Toisen opetuksen onnistuminen ja toisen epäonnistuminen...

Useassa blogissa ja lehtikirjoituksessa on viime viikolla otettu kantaa eläkkeelle jääneen Hesan yliopiston VT:n proffan Raija Sollamon kaksisuuntaisiin lausahduksiin perinteisen (hesalaisen) yliopistoteologian puolesta Suomen Teologisen Instituutin tarjoamaa opetusta vastaan.

Pitemmittä puheita, kannattaa tutustua seuraavien blogien kirjoituksiin aiheesta (ja näitä blogeja kannattaa seurata aktiivisesti muutenkin):

http://uskonpuolesta.blogspot.com/

http://vesan.blogspot.com/

http://optasia.blogspot.com/2007/10/kirkon-etu.html

No, se mikä minua tässä kirjoittelussa ja koko debatissa eniten ilahduttaa on emeritusprofessori Raija Sollamon STI:lle tahtomattaan antama varaukseton tunnustus hyvin tehdystä työstä.

Päätoimittaja Hannu Nyman kirjoittaa aiheesta hyvin Sana-lehden pääkirjoituksessa otsikolla ”Onko raamattukritiikki kirkon etu?” seuraavasti:

”Jos kirkko katsoo pitkällä tähtäyksellä eteensä, sen kannattaa luottaa teologisten tiedekuntien eksegetiikan opetukseen, eikä esimerkiksi Suomen Teologisen Instituutin opetukseen. Sen antama opetus haittaa meidän työtämme, koska se on niin toisenlaista”.

Tämä on Nymanilla suora lainaus Sollamon haastattelusta kilpailevassa yhteiskunnallis-humanistisessa julkaisussa nimeltä Kotimaa. Sitten Nyman kommentoi itse:

”On yllättävää tämän päivän avoimen yhteiskunnan Suomessa todeta jonkun toisen antaman opetuksen haittaavan omaa opetusta, koska se on niin erilaista. Kuulenko Kremlin kellojen äänen kaukaa Brezhnevin ajoilta asti? Vai onko tuo mainittu STI kiusallinen kivi kengässä muistuttaen, että maailmalla tunnetaan tieteelliset kriteerit täyttävää muunkinlaista eksegeettistä tutkimusta? ”

MOT. Voisiko minun itsenikin arvostamani Suomen Teologinen Instituutti enää saada parempaa tunnustusta ja aidompaa tiedonjulkistamispalkintoa, kuin tämä? Entä mitä edellä (eilinen postaus) kirjoitinkaan ilmapiirin ja asenteiden kiristymisestä suomalaisessa hengellisessä ilmastossa? Pahoin pelkään, että todellisen hengellisen brezneviläisyyden ajat ovat vasta tulossa.

Tässä kohden muuten Pasi Turunen aiheellisesti kysyykin; ”voiko yliopisto-opetus ylipäätään epäonnistua?” Tai mitä olisikaan tapahtunut Suomen siionissa, jos se (Sollamon näkemyksen mukaan) olisi ”onnistunut”?