Jeesus sanoo, ettemme voi tehdä mitään ilman Häntä, vaan niin kuin viinipuun oksat puusta, niin mekin olemme täydellisen riippuvaisia Hänestä.
Joskus tuntuu, että Jeesus oli väärässä. Itse asiassa kun katsoo nykyseurakuntamenoa, siltä tuntuu useinkin. Todelta nimittäin näyttää se korealaisen pastorin toteamus, jonka hän lausui julki vierailtuaan Jenkeissä ja tutustuttuaan sikäläiseen seurakuntaelämään:
- On se vaan jännä juttu, miten paljon te täällä saatte aikaiseksi ilman Pyhää Henkeä.
Näin. Uskonnollisuus on valtava voimavara kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Meiltäkin löytyy valtava määrä touhukkuutta, puuhastelua ja työntäyteistä vapaaehtoiselämää seurakunnissamme. Aina ei oikein käy ilmi se, ollaanko tässä kiireisessä työntouhussa sen takia, että ollaan pelastuneita, vai siksi, että pelastuttaisiin. Muistan itse kuinka joskus seurakuntatyössä ollessani hieman ihmettelin tätä ja sain vastaukseksi jotain sen tapaista, kuin että "kirottu olkoon se, joka tekee Herran työtä kelvottomasti". No niin, ymmärrämme, että ihmistä voidaan tällä "tee työsi kuin Herralle"-argumentilla kiristää loputtomiin ja ajaa täydellisen burn-outin partaalle. Toisaalta juuri tältä samalta pohjalta - "jotta pelastuisin" - ihminen seurakunta-aktiivisuudessaankin todistettavasti yltää ihmeellisiin, jonkun mielestä jopa taivaita hipoviin suorituksiin. Totisesti, Max Weberin teesi protestanttisen työn etiikasta on näin korotettu toiseen tai kolmanteen potenssiin.
Jeesus kertoo hätkähdyttävän vertauksen Jumalan valtakunnasta ja sen lainalaisuudesta Markuksen evankeliumin 4. luvussa. Jumalan valtakunta näet on kuin jos mies kylvää siemenen maahan ja menee sen jälkeen nukkumaan, herää aamulla ja aika kuluu. Siemen orastaa ja kasvaa, eikä mies tiedä miten se tapahtuu. Jeesus sanoo, että itsestään (kr. automate) maa tuottaa viljan, ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään ja kun hedelmä on kypsynyt, miehen on aika korjata sato. Se on siis miehen osa-
Mutta kasvu tulee Jumalalta. Tärkeintä on vain kylvää oikeaa siementä ja olla aikanaan paikalla, kun korjataan sato. Psalmien kirjasta löytyy tähän liittyen eräs mielenkiintoinen messiasepiteetti.
"Pysyköön Hänen nimensä iankaikkisesti ja versokoon Hänen nimensä niin kauan kuin aurinko paistaa." (Ps. 72:17 KR 38)
Risto Santalaa lainaten, hepr. alkutekstin mukaan parempi käännös olisi: "Ennen aurinkoa Hänen nimensä versokoon". Juutalaiset rabbit ymmärtävät sanan "versoa" erisnimeksi, jolloin lause kuuluisi: "Ennen aurinkoa on Hänen nimensä Jinnon". Rabbit pitävätkin tätä nimeä Jinnon eräänä Messiaan salanimenä VT:ssa. Nimi puhuu toisaalta Messiaan jo ennen taivaita olevasta alkuperästä, mutta myös jumalallisesta elämästä ja kasvusta, jota tukee lainaus Midrash 93:2:sta: "Miksi kutsutaan Hänen nimeään Jinnoniksi? Koska Hän antaa tomussa lepäävien versota" (eli nousta ylös). Viittaus ylösnousemukseen siis, mutta myös viittaus siihen, että Jumala on luonteeltaan kasvun Jumala. Hänelle luonteenomaista on antaa kasvu asioille, jotka ovat lähtöisin Hänestä itsestään. Muita asioita - vrt. em. oma uskonnollinen puuhastelumme - Hän voi korkeintaan siunata, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Hänen omilla asioillaan taas on loputtoman moninkertaistumisen mahdollisuus, koska se on kirjoitettu jo sen perus-dna:han.
No comments:
Post a Comment