BACK TO THE ROOTS

Törmään joskus raamattu-uskollisiksi itseään kutsuvissa piireissä ajattelutapaan, joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuukin täysin epäraamatulliseksi. Näissä piireissä pidetään tiukasti kiinni Raamatun ohjeellisuudesta uskoon ja elämään liittyen ja Jumalan Sanan erehtymättömyydestä ja sen jumalallisesta alkuperästä. Raamatun pyhät kirjoitukset tunnustetaan kaiken opin ja elämän ylimmäksi auktoriteetiksi. Niiden mukaan halutaan myös elää uskon ja seurakunnan elämää.

Kuitenkin kun tulee puhe Apostolien tekojen ohjeellisuudesta ja auktoriteetista em. alueilla, niin asia ei enää niin tunnukaan olevan. Joko myönnetään, että osa Apostolien teoista tai jotkut tuossa kirjassa esitetyt asiat pätevät edelleen tai sitten käsitetään Luukkaan kirjoitelma ”deskriptiivisesti” eli vain jonkinlaiseksi kuvaukseksi tietystä vaiheesta kristillisen seurakunnan historiassa. Tämän jälkeen voi sitten omavalintaisesti toimia melkein miten haluaa.

Mielenkiintoinen ilmiö; Jumalan Sanan sanotaan olevan totta ja ohjeellinen, mutta käytännössä se ei enää sidokaan meitä. Yllättävän monet raamattu-uskolliset ja konservaativista raamatuntulkintaa edustavat henkilöt ja yhteisöt paljastuvatkin lähemmän tarkastelun alla eräänlaisiksi ”liberaaliteologeiksi”.

Kiinalainen kristitty kirjailija ja julistaja Watchman Nee kiteyttää koko kysymyksen Apostolien tekojen asemasta ja arvovallasta kristillistä uskoa ja seurakunnan elämää ajatellen seuraavasti:

”Me haluamme löytää Jumalan alkuperäisen tahdon, eikä sitä, mitä Hän on myöhemmin sallinut. Tahdomme nähdä, mikä oli Jumalan tarkoitus ”alusta”, nähdä asiat sellaisina, kuin ne ovat kaikessa puhtaudessaan Jumalan mielestä lähteneinä, eikä sellaisina, miksi ne ovat tulleet Hänen kansansa jonkun osan ”sydämen kovuuden” tähden.

Jos tahdomme käsittää Jumalan tahtoa Hänen seurakunnastaan, ei meidän tule katsoa, kuinka Hän johti kansaansa viime vuonna, tai kymmenen tai sata vuotta sitten, vaan meidän on palattava seurakunnan ”alkuun” nähdäksemme, mitä Hän silloin sanoi ja teki. Silloin löydämme Hänen tahtonsa korkeimman ilmaisun. Apostolien teot ovat kirkkohistorian ”genesis”, alku, ja Paavalin aikuinen seurakunta eli Hengen työ ”genesistä”, alkuaikaa. Seurakunnan olosuhteet ovat tänään suuresti erilaiset, mutta nykyinen tilanne ei mitenkään voi olla meidän esimerkkimme eikä arvovaltainen oppaamme. Meidän tulee palata ”alkuun”. Jumalan iäinen tahto on ainoastaan se, minkä Hän on asettanut alussa esimerkiksemme. Se on jumalallinen ohje ja mallimme kaikiksi ajoiksi.”

("Apostolinen lähetystyö", s. 22)