Eikö olekin mielenkiintoista, että Paavalin puhuessa jotain oikeasta tai terveestä opista, kuten hän tekee Tiituksen kirjeen 2. luvun alussa, hän alkaakin puhua oikeanlaisesta elämäntyylistä ja käyttäytymistavoista, jotka ovat Jumalan mielen mukaisia. Hän sanoo ensimmäisenä vanhemmille miehille, että heidän tulee olla raittiita, arvokkaita ja siveitä sekä terveitä uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä.
Miten ajankohtainen neuvo! Kysymys ei ole ainoastaan selvistä rajoista ja hengellisestä kurinalaisuudesta. Kyse on myös uskottavuudestamme ihmisten edessä - "ettei Jumalan sanan tulisi pilkatuksi". Mutta kyse on myös suhteestamme näkymättömään todellisuuteen ja uskottavuuteeni tällä foorumilla hengellisesti tavalla, jota kukaan ihminen normaaleilla aisteilla varustettuna ei kykene havaitsemaan (intuitionomaisesti aavistamaan kyllä).
Ole siis tarkka vaelluksesi suhteen, ettet kasaisi mitään ikään kuin järjellisesti selittämättömiä esteitä palvelustyöllesi. Paavali kehottaa Timoteusta valvomaan itseään ja opetustaan, koska sillä tulee olemaan paljon laajemmat seuraukset Timoteuksen lähipiirissä, kuin vain hänen oma pelastumisensa (1.Tim. 4:16). Käytännön haastava kysymys tässä kohtaa kuuluukin. oletko valmis läpinäkyvyyteen ja tilivelvollisuuteen jonkun muun tai muiden kanssa?
------------
Raittiuden ja uskonelämän terveyden voi ja se tuleekin ymmärtää myös raamatullisen opin kysymyksenä. Tämän puuttuminen vaikuttaa havaintojeni mukaan monien uskonelämässä paikalleen pysähtymistä ja junnaamista samojen kysymysten parissa vuodesta (ehkä jopa vuosikymmenestä) toiseen. Erilaisia eteen tulevia hengellisiä vaikutelmia, vaikutuksia ja kokemuksia ei kyetä tai ei haluta arvioida ja koetella, vaikka Raamattu selkeästi niin kehottaa tekemään.
Oma kokemukseni raamatullisen koettelemisen vaikeudesta kulminoituu usein kysymykseen mukavuuskynnyksen ylittämisestä; rohkenenko, uskallanko, viitsinkö? Karismaattisen kristillisyyden piirissä tämä liittyy usein pelkoon leimautumisesta "hengen sammuttajaksi".
Joskus puhdas ihmispelko on suurin motiivi olla kriittisesti arvioimatta erilaisia asioita ja ilmiöitä hengellisessä kentässämme. Toisaalta myös joidenkin hyvää tarkoittavien kavereiden yli-innokas harhaoppien metsästys (joka tosin sekin liittyy usein omiin sisäisiin haavoihin) ei mitenkään kannusta jatkamaan heidän viitoittamallaan tiellä.
Joskus siis kyse on puhtaasti viitsimisestä perehtyä erilaisiin ilmiöihin; kuinka paljon aikaa ja energiaa haluan panna tuohon...? En myöskään halua, että harhaopit ja niihin perehtyminen tulevat minulle tärkeämmiksi kuin itse evankeliumi.
Mutta kuitenkin: nykyisen kaltaisessa hengellisessä sekamelskassa on nyt vain laitettava itsensä likoon ja uskallettava arvioida, kirkkopoliittisia seurauksia, ihmissuhteiden katkeamista tai kyynikoksi leimautumista pelkäämättä. Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden, terveen ymmärryksen hengen.
------------
Itsensä likoon laittamisessa on hyvä muistaa kolmen ärrän periaate: rohkeus, raittius ja rehellisyys. Muistan joskus nuorisotyöntekijän vuosinani törmänneeni ilmaisuun "haisee juustolle", jolla tarkoitettiin tyyppiä, joka yritti kaveerata nuorten kanssa yrittämällä epätoivoisesti olla mahdollisimman nuorekas. "Se kaveri haisi juustolle." Uskottavuuskysymys siis tämäkin. Etenkin nykyisenä (post/jälki/myöhäis… etc. modernina) aikana aitous, autenttisuus on varmin tae katu-, kirkko- tai palvelutalouskottavuudesta.
Jos olet vanhempi, ole rohkeasti hengellisesti vanhempi. Ole aidosti sitä, mihin Jumala on Sinut tähän astisen elämäsi vaiheessa tuonut. Älä epäile sitä, etteikö Sinulla olisi annettavaa nuoremmille. Jaa sitä, mitä Herra on Sinulle tähän asti antanut - ja ole nöyrästi valmis oppimaan uutta. Ja usko minua, kyllä tämän ajan ihminen koettelee kultasi aitouden.
No comments:
Post a Comment