Kristuksen opin alkeet vai systemaattinen teologia?

Luin tänä aamuna Raamattuani Heprealaiskirjeen 6. luvun alusta, jossa kehotetaan kasvamaan uskossa aikuisuuteen (5. luvun loppu!) ja jättämään "Kristuksen opin alkeet". Nämä "alkeet" luetellaan seuraavasti:
- parannus kuolleista töistä (so. parannuksen teko eli mielenmuutos suhteessa entiseen elämään)
- usko Jumalaan (so. usko Raamatun ilmoittamaan Jumalaan ja Hänen lähettämäänsä Vapahtajaan, Jeesukseen)
- oppi kasteista ja kättenpäällepanemisesta (sis. raamatullisen opetuksen kaikista eri UT:n mainitsemista kasteista, armolahjoista ja niiden välittämisestä ja toiminnasta)
- oppi kuolleitten ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta (eli kristillinen eskatologia)

Eli UT:n opetuksen mukaan tässä on kuvattuna "perustus", jolle meidän uskonelämme rakennus, mutta myös seurakunta "Jumalan asumuksena Hengessä" nousee. Tässä ovat alkeet ja kun halutaan "pyrkiä täydellisyyteen", niinkuin Hepr.kirjeen kirjoittaja asian esittää, niin se on sitten jotain ihan muuta. Ja kuitenkin näyttää siltä, että niin Suomessa kuin muuallakin - tai ainakin siinä osassa maailmaa, jonka kristillinen media meille välittää - puuhastellaan edelleen näissä alkeissa. Enkä sano tätä nyt mitenkään ivaillen, enkä vikoillen, koska olen itse samassa tilanteessa. Mutta näyttää siltä, että meillä ei Kristuksen ruumiissa (esim. täällä Suomessa) ole mitään yhteistä ymmärrystä ja sen pohjalta nousevaa toimintatapaa, mikä on totuus näistä "Kristuksen opin alkeista"? Ja edelleen: jos alkeet ovat nämä, niin mitä ihmettä sitten mahtaakaan olla se "täydellisyys", johon näitä heprealaiskristittyjä kehotetaan pyrkimään?

Nuoruudessani se mies, jota pidän hengellisenä isänäni, totesi minulle kerran, että hän on nähnyt monenlaisia kristillisiä uskonoppeja ja systemaattisia teologioita yms., mutta ei vielä ainuttakaan, joka perustuisi tässä esitettyihin "alkeisiin". Tämä on totta. Meidän länsimainen systemaattinen teologiamme on absoluuttinen pyhä lehmä, joka perustuu Augustinuksen ja Tuomas Akvinolaisen ajatteluun ja skolastiikkaan (ja jota minä tässä varovasti yritän töniä hereille). Se näyttää kuitenkin edustavan vähän toisenlaista ajattelua, mitä tulee kristillisen uskonopin määrittelyyn, kuin mitä UT edustaa. Esimerkkinä tästä ajattelutavan erosta käynee em. Hepr. 6. luvun alun "Kristuksen opin alkeet" ja "täydellisyys" ja vastaavasti minkä tahansa teologisen seminaarin tai yliopiston teologisen tiedekunnan käyttämä systemaattisen teologian jaottelu.

Tässäpä olisikin mielenkiintoinen työsarka jollekin raamattu-uskolliselle teologille: millaiselta näyttäisi kristillinen uskonoppi tai systemaattisen teologian jaottelu pohjautuen em. Kristuksen opin alkeisiin? Entä kuka tekisi uskonelämän ABC:n äsken kääntyneelle juuri tämän raamatullisen jaottelun pohjalta? Silloin olisimme ainakin raamatullisia. Ja edelleen: mitä se "täydellisyys" sitten on? No, eikö Paavali Ef. 4:13:ssa kehotakin meitä kasvamaan "täyteen miehuuteen" ja "Kristuksen täyteyden täyden iän määrään"? Sinne kasvaessamme joudumme kyllä ottamaan ainakin etäisyyttä entiseen ajatteluun, ellemme peräti hylkäämään sitä tai osia siitä...

Sitä se "uskonpuhdistus" kaiketi olisi.