Eilisessä Ykkösaamussa arkkipiispa Kari Mäkiseltä kysyttiin, uskookoo hän Raamattuun. Arkkipiispa vastasi tähän, että ei, hän ei usko Raamattuun, vaan Jumalaan. Raamattu ei ole hänen uskonsa kohde, vaan Jumala.
Arkkipiispan vastaus edustaa ajallemme aika tyypillistä näkemystä. Ihmisen käsitys Jumalasta ja toisaalta Raamattu nähdään toisistaan erillään olevina asioina. Tätä kautta sama erottelu koskee myös esim. uskontunnustusta, johon ei enää tarvitse uskoa voidakseen olla kirkon jäsen. Tosin voi ihmetellä sitä, että näinkin korkeasti koulutettu ja kirkollisessa huippuvirassa oleva henkilö syyllistyy näin alkeelliseen lapsukseen. Mäkisen vastaus nimittäin on - kaikessa naiiviudessaan - hyvin problemaattinen.
Mikä on tämän Mäkisen väittämän pohjalta Jumalan ja Raamatun välinen suhde? Ilmoittaako Raamattu ihmiskunnalle Jumalan, joka oman ilmoituksensa mukaan on luonut maailman? Vai puhuuko se vain "joitakin sanoja Jumalasta"? Jos näin on, niin mikä merkitys silloin on koko kristillisen uskon huipentumalla, uskolla Jeesuksen historiallisesti, ajassa ja paikassa tapahtuneeseen sovituskuolemaan ihmiskunnan syntien puolesta ja ruumiilliseen ylösnousemukseen kuolleista? Supistuuko sekin tällöin vain jonkun kristittyjen ryhmän omaksi kertomukseksi siitä, mitä uskotaan tapahtuneen? Jos näin on, niin sen jälkeen kaikki on avoinna; ilmoitus voidaan milloin hyvänsä päivittää paremmin oman aikamme ihmisen toiveita vastaavaksi. Näinhän näemme kehityksen kirkossa kulkeneen.
Jos irroitamme Jumalan ja Raamatun ilmoituksen toisistaan, olemme vaikeuksissa. Sama koskee myös Jeesuksen persoonaa tai Pyhän Hengen toimintaa (esim. karismaattisuutta). Jos irrotamme nämä asiat siitä Raamatun kirjallisesta ilmoituksesta, joka oman itseilmoituksensa mukaan on Jumalan Hengen henkäyttämää jumalallista ilmoitusta (2.Tim. 3:16), olemme eksyksissä uskonnollisen moniarvoisuuden hyllyvällä suolla. Tämä vaara ei uhkaa vain omasta tunnustuksestaan etääntynyttä kirkkoa, vaan yhtä lailla myös karismaattisuutta, jota ei olla valmiita alistamaan Sanan koeteltavaksi.
Tässä kohtaa siis arkkipiispa on siis hyvin oman laumansa näköinen. Kirkollisen pastoraalisuuden suurimpia ongelmia on se, että se on alkanut seurata lauman mallia, sensijaan että itse olisi mallina laumalle. Suuri osa suomalaisia määrittelee uskon yksityisasiakseen ja sanoo uskovansaJumalaan, mutta ei enää niinkuin kirkko opettaa. Moni kristitty haluaakin esittää näille ihmisille haasteen palata takaisin kirkon uskoon. Ongelmaksi tällöin muodostuu kuitenkin se, että kirkossa pitäisi ensin päästä jonkinlaiseen konseksukseen siitä, miten opetetaan?
2 comments:
Viitaus karismaattisuuteen oli mielestäni sikäli huono, että korostuksia "liikkeen" sisälläkin on monia. Pitäisi ensin määritellä mistä puhutaan.
Miten minä käsitän karismaattisuuden, niin siinä ei juurikaan ole muita korostuksia sinällään, kuin se, että armolahjojen toiminta kuuluu tähän päivään. Kuten myös Pyhän Hengen toiminta...
En tiedä mitä korostusta tai millaista karismaattisuutta ajattelit tuossa viittauksessa tai "ongelmassa", mutta en oikein osaa yleistää sitä noin vahvasti.
Karismaattisuus yleiskäsitteenä on mielestäni puhtaasti positiivinen ilmiö, johon eivät kuulu mitkään suuret ylilyönnit, vaan usko siihen, että Pyhä Henki toimii voimallisesti tänäänkin.
Karismaattisuus toden totta on laaja ilmiö, jossa on monenlaista menijää - aivan kuten kirkossakin.
Haluamatta kirjoiuttaa postaustani uudestaan totean vain, että halusin korostaa raamatullisuuden tarvetta myös karismaatikkojen keskuudessa (aivan kuten kirkonkin piirissä). Molemmissa mennään pieleen, jos luovutaan uskollisuudesta Sanalle.
Karismaattisuus itse ilmiönä on minunkin mielestäni puhtaasti positiivinen ilmiö. Kuitenkin jo Paavali omana aikanaan näki tarpeelliseksi hillitä tiettyjä ylilyöntejä ja näin hänen opastuksensa päätyivät meille Uuteen testamenttiin.
Juttelin hiljattain erään päätoimisen hengellisen työn tekijän kanssa ja hän totesi huolestuneena tuntevansa monia karismaatikkoja, joiden Raamatun tuntemus on häneen mukaansa luvattoman heikkoa. Omasta kokemuksestani voin hyvin yhtyä tähän näkemykseen.
Post a Comment