POIS MUKAVUUSVYÖHYKKEELTÄ eli ”BELONG–BELIEVE–BEHAVE”– paradigman problematisointia 3/3
Meidän täytyy siis ymmärtää oikein yhteisöllisyyden tasot ja sen toimiminen strategisesti – sekin on vain ”hyvä renki, mutta huono isäntä”. Todellinen Kristuksen ruumiin, seurakunnan jäsenyys syntyy vain uskon kautta. Neil Colea lainaten; ”Seurakunta alkaa aina kysymyksestä, mitä Jeesus merkitsee Sinulle?” Oikeaa uskoa seuraavat oikeat teot; Jeesuksen mukaan hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää – ja päinvastoin. (Ks. Luuk. 6:44.)
Käytännössä tämän Raamatun lainalaisuuden tulee ohjata seurakunnan elämää. Tältä pohjalta tapahtuu seurakunnan jäseneksi ottaminen eli yhteisöön kuuluminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Vielä enemmän tämä periaate sanelee erilaisten seurakunnan luottamustoimien täyttämistä, hengellisestä johtajuudesta puhumattakaan. Me emme voi valita seurakuntaamme esimerkiksi vanhimmiston jäseniä sitouttaaksemme heidät toimintaamme, vaan heidän tulee nousta seurakunnan uskon ja elämän keskeltä.
Mutta kun tulee kysymykseen seurakunnassa tapahtuva ”hoivaansa ottaminen”, josta Paavali puhuu Roomalaiskirjeensä 15. luvussa (15:7), niin sylimme tulee olla avoin, sydämemme laaja ja vastaanottomme hellä. Jumalan tarkoitus on, että Hänen Poikansa seurakunta on HYK (”Hoitava Yhteisö Kristuksessa”) tämän syntiinlangenneen maailman keskellä. Näin me siis huomaamme raittiin uskon, opin ja elämän merkityksen tässäkin; Pyhä Henki tasapainottaa asiat ja tekee ne meille eläviksi ja käyttökelpoisiksi. Yhteisöllisyydelle on suuri tarve tänä maailmanlaajan huutolaislapsen aikana, mutta siinä piilee myös omat vaaransa.
Okei, en siis mitenkään tyrmää mallin 2 mukaista BBB-paradigman käyttöä. Näen sen hyvänä ja käytännöllisenä työkaluna nykyisessä lähetystilanteessa jälkikristillisissä länsimaissa. Omat sudenkuoppansahan siinäkin tosin on. Tai ehkä ne löytyvät meistä ihmisistä, jotka sovellamme näitä teorioita käytäntöön. Silloin tällöin nimittäin näen seurakuntia, jotka ovat niin etsijäystävällisiä, että Herra itse etsii niitä. Alistakaamme siis aina pragmaattisuus Kirjoituksille, eikä päinvastoin.
Sitä paitsi on välillä hyvä potkia persuksille tällaisia oman länsimaisen kristillisen kulttuurimme ”pyhiä lehmiä”. Mielestäni BBB-paradigma saa helposti tällaisen ”untouchable”-statuksen, jota pönkitetään erilaisilla kaiken (oikeutetunkin) kritiikin kieltävillä kommenteilla, kuten että jos näin ei menetellä, niin...
nuoret kaikkoavat seurakunnasta,
emme ole riittävän moderneja ja attraktiivisia,
naapuriseurakunnat pitävät meitä vanhoillisina etc.
Keskustelun, vaikka se olisi kriittistäkin, kieltäminen kun ei mitenkään vie asioita eteenpäin, vaan saattaa meidät ennemmin brezneviläisen pysähtyneisyyden rautasaappaan alle. Sen tähden on ihan hyvä vähän tutkailla erilaisia – ehkä itsestäänselvyyksinäkin pitämiämme – hengellisiä teorioita ja käytäntöjä Sanan valossa periaatteella ”koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on”.
No comments:
Post a Comment