Tuli kirkkoon äiti ja lapsi…
Nyt on sunnuntaiaamu ja monet kunnolliset kristityt valmistautuvat lähtemään kirkkoon jumalanpalvelukseen. Siivittäköön kotoista kirkkopolkuamme seuraava tosikertomus muutaman vuoden takaa.
pojat olivat lähteneet innoissaan mukaan kirkkoon kuulemaan kertomusta Jeesuksen
Jumalanpalveluksen päättyessä tämä 6v. poika karkasi äidiltään ja ryntäsi alttarin
Kansa katsoi silmät pyöreänä, kun poika juoksi itkien, naama kiukusta punaisena
pitkin kirkon keskikäytävää ulos. Myös äidin kasvot olivat punaiset, mutta hieman eri
syystä. Sillä ihmiset tuijottivat äitiä, jolla oli huonosti kasvatettu poika.”
(Matti Väisäsen kertomus Kuva ja Sanan kasetilta "Kansankirkkomme nykytila ja Jumalan totuuden pasunat", mukana Leif Nummela, Timo Laato, Matti Väisänen ja Lasse Marjokorpi, toim. Pasi Turunen.)
3 comments:
Kiitos viime aikojen aktiivisesta postaustahdistasi! Esitän aihetoivomuksen toivoen samalla laadukkaiden kirjoitusten saavan jatkoa.
Olisi nimittäin mukava lukea ajatuksistasi tämäniltaiseen M18-tapahtumaan liittyen. Miten tämä tapahtuma sijoittui esim. taannoin käsittelemääsi Big Lightiin nähden? Mitä mieltä olet esimerkisi siitä, että alttarikutsua edeltäneen puheen aikana puhuja ei maininnut kertaakaan Jeesusta? Kyllähän Jumalasta puhuminen tietysti on hyvä asia, mutta kuitenkin. Nipotanko tai kyseenalaistanko turhaan muotoseikoista?
Toinen avaussyöttö kirjoitukseesi voisi olla Big Lightin kohdallakin muistaakseni kyseenalaistamasi juttu, että kenelle tapahtumat on suunnattu. Henri C:n aloittaessa puheensa pelkästään minun vierestäni kävi kova kato. Spekuloivat vaan lähtiessään, kuinka "yritetään ujuttaa vaivihkaa" sanomaa ja miten sitä kohti oltiin illan aikana menty. Onko tällaisille tapahtumille paikkansa? Tiedän, että osallistuneille nuorille koko M18-leiri antoi paljon, mutta miten on katsojien laita? Toki on niinkin, että yksikin Herran omaksi tapahtuman kautta tullut on ollut kaiken vaivan arvoinen. Miten kehittäisit päätapahtumaa mahdollista ensi vuotta ajatellen?
Herra kanssasi!
-Jouni
Mikä on Big Light? Muutoin olin ihan että oho, oliks tosiaan tositarina! :)
Mimosalle:
"Big Light" oli keväällä Lahdessa järjestetty tilaisuus, jossa Riku Rinne, Jippu & Pekka Simojoki ja Etcetera-kuoro esiintyivät. Tilaisuus oli tarkoitettu eräänlaiseksi "uskovien olohuoneeksi", johon eikkareita sopi tuoda mukaan kuulemaan uskosta etc.
Matti Väisänen kertoo tyttärensä koettelemuksista pääkaupunkiseutulaisessa ev. lut. kirkossa. Näin ollen toteamus huonosti kasvatetusta lapsesta on laitettava sarkasmin piikkiin.
Jounille:
Kiitos kiittelemisestä - on aina mukava saada palautetta, kommentteja ja kysymyksiä.
Minusta tuo M18 on sinänsä hyvä juttu; nuoret evankelioi nuoria. Se on aika fresh ja aito, joskin viime vuotisessa jutussa oli minusta parempi, kohti käyvempi sana. Nyt musta kokonaisuus oli vähän pliisu. Sori. Ei siis mitenkään huono, mutta ei vain niin rehdisti tykittävällä tavalla evankeioiva. Tämä on siis vain minun mielipiteeni. Kaipaan evankeliumin julistamiseen haastavuutta, suoruutta ja kohtikäyvyyttä. Eli ihan hyvä mainita nimeltä Jeesus itse, koska Hänen kanssaan ollaan tekemisissä - hope so.
Mutta sitten jos unohdetaan mielipiteet ja keskitytään faktoihin, niin kyllä sama problematiikka vaivaa molempia tilaisuuksia; ne keräävät pääosin uskiksia omiin bileisiinsä.
"Tiedän, että osallistuneille nuorille koko M18-leiri antoi paljon" - totta mooses! Entisenä alan ihmisenä uskallan sanoa, että suurin osa nuorten evankelioimisinnosta menee näin; siitä on eniten hyötyä heille itselleen. Siinä ei ole mitään sinänsä pahaa, mutta ollaan sitten reilusti sitä mitä ollaan, eikä puhuta mistään evankelioinnista. Eniten evankeliointia on M18:n toimesta tapahtunut varmaan pitkin viikkoa rannoilla ja toreilla etc. ennen tätä "päätösshowta".
"Toki on niinkin, että yksikin Herran omaksi tapahtuman kautta tullut on ollut kaiken vaivan arvoinen." Tämä on a) totta, b) kaunis ajatus ja c) perustelu sille, miksi tällaisia juttuja aina uudelleen järjestetään. Eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa, kuten jo edellä sanoin.
"Miten kehittäisit päätapahtumaa mahdollista ensi vuotta ajatellen?" En mitenkään. Tämän tyyppinen hengellinen työ ei kuulu minulle, minua ei ole kutsuttu siihen (vaikka olenkin joskus sellaisia järjestellyt ihan tarpeeksi), enkä näe sitä kovin tärkeänä kokonaisuuden kannalta. Kuka kokee tällaisten massatapahtumien järjestämisen omaksi kutsumuksekseen, hän olkoon siinä uskollinen, sillä jokainen meistä tekee tiliä Jumalalle juuri tästä - uskollisuudesta omalle kutsulleen. Olen valmis siunaamaan ja tukemaan jokaista hänen oman kutsunsa löytämisessä ja hoitamisessa, mutta olen samalla myös mustasukkaisuuteen asti uskollinen omalleni.
Se, miten itse haluan viedä evankeliumia eteenpäin, on a) henk.koht. ystävyyssuhteiden kautta arkipäivän elämässä ja b) varustamalla muita uskovia tekemään samoin. Ajattelen siis M18:nkin toimivan parhaiten silloin, kun Sinulla on eikkariystävä, jonka kanssa olet jutellut uskon asioista ja sitten tuot hänet esim. M18:an, jossa hän kenties voi tehdä ratkaisunsa. Näin tiedän viime vuonna käyneen eräälle nuorelle tytölle, jonka hänen lukiokaverinsa toivat sinne ja hän teki siellä uskonratkaisun.
Toivottavasti kuulemme samanlaisia todistuksia tänäkin vuonna.
Timo
Post a Comment