Vapaaehtoinen ghettoutuminen

- Moni kysyy nykyään, miten meidän tulisi elää kristittyinä? Ympärillämme näemme kulttuurisen murroksen, taloudellisen myllerryksen ja epävakaan maailmanpoliittisen tilanteen, jotka kaikki haastavat kristillisen uskomme, mutta myös koko perinteisen elämäntapamme.

- Kyllä, emme enää voi lähteä siitä, että länsimainen kulttuuri on lähtökohtaisesti etevämpää, elinvoimaisempaa tai kestävämpää, niinkuin on ollut tähän asti.

- Näin etenkin nyt, kun länsimainen ihminen itse on menettämässä kosketuksensa uskonsa ja ajattelunsa juuriin.

- Eli kysymme Francis A. Schaefferin sanoin: "How should we then live?"
-------


"(George) Lindbeck on ehdottanut, että maallistuneessa jälkikonstantinolaisessa kulttuurissa elävän kirkon on nimenomaan omaksuttava sosiologisesti lahkolainen identiteetti. Lahkolaisuudella Lindbeck ei tarkoita teologista lahkolaisuutta eikä vetäytymistä' yhteiskunnan julkisesta tilasta (public square) vaan uskonnollisen elämän uudelleenmuotoilua yhtesöllisempien ideaalien mukaisesti. Kun yhteiskunnan antama tuki uskonnolliselle järjestelmälle tai kirkkokunnalle katoaa, sen jäsenten on keräännyttävä yhteen pienempiin ryhmiin, jotka tarjoavat mahdollisuuden uskonnollisen identiteetin jatkuvuudelle." *
-------


- Eli olisiko kirkon (tai kirkkojen) Suomessa varauduttava jyrkkeneviin muutoksiin valmistautumalla (ainakin henkisesti) luopumaan avioliittoon vihkimisestä, mikäli sekulaari yhteiskunta ja sen päätöksentekijät edellyttävät tämän oikeuden tarkoittavan myös velvollisuutta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen?

- Mielestäni kyllä. Silloin maallinen valtiovalta voisi halutessaan määritellä avioliiton ja parisuhteen itse parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta sillä ei sinänsä olisi mitään tekemistä kristillisen avioliittonäkemyksen ja -käytännön kanssa. Se mikä  tekee avioliitosta kristillisen tapahtuisi vasta kristittyjen yhteydessä.

- Niin, mikä itse asiassa tekee avioliitosta kristillisen? Eikö kaksi kristittyä ihmistä, jotka Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä sanovat "tahdon" toisilleen?

- Kyllä, mutta pahoin pelkään, että esim. Suomen evl. kirkon linjassa pitää tapahtua radikaali käänne toiseen suuntaan, jotta tällaisesta voitaisiin täällä edes unelmoida.

- Entäs jumalanpalvelusyhteisöt, vapaat suunnat tai itsenäiset seurakunnat? Onnistuisiko se niiden puitteissa?

- Niiden puitteissa se onnistuu jo nyt, se ei ole ongelma.

- Pitäisikö kirkon siis hajota?

- Niin, nyt sinä sanoit tuon, en minä...
-------


"Ainoastaan omaksumalla yhteisöllisempiä toimintaperiaatteita kirkot voivat toivoa pystyvänsä vaikuttamaan yhteiskuntiin myös jatkossa. Vapaaehtoinen gettoutuminen on Lindbeckin mukaan väline kulttuurin muuttamiseen. ... Maallistunut yhteiskunta tarjoaa kirkoille mielellään funktionaalista ja aatteellisesti vaimennettua roolia. Lindbeckin mukaan tämä vaihtoehto vie kirkon kuitenkin kuolemaan ja ottaa siltä keinot toimia positiivisen muutoksen agenttina yhteiskunnassa." *
-------


- Eikö ole muuten jännä juttu, miten sitten millenniumin vaihtumisen sosiaalinen näkökulma evankeliumiin ei enää olekaan ollut joidenkin kirkollisten piirien kuviteltu yksinoikeus?

- Tarkoitatko niinkuin suhteessa vaikkapa herätyskristittyihin?

- Nimenomaan suhteessa heihin. Kai muistat vielä miten 70- ja 80-luvullakin kunnon herätyskristitty piti sosiaalista evankeliumia turhuutena ja toisarvoisena puuhasteluna itse pääasian rinnalla?

- Joo, niin varmaan, mutta esim. vapaakirkollisuuden piirissä tätä problematiikkaa ei ole koskaan ollut. Niin diakonia kuin evankeliointikin kulkivat siellä terveesti käsi kädessä.

- Kyllä, mutta tarkoitinkin sitä miten uusi, jälkimoderni nuorten aikuisten sukupolvi on eri tavalla kuin edeltäjänsä vapaa noista rasitteista ja yksipuolisuuksista. Esim. ihmisoikeuskysymykset tai ihmiskaupan vastustaminen näyttävät sujahtavan osaksi kristillistä maailmankuvaa aivan eri tavalla kuin vielä sukupolvi sitten.
-------


"Gettoutuminen voi kuitenkin myös epäonnistua. Lindbeckin mukaan tunnustus "Jeesus Kristus on Herra" tulisi nähdä ekumeenisena tunnustuksena, joka sitoo eri tunnustuskuntia, jotka ovat enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa. Ilmeinen haitta ja vaara on eri tunnustusten ja teologisten suuntausten kääntyminen toisiaan vastaan. Kirkon selkeää ja tietoista identiteettiä ei myöskään tule nähdä päämääränä sinänsä, vaan dialogin ja palvelun välineenä, joka jatkuvasti kurkottaa omien rajojensa ulkopuolelle." *

-------


* Lainaukset kirjasta Modernin teologian suuntauksia (toim. Olli-Pekka Vainio ja Lauri Kemppainen), Olli-Pekka Vainion artikkelista Postliberalismi, s. 29.