessa ulkoistettu, ainakin haudan kaivuun osalta.

Herääkin uusi kysysymys; mitää siitä jää tämän jälkeen jäljelle?