Kehotuksen sana

Olen joskus aiemmin viitannut "pahaan aikaan", jota elämme. Aikamme tuntuu poikivan ikään kuin itsestään erilaista polarisoitumista. NImenomaan sosiaalisessa mediassa ei tarvitse olla kummoinenkaan palon alku, kun se sytyttää melkoisen roihun, johon kommenttiketjun lopulla on sotkettu mukaan Sipilän hallitus, Iranin ydinase ja nouseva pedonmerkkiyhteiskunta yms. Häpeäkseni totean, että tunnustavat kristityt ovat liian usein paljastaneet tässä kohtaa (so. keskustelun jalossa taidossa) joko sivistyksensä alkeellisuuden tai pahan luontonsa. (Lisäksi näyttää siltä, kuin niissä oppilaitoksissa, joissa koulutetaan hengellisen työn tekijöitä, olisi kiireesti syytä järjestää sosiaalisen median hallintakursseja.)

Tämä polarisoituminen on johtanut siihen, että nykyisin sitä törmää tunnustavien kristittyjenkin keskuudessa yllättäviin ulostuloihin. Arvojen, asenteiden ja käytäntöjen kärjistyminen näkyy tässäkin. Kuka sympatiseeraa punavihreän radikaalisiiven näkemyksiä, kuka ihmettelee, mitä väärää nyt niissä veroparatiiseissa muka on? Vaikka nämä ulostulot jälkeen päin näyttävätkin melko harkitsemattomilta (mikä sekin kertoo jotain), niin se näyttää olevan tosiasia, että ns. perinteisen raamattu-uskollisen herätysliikeväen rivit ovat ennätysmäisen laajasti hajallaan.

Tämä on herättänyt ainakin itsessäni kysymyksen siitä liittoudutaanko nyt aivan väärien tahojen kanssa? Monet postmodernit nuoret kristityt (ja jotkut vanhemmatkin) tuntuvat yllättävän sinisilmäisesti haksahtaneen vihreän maailmankuvan lumoihin. Tässä huumassa ei juurikaan näytetä miettineen tällaisen verkostoitumisen seurauksia. Köyhien puolesta vetoavasti puhuvan nuoren feministin arvot kun eivät lähtökohtaisesti ole mitenkään kristillisiä (eikä hän niin väitäkään).

Toisaalta on selvää, että ne evankelikaalit herätyskristityt, jotka tuntevat manianomaista vetoa valtamerentakaisen (tai tämän puoleisen) kristillisen oikeiston suuntaan, eivät näytä ajatelleen asiaa loppuun asti. (Jos he olisivat ja edelleen ajattelisivat noin, olisin vieläkin huolestuneempi heistä.) Molemmissa näissä liittoutumisissa on ongelmana (joko ennemmin tai viimeistään myöhemmin - joskaan toivottavasti ei liian myöhään) omantunnon sitominen johonkin sellaiseen, mikä ei kestä lähempää tarkastelua Raamatun valossa.

Muutama sana tästä teemasta mainitsemassani "Raamatun valossa". Paavali varottaa korinttilaisia "antautumasta kantamaan vierasta iestä" (2.Kor. 6:14-18). Ihan omankin kokemukseni perusteella ymmärrän, että voimme kantaa vierasta (so. väärää) iestä jopa hengellisessä työssä. Ajattelen stressin olevan usein seurausta yksinkertaisesti siitä, että teen vääriä asioita - sellaisia, joita Herra ei koskaan ole kutsunutkaan minua tekemään (luulostani tai siitä huolimatta, mitä minulle on yhteisössäni uskoteltu).

Erityisen ongelmalliseksi tämä tulee kuitenkin silloin, kun suostun kantamaan "yhteistä iestä" yhdessä ei-uskovan kanssa, joka ei lopulta (tai edes aluksi) jaa samoja arvoja kanssani. Houkuttimena tähän liittoutumiseen saattavat olla ihmisoikeuskysymykset, köyhien auttaminen tai ihmiskaupan vastainen työ. Tai yhtä hyvin siihen saattaa johtaa idealistiset ajatukset vapaan markkinatalouden kaikkivoipaisuudesta ihmiskunnan ongelmien ratkaisemisessa. Molemmissa unohdetaan eräs tärkeimpiä raamatullisia totuuksia, nimittäin kysymys ihmisluonnon turmeltuneisuudesta syntiinlankeemuksen seurauksena.

Niinpä "kehotuksen sana" tilanteeseemme on pyrkimys ennen kaikkea veljesrakkauteen, muuten raittiuteen ja kohtuuteen elämäntavoissa ja lopulta pitäytyminen pääasiaan. Paavali kehottaa tessaloniksalaisia uskovia pitämään kunnia-asianaan elämistä hiljaisuudessa, omien asioiden toimittamista ("minding your own business") ja työn tekemistä omilla käsillään (1.Tess. 4:9-12). Paavalin mukaan eräs tämän tavoite (ja toivottavasti myös seuraus) on se, että he eivät olisi minkään ulkopuolisen avun tarpeessa.

Tähän voitaisiin vielä lisätä liittoutuminen oikeiden piirien kanssa eli niiden, jotka aidosti etsivät Herraa (2.Tim. 2:22). Ilmestyskirjan mukaan eskatologinen Babylon, joka on kuvattu esim. Ilmestyskirjan 18. luvussa, on nimenomaan jättiläismäisen laaja taloudellinen järjestelmä, joka on epävanhurskas ja sellaisena Jumalan tuomion alla. Mietittäväksi jää se, mitä Jeesus ilmestyksessään Johannekselle tarkoitti käsitteillä "pyhien kärsivällisyys ja usko" (Ilm. 13:10)?