Seurakunnan perustamisen vaikeus ja ankeus
”Helluntailaiset, Adventtikirkko ja Vapaakirkko ovat perustaneet 2000-luvulla yhteensä vain parikymmentä seurakuntaa, vaikka niiden toimintastrategiaan kuuluu olennaisesti `seurakuntien istuttaminen`. 2000-luvulla koko maassa on perustettu kymmenkunta helluntaiseurakuntaa, kahdeksan vapaakirkollista seurakuntaa ja viisi adventtiseurakuntaa. Varsinkin Helluntaiherätyksessä ollaan kehityksestä huolestuneita, sillä jäsenmäärän suhteutettuna huomattavasti pienemmät kirkkokunnat ovat olleet seurakuntien perustamisessa sitä aktiivisempia ja määrätietoisempia. Syynä uusien seurakuntien perustamisen vaisuuteen ovat muun maussa kuntarajat ja aiemmat huonot kokemukset. Herätyksen puute ja pelko oman seurakunnan väljähtymisestä ovat myös syitä, joiden vuoksi kynnys ryhtyä istuttamaan uutta seurakuntaa nousee.
- 1980- ja -90-luvuilla seurakuntia perustettiin ahkerasti, mutta 2000-luvulla on ollut hiljaisempaa. Ainakin helluntailiikkeessä ollaan törmätty suomalaiseen todellisuuteen, sanoo helluntaipastori Heikki Tyrni. Hän on myös uusien seurakuntien perustamista ajavan kirkkokuntien välisen Seurakunnan kasvu ry:n puheenjohtaja.
- Uuden seurakunnan perustaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kovaa työtä, suomalaisessa todellisuudessa asiat tapahtuvat hitaasti. Ihmisiä ei myöskään ole tullut uskoon niin paljon kuin seurakunnan perustaminen edellyttäisi.”
Näin Kotimaa-lehti verkkosivuillaan 05.08.08.
Okei, varmasti hyviä syitä olla perustamatta seurakuntaa; kuntarajat, herätyksen puute, pelko oman seurakunnan väljähtymisestä, huonot kokemukset, pelko pitkäjänteisyyden puutteesta ja odottavasta kovasta työstä, asioiden hidas eteneminen jne. Mikään niistä ei kuitenkaan vedä vertoja pääsyylle, joka on yksinkertaisesti haluttomuus lähteä liikkeelle. Herran selvän käskyn edessä ei pitäisi löytyä tekosyitä.
Heikki Tyrni mainitsee yhtenä syynä myös sen, että ihmisiä ei ole tullut uskoon niin paljon kuin srk:n perustaminen edellyttäisi. Tämä viime mainittu tieto edustaa minulle itselleni täysin uutta ilmoitusta; seurakunnan perustamiseksi täytyy olla koossa tietty määrä ihmisiä ennen kuin se voidaan perustaa. Mistään ei kuitenkaan käy ilmi se, mikä tämä vaadittava määrä on, tarkoitetaanko sillä vain täysi-ikäisiä miehiä vai mitä? Juutalaisuudessahan oli muistaakseni oltava koolla tietty määrä lain edessä aikuisia miehiä, jotta jotain saattoi tapahtua uskonnon harjoittamiseksi. Jeesus taas sanoo, että missä kaksi tai kolme – tai sitä useampi – on koolla Hänen nimessään, niin siinä Hän on heidän keskellään läsnä Pyhän Henkensä kautta. Mitä muuta vielä vaadittaisiin? Toisaalta; jos Tämä Yksi ja Ainoa puuttuu, niin mitä ihmeen hyötyä kaikesta muusta olisi?
No, hyväntahtoinen ironia sikseen. Luin muutama vuosi sitten muistaakseni Näky-lehdestä kahden ko. liikkeen johtavan pastorin seikkaperäisen kirjoituksen seurakunnan istuttamisesta. Mieleenpainuvin seikka siinä oli se, että mikäli haluat istuttaa seurakunnan, sinun täytyy varautua useiden vuosien pitkään uurastukseen, ennen kuin mitään alkaa tapahtua. Tavallaan ymmärrän näitä pitkän linjan puurtajia – molemmat pastoreina uusissa, kirkkokuntiin sitoutumattomissa seurakunnissa – mutta ei se oikeasti voi olla niin vaikeaa.
Toisaalta on hyvä joskus vähän karsia nuorten höyrypäiden väärää intoa pois. En tosin tiedä oliko se näiden herrojen tarkoituksena. Mutta sitten toisaalta täytyy kysyä, mitä nyt ollaan istuttamassa? Kaiken takana nimittäin näyttää kummittelevan kuva perinteisestä seurakuntamallista; kirkkorakennuksesta, ohjelmakeskeisestä ja pastorivetoisesta seurakunnasta. Totta mooses, sen perustaminen ja käynnistäminen vie takuulla vuositolkulla aikaa. Monessa tapauksessa Herra ehtii jo tulla hakemaan seurakuntaansa ”tuuliin ja pilviin”, ennen kuin tällainen koneisto saadaan käyntiin, pastori palkattua, vastuunkantajat varustettua, vanhimmisto demokraattisella äänten enemmistöllä valittua ja huussin putkiremontti tehtyä.
Eli eiköhän funtsita seurakunta-ajatus uudelleen. Mikä on srk UT:n mukaan? Mistä se saa alkunsa? Ketkä sen muodostavat? Mikä sen tehtävä on? Kenen srk se on? Ongelmamme esim. täällä Suomessa on se, että näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan olemassaolevista rakenteista lähtien ja tämän ajan ymmärryksestä käsin. Silloin seurakunnasta tulee väistämättä niin ”maallikot” kuin ”hengellisen työn tekijätkin” uuvuttava, turhauttava laitos, pyhä pakkopulla, joka tuottaa palveluja ja tekee asioita, joista UT ei yksinkertaisesti puhu mitään.
Haastan Sinut opintomatkalle. Mimosa antaa hyvän vinkin eräässä kommentissaan: ”Frank Violan uusinta kirjaa pystyy muuten lukemaan netissä, juuri eilen aloitin lukemaan..Ihan melkein 50 sivun verran!
http://www.reimaginingchurch.org/RC_FirstChapter.pdf.”
En ole itse tuota vielä lukenut, mutta aion sen tehdä. Frank Violan aiemmin lukemani opus ”Pagan Christianity?” oli sen verran tujua tavaraa, että luulen sen maksavan vaivan.
Joten eiköhän olekin aika… Reimaginig Church?
19 comments:
Pagan Christianity -kirjasta on mielenkiintoinen arvio täällä http://benwitherington.blogspot.com/2008/06/pagan-christianty-by-george-barna-and.html
Ns. uusien tai alkuperäisten seurakuntamallien hakemisessa on se ongelma, että mikään malli ei ole se ainoa oikea. Ihmisten yritykset ovat aina vajavaisia, on hyviä ja huonoja puolia. House church -tyyppisissä vahvuutena on sosiaaliset kontaktit, heikkoutena opetuksen keveys ja sisäänpäin lämpiäminen, ja kaikissa seurakunnissa on vaarana jämähtäminen rutiiniin vaikka mistä olisi lähdetty liikkeelle.
Hyvä Muukala,
perehdyin päällisin puolin tuohon mainitsemaasi Ben Witheringtonin blogipostaukseen PaganChristianityyn liittyen. Siinä ei ollut oikeastaan mitään kovin uusia argumentteja, ehkä enemmänkin sellaisia, joita kumoamaan Viola & Barna kirjassaan keskittyvät. Eli se oli aika paljon sellaista juupas-eipäs-väittelyä, aina blogin kommentteja myöten. Monia hyviä kommentteja siitä huolimatta, sekä puolesta että vastaan.
Se, mikä itseäni eniten huolestuttaa ja masentaa (Witheringtoninkin kirjoituksessa) on tuo ainainen naiiviutta lähentelevä virallisen kirkkohistorian lykkääminen sellaisenaan kritiikittömästi UT:n ilmoituksen jatkeeksi. Tätä argumenttia en ajattelevana ihmisenä yksinkertaisesti voi sellaisenaan niellä.
Mietitäänpä nyt asiaa vaikka VT:n juutalaisuuden perspektiivistä; hyvin pian lain antamisen jälkeen juutalaisen kansan vanhinten inhimilliset (ja Mooseksen lakiin kuulumattomat) perinnäissäännöt peittivät alleen Jumalan lain ja sen todellisen merkityksen. Tätä vastaan VT:n profeetat nousivat (esim. vaikka Jes. 28:13, 29:13, Jer. 8:8) ja viime kädessä Jeesus itse joutui tämän uskonnollisen koneiston vihan kohteeksi.
Suunnilleen samanlainen kehitys on tapahtunut kristikunnan historiassa heti apostolisen ajan jälkeen. Kannattaa tutustua virallisen kirkkohistorian ulkopuolisiin todisteisiin ns. eriuskolaisliikkeistä viimeksi kuluneiden 2000v. aikana.
Kuten itsekin toteat, "kaikissa seurakunnissa on vaarana jämähtäminen rutiiniin vaikka mistä olisi lähdetty liikkeelle". Ja Jumalan vastaus tähän on aina herätys.
Sanot, että "mikään malli ei ole se ainoa oikea". Se on totta - osittain. Itse ajattelen niin, että on samantekevää onko kristittyjen kokoontumistilan katolla risti, haikaran pesä, savupiippu tai neonvalomainos - tärkeämpää on se, mitä srk:ssa tapahtuu. Mutta tämä seikka juuri on saanut minut ja monet muut kaltaiseni jättämään perinteiset kirkot ja etsimään syvempää uskovien yhteyttä.
Mutta emme kai me nyt ihan täydellistä pluralismia lähde tavoittelemaan srk-mallin suhteen? Eli on kai sentään joitain asioita, joista voimme ajatella, että ne joko kuuluvat tai eivät kuulu srk:an? (Vrt. esim. room.kat. kirkko tai ylipäätään valtiokirkkojärjestelmä.)
Mutta sitten kommenttiisi kotisrk:n heikkouksista; "heikkoutena opetuksen keveys ja sisäänpäin lämpiäminen". Mihin tämä perustuu? Omiin kokemuksiinko? Minun kokemuksiini kotisrk:sta se taas ei sovi. Samat ongelmat ovat sitä paitsi todellisuutta myös ns. perinteisissä srk:ssa.
Mikä tahansa srk-malli, joka ei suuntaudu ulospäin - itse kutsun sitä "apostoliseksi dna:ksi" - jähmettyy paikalleen ja kuolee pystyyn. Kun tarkastelemme srk:n kasvua ns. kolmannen maailman maissa, niin kasvu tapahtuu pääasiassa juuri ns. orgaanisten srk:ien piirissä.
Niin muuten en kyllä 50 sivua sitä yhdessä illassa lukenut, vaan sitä pystyy netissä lukemaan tuon n.50 sivua. Itse ajattelin kyllä ostaa sen :) Toinen kirja jonka haluaisin lukea on Graham Cooke:n "Permission Granted: To do church differentily in the 21st Century"
Ois vaan tätä lukemista ihan opiskelujen puolelta niin paljon ettei kerkeä/kestää lukea kaikkea muuta...
Kommentoinpa minäkin BW3:n blogausta:
En ole lukenut Violan kirjaa, mutta Benin kirjoituksen perusteella tulee mieleen, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Jos hän on esittänyt PC-kirjan sisältöä vääristelemättä, niin olen kyllä samaa mieltä, että tuollaiset populaarit ja raflaavat kirjat syyllistyvät välillä ylilyönteihin, jotka asioihin perehtyneiden tutkijoiden on helppo huomata. Mutta päällimmäinen vaikutelma oli kuitenkin se, että BW3 venytti "faktoja" (eli hänen tulkintaansa historiasta ja teksteistä) aivan samalla tavalla kuin mistä hän syyttää PC-kirjaa. Samoin Ben näyttää itsekin kärsivän tuosta itsevarmuusongelmasta, jonka hän on tunnistavinaan Barnassa ja Violassa.
Loppupelissä tässä on vastakkain kaksi kertomusta, kaksi tulkintaa historiasta. Jokainen voi itsessään miettiä, kumpi versio kuulostaa paremmalta ja miksi.
"House church -tyyppisissä vahvuutena on sosiaaliset kontaktit, heikkoutena opetuksen keveys ja sisäänpäin lämpiäminen"
Perustuu tosiaan omiin kokemuksiin, mutta ei Suomessa. Oman hengellisen elämän syventämiseksi oli lähdettävä viiden vuoden jälkeen vähän vähemmän alkuseurakunnan mallia tavoittelevaan seurakuntaan.
Ns. uusissa seurakunnissa on enemmän tilaa spontaanisuudelle, uusille näyille ja toteutuksille, jakamiselle ja toisten tukemiselle kuin laitoskirkossa, mutta ne ovat kirkkolaivoja kevyempiä pursia. Ne ovat alttiimpia olemaan kaikenlaisten tuulien viskeltävissä ja menevät helpommin kumoon. Esim. Brittein saarilla viimeisin tapaus on Pioneer -seurakuntaryhmittymä, joka on ruvennut hajoamaan ja seurakuntia on lakkautettu.
Seurakunnan vaihdon jälkeen käsiini osui Andrew Walkerin kirja Restoring the Kingdom, The Radical Christianity of the House Church Movement. Siitä selvisi, että monen uuden seurakunnan piilossa olevana tausta-ajatuksena on Restoration -teologia, mitä en itse pidä raamatullisena.
Muukala:
Sinulla on kokemusta kevyestä opetuksesta ja sisäänpäinlämpiävyydestä, jotka olet saanut House Church -tyyppisessä ympäristössä. Kuinka ollakaan, minulla on samanlaista kokemusta, mutta pitkälti mainline denomination -tyyppisestä ympäristöstä (ja toki myös ns. uusista seurakunnista). Mutta olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että esim. hyvin toimiva uusi seurakunta päihittää monella alueella huonosti toteutetun kotiseurakunnan.
Oli ikävä kuulla, että Coatesin ja kumppaneiden luotsaamassa laivassa alkavat purjeet repeillä. Toisaalta onhan liikkeellä jo ikääkin hieman enemmän kuin suomalaisissa "uusissa seurakunnissa". Hämäävää on myös, että näitä kutsutaan Englannissa House Church -seurakunniksi, vaikka ne eivät pääsääntöisesti kokoonnukaan kodeissa vaan kirkoissa, voimistelusaleissa, yms. isoissa tiloissa.
Kertoisitko vielä, mitä tarkoitat Restoration-teologialla ja miksi et pidä sitä raamatullisena? Olen törmännyt aika moneen erilaiseen versioon tästä ennalleenasettamisteologiasta ja kiinnostaisi tietää, mistä versiosta on tällä kertaa kyse...
Niin, minuakin kiinnostaisi tietää että mikä tuo Restoration teologia on, ja mitä siinä kenties sitten on vialla?
Hyvä Muukala, anteeksi viivästynyt kommenttini hyvään vastaukseesi. Voisin syyttää vaikka lacrossen EM-kisoja täällä Lahdessa. :)
Minulla itselläni ei ole kokemuksia kotisrk:sta tai vastaavista muualla kuin Suomessa, joten en oikein osaa ottaa kantaa homman toimivuuteen esim. jossain Brittein saarilla. Varmasti toimivia esimerkkejä uskovien yhteyden löytyy erilaisten srk-mallien piiristä.
Mutta perusjuttu on edelleen itselleni tämä; homman toimimattomuus monissa perinteisissä srk:ssa on saanut minut ja monet muut kaltaiseni jättämään perinteiset kirkot ja etsimään syvempää uskovien yhteyttä kotona kokoontuvien srk:ien piiristä. Tässä tilanteessa sitten kun on, niin homma on hyvin henkilökohtaista ja omakohtaista. Ei välttämättä ole tietoa, eikä osallisuuttakaan niihin virheisiin, joita jotkut muut jossain päin maailmaa ovat tehneet.
Sama pätee tuohon mainitsemaasi Restoration-teologiaan. Minuakin kiinnostaa tietää mitä ymmärrät tällä termillä ja miten liität sen kotisrk:iin? Eli jos olen kotisrk-ihminen, niin olenko silloin myös automaattisesti tämän teologisen suuntauksen kannattaja - jopa tietämättäni?
Entä mikä tekee oman näkemyksesi mukaan siitä (tai osasta sitä) epäraamatullisen?
Timo
Tiivistelmä restoration -teologian vaikutuksesta uusiin seurakuntiin Brittein saarilla löytyy wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Charismatic_Restorationism
Eihän tietysti ko. teologia ole vaikuttanut kaikkiin uusiin seurakuntamuotoihin. Mutta sen kevytversiota on ollut paljon liikkeellä; ajatellaan että tulossa on suuri herätys, joka tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ja uskotaan optimistisesti seurakunnan kasvuun solujen kautta mikä johtaa yhä uusien alueiden valloittamiseen Jumalan valtakunnalle. "Uudet" seurakuntamallit ovat Brittein saarilla tosiaan jo sen verran vanhoja, että optimismi on ehkä ruvennut karisemaan kun on nähty ettei kaikki mene niinkuin oli kuviteltu. Sanoisin myös että jotkut niistä ovat tuottaneet "kevytkristittyjä", koska on kuljettu vain visioiden ja näkyjen eikä Raamattuun juurtumisen tietä.
Amerikastahan on viime vuosina tullut myös emergent church -liike (esim. Brian McLarenin kirjat). Siinä uuden seurakuntamallin hakeminen menee taas sosiaalisen evankeliumin puolelle.
Kai olen nähnyt niin monenlaisia juttuja vuosien varrella, että en tosiaan usko että joku seurakuntamalli olisi se, millä päästään jotenkin elävämpään kristillisyyteen. Sisäinen uudistuminen on ehkä se tärkeämpi tekijä, ja siihen ei vaikuta istutaanko seurakunnan kokouksessa kotona sohvalla vai keskiaikaisen kirkon penkissä. Käytännössä tietysti tullaan usein tienhaaraan: antaako seurakunta tilaa uudistumiselle vai pitääkö lähteä muualle.
Muukala:
Kiitos selvennyksestä. Ainakin antamasi artikkelin perusteella näyttäisi siltä, että "restoraatioteologia" on juuri sitä mitä ajattelinkin: mitä kukakin sillä haluaa käsittää. Wikipedian artikkeli aiheesta oli aika kapea ja kovin vähälähteinen.
Tästä siis seuraa samalla pitkälle se, että "raamatullisuus" tässä yhteydessä riippuu aina siitä, minkälaista "restoraatioteologiaa" (tai sen osa-aluetta) termin käyttäjä sattuu ajattelemaan.
Jos ajatellaan perusajatusta, eli että Kristuksen ruumis on 2000 vuoden aikana onnistunut hukkaamaan muutamia olennaisia asioita, joita on sitten historian saatossa keksitty/löydetty uudelleen, niin uskoisin kaikkien ei-katolisten olevan - by definition - tästä aika pitkälle samaa mieltä, ja varmaan ainakin moni karismaattinen katolinen yhtynee tähän näkemykseen.
Sen sijaan on toki mahdollista, että tämän valtaisin "restoration theology" -sateenvarjon alla on erilaisia nyansseja ja painotuksia, joiden "raamatullisuudesta" voidaan olla eri mieltä. Toisaalta ihan samalla tavalla voidaan esimerkiksi jokaisen Suomessa rekisteröidyn kirkkokunnan "raamatullisuudesta" olla myöskin eri mieltä. Vapaat suunnat voivat aina kyseenalaistaa luterilaisen kirkon raamatullisuuden ja kirkolle puolestaan vapaat suunnat ovat ehkä ihan hyvää tarkoittavia mutta loppupelissä kuitenkin valitettavan kauas totuudesta poikenneita lahkolaisia. Kauneus on katsojan silmässä.
Mitä tulee "kevytkristittyihin", niin tokihan niitä löytyy joka puolelta. Suurin osa minun tapaamistani on löytynyt kyllä ihan näistä vanhimmista kirkoista, mutta "your mileage may very".
Mielenkiintoista on myös väite siitä, että seurakuntamalli ei vaikuttaisi siihen, millaista sen piirissä syntyvä kristillisyys on. Kyllä minä lähtisin siitä, että rakenteet ovat hyvin usein joko elämää edistäviä tai niitä haittaavia asioita. Kyseessä ei myöskään ole joko-tai, eli että pitää valita joko sisäinen uudistuminen tai Pyhän Hengen toimintaa tukeva seurakuntarakenne. Minä ainakin haluaisin molemmat. (Vrt. vanha argumentti siitä, että otetaan mieluummin Hengen hedelmä kuin Hengen lahjat, vaikka Paavali kovasti haluaisi, että meiltä löytyy molemmat.)
Kiitos kommentistasi, Dr Mark. Ajattelusi on syvällistä ja esitystapasi ihailtavan selkeää.
En tarkoita kevytkristityillä tapakristittyjä vaan sellaisia, joille keskeisimmäksi uskossa on tullut tunteet ja hauskanpito. Tämä "laji" taitaa olla vasta kehittymässä Suomessa.
Restoration -teologian mukaan yksinkertaistettuna kristityt valloittavat koko maailman Jumalalle ja sitten Kristus voi palata hallitsemaan sitä. Tämä on kai vähän eri asia kuin perinteinen käsitys lähetyskäskyn toteuttamisesta.
On vaikea löytää sellaista artikkelia aiheesta, joka olisi objektiivisesti kirjoitettu. Tässä yksi ei-objektiivinen, mutta lisätietoa antava. Siitä selviää myös miten house church tuli restoration-teologian välikappaleeksi:
The Latter Rain
and the Restoration Movement in Britain
http://www.intotruth.org/res/restuk3.html
Toivon että Suomessa olisi enemmän niitä jotka tunnistaisivat Restoration/Kindgom Now/Latter Rain vaikutteet, koska ne tahtovat sujuttautua uusiin virtauksiin, joita monet kiihkeästi kaipaavat.
Muukala:
Kiitos edelleen tarkennuksistasi, kuva alkaa nyt hahmottua minullekin. Olet siis huolissasi siitä, että ns. "uudet seurakunnat" (mitä tähän sitten lasketaankaan) tuottavat emotionaalisia pintaliitäjiä. Olen tosin ollut kuuden vuoden ajan jäsenenä useammassakin "uudessa seurakunnassa" Englannissa enkä ole ihan varma, tekee kuvauksesi täyttä oikeutta todellisuudelle. En myöskään ole varma, synnyttääkö noita tunteellisia hauskanpitäjiä valittu teologinen rakennelma, valittu seurakuntamalli, vai jokin muu. Oman kokemukseni mukaan yksinkertaista syy- ja seuraussuhdetta ei ainakaan noista kahden ensimmäinen kanssa voida välttämättä löytää.
Noin muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä, eli en haluaisi rohkaista kristittyjä sellaiseen kristillisyyteen, missä korkeimpia arvoja ovat vääränlainen emotionaalisuus tai pelkkä hauskanpito.
Kiitos myös Restoration-selvennyksestä. Pyrkimys Raamatun mukaan elämiseen ja mahdollisesti hetkellisesti historian aikana hukkuneiden Raamatun totuuksien uudelleen elävöittämiseen ei kuitenkaan ole Latter Rain -liikkeen yksinomaisuutta eikä ko. liikehdintä myöskään ole yhtä kuin Restoration-ajattelu. Näkemykset siitä, miten ja millaisissa olosuhteissa maailma loppuu vaihtelevat nekin kovasti eri ryhmien välillä. Eli on ok, jos kritisoit jotain tiettyä liikettä (esim. Latter Rain), mutta älä leimaa kaikkia Raamatun mukaan elämään pyrkiviä samalla leimasimella. Se, että sinusta jokin LR-liikkeen teologiassa ei ole oikein, ei tarkoita sitä, että kaikki sen teologiassa on väärin tai että kaikki, jotka ovat jostain asiasta samaa mieltä kuin LR-liike, ovat "epäraamatullisia".
(Ja muistuttaisin vielä kertaalleen siitäkin, että Englannin "house church" -liikehdintä on loppupelissä aika erilaista kuin esim. Timon edustama kotiseurakunta-ajattelu - huolimatta näennäisestä terminologisesta yhteneväisyydestä.)
Niin, itselleni on tullut jo useampaan otteeseen sellainen kuva, että keskustelussa kotisrk-mallista & kokemuksista siitä on vähän samanlainen tilanne, kuin että joku olisi tustunut korkeakirkolliseen valtavirtaluterilaisuuteen täällä Suomessa ja vetäisi tältä pohjalta sitten rankkoja ja yksi-yhteen-vertailuja luterilaisuuteen Jenkeissä (esim. Missouri-synodi). Vaikeuksia ja väärinymmärryksiä tulisi varmasti, eikä oikeutta tehtäisi kummallekaan osapuolelle.
Tähän "Housechurch in England"-analogiaan olen itsekin törmännyt. Eräs pappismies kerran kysyi minulta, että "tuleeko tämä teidän kotisrk-juttunne Englannista?" Minä vastasin, että "ei, vaan Ahtialasta" (kaupunginosa Lahdessa). Heh heh...
Heips, care to elaborate (siis tarkentaa) mitä tarkalleen tarkoitatte tuolla tunteet, emotionaalisuus ja hauskanpito?
Tännepä oli tullut paljon lisää keskustelua..Olen samaa mieltä, drmark, kovin selkeästi ja hyvin kirjoitat ja ilmaiset!
Vaikka englantilaisen house church -kehityksen ja suomalaisen kotiseurakuntatoiminnan välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, jotain opittavaa siitä voisi olla.
Kuten em. restoration-linkistä näkyi, house church lähti liikkeelle itsenäisistä ja riippumattomista kotiseurakunnista. Sitten ne tavallaan joutuivat kaapatuiksi restoration -liikkeeseen.
Tällainen kotiseurakunnan kaappaus voi olla mahdollista missä tahansa, jos vain ilmaantuu joku tarpeeksi voimakas johtaja tai liike. Kotiseurakunta voi olla herkempi ja haavoittuvampi kuin pitemmän historian omaavat seurakunnat.
Kun Suomessa tutustutaan tarkkaan sinne muualta tulevien liikkeitten ja virtausten taustaan, vaara kai voisi vähentyä. Viime ajoilta on tosin pelottavia esimerkkejä kritiikittömästä lyöttäytymisestä "kansainvälisten" nimien seuraan.
Muukala puhuu totta, tosin parilla huomiolla kommentoituna:
- mikäli joku yksittäinen kotisrk "harhaantuisi" johonkin suuntaan, niin todennäköisesti se koskisi vain ko. kotisrk:a itseään
- eli ei ole mitään takeita sen leviämisestä koko liikkeeseen
- periaatteessa teesisi sopii hyvin mihin tahansa organisoituun liikkeeseen, kirkkokuntaan tmv.
- kuvittelepa, että joku piispallista arvovaltaa nauttiva henkilö ajaisi jotain esim. piispa Spongin kaltaista harhaopettajaa sisälle srk:iin kuin "käärmettä pyssyyn" - eivätkö vaikutukset olisikin paljon laajemmalle ulottuvat kuin vain johonkin yksittäiseen srk:an?
- tästä itselläni on kokemuksia myös vapaiden suuntien piiristä, jossa koko kirkon agendaksi luokiteltava suuntautuminen saattaa määräytyä tällä tavoin
heiiii kukaan ei vastannut mun kysymykseen :) Olen muuten Lahdessa, jee!
Mimosa
Post a Comment