Ihmiskunnan viholliset

Apostoli Paavali sanoo, että häntä ei haittaa samoista asioista uudelleen kirjoittaminen. Päinvastoin, kuulijoille se olisi vain hyödyksi. Profeetta Jeremia taas huokaisee, että kun hän yritti olla puhumatta Herran sanan taakkaa, niin hänen sydämessään oli kuin polttava tuli, suljettuna hänen luihinsa. Väsyksiin asti hän koetti sitä kestää, mutta ei voinut.

Jokseenkin tällaiset ovat omat tuntemukseni, kun kirjoitan tätä. Tänä aamuna TV1:n Aamutv:ssä haastateltiin Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Vanhan testamentin eksegetiikan professoria, Martti Nissistä, joka leppoisalla savon murteella pyrki todistelemaan, miten koko nykyinen homoliittokohu on Raamatun kannalta puhtaasti aikahistoriallinen ongelma. Kun ajat muuttuvat, niin tuuli kääntyy ja Raamattukin menettää relevanttiutensa. Tai ainakin sen tulkintaa voidaan huoletta alkaa muuttamaan pois perinteisestä kohti uutta uljasta moraalia. (Nissiseltä tämä on oivallista median kanssa flirttailua ja manipulointia, jota kirkonmiehet ovat menestyksellä harrastaneet aina Wille-piispasta alkaen; mutkattoman kansanmiehen palttoo päälle, vähän alatien nöyrää savoa kehiin ja uusi kansankirkollinen siunausautomaatti on valmis.)

Nissisen mukaan tässä homoliittokysymyksessä ”kirkko tulloo resiinalla perässä” muuhun yhteiskuntaan ja kulttuuriin verrattuna. Näin siis länsimaisen humanismin ja rationalismin kehityskulku on saavuttanut lakipisteensä; ihminen, tuo kaiken olevaisen mittari ja universumin keskus, on alkanut ottaa mittaa itse Jumalasta ja Hänen ilmoituksestaan. Mistäpä muustakaan tässä sivistyksessä on kysymys, kuin tästä; pedon luku, 666 on yhtä kuin ihminen korotettuna jumalaksi. Raamattu itse (johanneslaisessa corpuksessa) kutsuu tätä ilmiötä antikristillisyydeksi.

Rovasti Raimo Mäkelä kirjoittaa viimeisimmässä Perustassa ”mätäkuun provokaatiosta”, jossa ”kirkko vyörytti tiedotuksellaan yli koko valtakunnan sanomaa: ´Rovasti siunasi kahden naisen parisuhteen Espoossa´.” Hesari, tuo kotoisen yläluokan ylivertainen pravda käytti uutisointiin neljännessivun koristaen juttua vielä parin värikuvalla. Saman teki toinen valtamedia Aamulehti rankaten kolmannessivun uutisen kotimaan ykkösuutiseksi. Subtv näyttää aikanaan ko. parisuhteen siunaustilaisuuden omassa häätvsarjassaan.

Jokainen ymmärtää, että kaikki oli ennalta suunniteltu ja tarkoituksena on näin viedä asiaa – kirkollisen siunauksen saaminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteelle – eteenpäin koko rintaman leveydeltä. Ajankohta on nyt mitä oivallisin, kun kirkossa käsitellään virallisesti homoseksuaalisuuteen ja homoseksuaaleihin suhtautumista. Julkisuudella halutaan näin saada entistäkin kovempi paine kohdistumaan kirkollisen päätösvallan käyttäjiin.

”Samalla asian vastustajat saadaan vedetyksi esiin ja osoitetuksi ihmisyyden pahimmiksi vihollisiksi, rikollisiksi ihmisyyttä vastaan ja parisuhdelain rikkojiksi”, kirjoittaa Raimo Mäkelä.

No, jos näin on, niin siinä tapauksessa minä haluan astua esiin koko internetin laajuudelta. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi heille tehtäväksi olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää jälkeläisillään koko maa. Tältä pohjalta Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on synti, josta voidaan tehdä parannus ja luopua ja näin saada anteeksianto itselleen. Leimakirveissä taas ei ole mitään sinänsä uutta, sillä jo alkukristittyjä kutsuttiin ”ihmiskunnan vihollisiksi” keisari Neron toimesta (joka itse sittemmin osoittautui kovin suureksi sellaiseksi).

En tunnista itsessäni homofobiaa tmv. Tunnen itse useita homoja, toisia useiden vuosien ajalta. Mutta tunnistan kyllä median avulla harrastetun häikäilemättömän manipuloinnin, jota tiettyjen ihmisten ja piirien toimesta Suomessa nyt harjoitetaan. Näen, että evl. kirkossa on käymässä samalla tavoin kuin aikanaan naispappeuskysymyksessä; toisinajatteleville, vanhauskoisiksi leimatuille papeille annettiin lupa pidättäytyä yhteistyöstä alttarikaiteen sisäpuolella naispuolisten kollegoiden kanssa omantunnon syihin vedoten. Vuosituhannen vaihduttua kirkon johdossa ilmeisesti havahduttiin siihen, että nyt on aika kypsä savustaa nämä vanhakantaiset toisinajattelijat pois kirkosta. Tämä prosessi on parhaillaan menossa evl. kirkossa.

Luterilainen pastori Jari Rankinen toteaa omassa blogissaan aivan oikein, että samalla tavoin tullee käymään myös homoliittokysymyksessä. Prosessin alussa taataan omantunnon vapaus toimia toisinkin, mutta ”tällaiset puheet unohdetaan muutamassa vuodessa, mikäli kirkkomme päättää ryhtyä siunaamaan homosuhteita. Ehkä olisikin vaikeaa toimia toisin. Sanottaisiin, miksi homoparin siunaamisesta kieltäytyminen on sallittua, koska sallittua ei ole kieltäytyminen yhteistyöstä alttarilla naispastorin kanssa. Luultavasti syrjintää koskeva lainsäädäntö otetaan avuksi. Kirkko hyväksyy homosuhteen siunaamisen ja siksi ne kirkon viranhaltijat, jotka kieltäytyvät siunaamasta homosuhdetta, syrjivät ihmisiä heidän sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Tästä seuraa rangaistuksia.”

Mitä tulee itse naispappeuskysymykseen – voiko nainen toimia uuden liiton pappina? – niin vastaan lyhyesti, että voi. Uusi testamentti ei kuitenkaan tunne sen enempää mies- kuin naispappeuttakaan sellaisena kuin suuret valtiokirkot asian esittävät. UT tunnustaa vain yhden, kaikkien uskovien kuninkaallisen pappeuden. Mutta tämä ei nyt ole se asian pääpointti, kun tarkastelemme nykyistä kehityskulkua Suomessa.

Niin naispappeus- kuin homoliittokysymystäkin käytetään jatkuvasti tietyn prosessin läpiviemiseksi maassamme. Tässä kehityksessä vauhdin sanelee media, suunnan määräävät gallupit ja ”kirkko tulloo resiinalla perässä”. Hengellisesti puhuen tätä prosessia kutsutaan Raamatussa haureudeksi.

Väsyksiin asti mietin ja kysyn ääneen, milloin saamme nähdä merkkejä samanlaisesta kehityksestä vapaiden suuntien piirissä? Milloin ne tulevat kohtaamaan sekulaarin yhteiskunnan monoliittisen painon yllään ja median, sen kuolaavan kahlekoiran tunkkaisen hengityksen kasvoillaan? Näin on nimittäin käymässä monille uskonveljillemme evl. kirkon sisällä; mielipidevainoa, mustamaalaamista, työmahdollisuuksien loppumista jne. Samaan aikaan useimmat uskovat ovat tämän prosessin edessä ihan hiljaa, niin kirkon sisä- kuin ulkopuolellakin. Useimmat uskovat tuntuvatkin olevan lampaita sanan väärässä merkityksessä; he nimittäin näyttävät seuraavan vääriä paimenia. En keksi muuta selitystä, kuin että syynä on joko pelko tai sitten tyhmyys. Mutta näin he vain täyttävät heistä laaditun itseään toteuttavan ennusteen; heidät on kristittyinä kasvatettu kilteiksi ja niin maalliselle kuin kirkollisellekin esivallalle kuuliaisiksi, enemmän niitä kuin Jumalaa kuunteleviksi. Ihmiskunnan vihollisiksi ei heistä ole, sillä suola on menettänyt makunsa.

Mutta uudelleen toistan kysymyksen; mihin olemme menossa, jos nykyinen kehitys jatkuu? Raamattu lupaa Jumalan tuomion ja rangaistuksen sille – niin yksilölle kuin yhteisöllekin – joka luopuu Hänen Sanastaan, vääristelee sitä ja tekee vastoin sitä. Homoliittokysymyksessä on käynyt ja on käymässä juuri näin. Kuka puhaltaisi pasuunaan Siionissa? Kuka haluaisi kuulla pasuunan velvoittavan äänen, kun se haastaa mukavuudenhalumme, väärän ihmisrakkautemme ja huolemme omasta maineestamme.

Turhaan ei Paavali sano nuorelle Timoteukselle: ”harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.” Tässä on haaste meille jokaiselle; liittoutua ja verkottua sekä omalla paikkakunnallaan että yli koko maan niiden kanssa, jotka ottavat Jumalan Sanan vakavasti. Unohda tässä verkottumisessa rohkeasti seurakunta-, kirkkokunta- ja tunnustuskuntarajat ja etsi yhteyttä Jumalan Hengen tunnistamisen perusteella. Vain tältä pohjalta nouseva uskovien yhteinen esirukous voi tuoda muutoksen maahamme.