JOULU – LUOPUMISEN JUHLA

Kulunut vuosi, oikeastaan pari viimeistä vuotta, on ollut elämässäni monenlaisen luopumisen aikaa. Olen joutunut – tai saanut, ihan miten päin vaan – luopumaan monenlaisista asioista elämässäni; tietynlaisesta urakehityksestä ja siihen liittyvistä haaveista, tietystä käsityksestä omasta kutsumuksestani, joistakin ihmissuhteista, niihin liittyvästä asemasta ja arvostuksesta jne. Tänä vuonna olen myös isänä joutunut kokemaan luopumisen tunteita, kun esikoispoikani on muuttanut pois kotoa. Ei sekään ihan ilman kipua tapahtunut. Ymmärrän kyllä, että nuoren miehen täytyy itsenäistyä, mutta kuitenkin...

Ymmärrän, että luopuminen kuuluu elämään, mutta se ei vähimmässäkään määrin poista sitä tosiseikkaa, että luopumiseen liittyy kipua, joskus jopa suoranaista tuskaa. Itse asiassa luopumisella – kuolemisella tietyille asioille – on oma vissi hengellinen merkityksensä. Jumala riisuu meitä tietyistä asioista, pukeakseen meidät jälleen uudelleen toisilla asioilla. Hän alentaa ja ylentää, Hän kaataa ja nostaa jälleen seisomaan. Hän haluaa siis meiltä valmiutta tulla riisutuksi ajallisista, jotta Hän voisi vaatettaa meidät iankaikkisilla. Länsimaisen joulun keskellä tämä hengellisen elämän lainalaisuus on ehkä viimeisiä asioita, jotka tulevat mieleen.

Kuitenkin juuri jouluna – tarkoitan nyt Jeesuksen syntymää – Jumala luopui kalleimastaan, mitä Hänellä oli; omasta Pojastaan, jonka Hän antoi syntyä kuolevaisen ihmisen kaltaiseen muotoon. Kävi niinkuin Johanneksen evankeliumin alussa todetaan, että Sana tuli lihaksi, iankaikkinen astui ajalliseen muotoon, ääretön äärelliseen. Tämä oli osa Jumalan iankaikkisuudesta asti valmistettua syntiinlangenneen ihmisen pelastussuunnitelmaa ja siihen kuului välttämättömänä osana tämä luopuminen.

Me kuulemme enkelten laulavan moniäänisesti pelästyneille paimenille; ”Jumalalle kunnia korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto” (Luuk. 2:14), mutta harvoinpa tulemme ajatelleeksi, mitä tämä kunnianosoitus merkitsi Isälle itselleen. Hän tiesi, miten Pojalleen tulisi käymään. Tämä kaikki tulee välähdyksenomaisesti hyvin ilmaistuksi vanhassa tutussa joululaulussa ”Heinillä härkien kaukalon”. Ihmnisen Pojan elämän vaiheissa ja traagisessa päätöksessä tämä Jumalan hyvä tahto ihmisiä kohtaan tulee esille käytännössä.

Samanlaisen luopumisen, omille unelmilleen, toiveilleen ja jopa oikeutetuille tarpeilleen kuolemisen näemme Luukkaan jouluevankeliumissa Jeesuksen äidin, Marian kohdalla. Muistatko, miten Marian kerrotaan menetelleen, kun hän kuuli ja näki tämän kaiken? Maria "kätki" paimenten sanat ja kaiken muunkin tapahtuneen sydämeensä ja tutki niitä mielessään; "mitä tämä kaikki merkitseekään nyt ja tulevaisuudessa?" Sana "kätkeä" on kreikankielessä verbi "syntereo", mikä merkitsee kirjaimellisesti jonkin asian panemista turvaan, säilöön, varmaan talteen, ikään kuin aarrekammioon. Engl. raamatunkäännös käyttää tällä kohtaa verbiä "treasured up" eli "säilytti kuin aarretta". Myöhemmin Luukas kertoo toistamiseen Marian menetelleen samalla tavoin (Luuk. 2:51).

Ymmärsikö Maria jo tuolloin, mitä se tarkoittaisi joskus hamassa tulevaisuudessa, kun vanha profeetta Simeon koko perhettä siunatessaan lausuu, että myös Marian sielun läpi käy miekka? (Luuk. 2:35) Tämäkö Marian mieleen palasi, kun hän katseli poikaansa ristillä yli kolmekymmentä vuotta näiden tapahtumien jälkeen? Äiti joutuu luovuttamaan Poikansa kuolemaan ristille.

Mutta luopuminen oli kaikkein totaalisinta Pojan itsensä kohdalla. Hänestä nimittäin sanotaan, että Hän tyhjensi itsensä Jumalan muodosta, otti jopa orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti. (Fil. 2:7-8) Hän syntyi tänne kuollakseen, eikä siinä ollut mitään inhimillistä sympatiaa, tunteellista paatosta tai uskonnollista sanahelinää, vaan jumalallinen pelastussuunnitelma, mikä edellytti luopumista, kuolemista. Jouluevankeliumi se on sekin.

Tämän luopumisen takia mekin joulua vietämme ja juhlimme Vapahtajamme Jeesuksen syntymää, ylösnousemuksen ohella maailman ihmeellisintä asiaa. Hyvää joulua, ystävät!