Uhka tulevaisuudesta

Omassa seurakunnassamme luimme pari viikkoa sitten viikottaisessa Raamatun tutkimisessamme siitä, miten Jumala kerran tulevaisuudessa tulee muuttamaan kaiken ja luomaan uudet taivaan ja uuden maan ja jaoimme omia ajatuksiamme ja unelmiamme tästä. Ajatus siitä, että kerran eräänä päivänä Jumala loisi kaiken uudeksi tuntuu upealta ja inspiroivalta.

Tänään sitten seurakunnan kokoontuessa yhteen, ylistyksen keskellä lauloimme:

"I lift my eyes to you Jesus

You make all things new"

Yhtäkkiä ajatus siitä, että Jeesus loisikin kaiken uudeksi jo tässä ajassa tuntuikin pelottavalta. Kuten C.S. Lewis (herra Majavan suulla) toteaa kirjassa Velho ja Leijona, "Aslan ei ole kesy leijona". Tämä on totta; Herra tekee käytännössä elämällämme oman tahtonsa mukaan, jos vain annamme Hänelle siihen vallan.

Luulen, että muutos pelottaa useimpia meistä. Muutos tässä ajassa ei sovi monenkaan meistä kalentereihin. Viivymme kristittyinä mielellämme - ainakin monet meistä - erilaisissa eskatologisissa spekulaatioissa, mutta ajatus siitä, että oman elämäni muuttuminen - samaan aikaan kun muu tuttu maailma jatkaa samaa rataansa kuin ennenkin - tuntuu meistä vieraalta, jopa pelottavalta. Useimpien meistä turvallinen mukavuusvyöhyke rajoittuu muutaman kilometrin päähän kodista ja se on miinoitettu turvallisuutta huokuvilla tunnusmerkeillä; kauppa, kirkko, mummula, videovuokraamo ja satamakahvila...

Mitä jos tämä mukavan keskiluokkaisen elämän harmonia rikkoutuisi ja Jumala - vielä vähän ennen eläkeikääkin! - toisikin jotain tyystin uutta elämään, jotain mitä et olekaan osannut ennakoida, eikä kukaan uskaltanut Sinulle profetoida? Annammeko silloin Jeesuksen todellakin tehdä kaiken uudeksi vai edustaako Hän uhkaa tasaisenvarmalle elämällämme?