Muistan joskus tuosta kohdasta puhuessani käyttäneeni ilmaisua "herätyksen lakipiste". Siinä vaiheessa, kun herätys alkaa ravistella omalla alueellaan vallitsevan uskonnollisen koneiston perustuksia ollaan jo pitkällä. Kun koulutetun, palkatun ja virkaan ordinoidun papiston keskuudesta alkoi siirtyä väkeä toiseen leiriin, monet tuon uskonnollisen järjestelmän silmäätekevistä alkoivat todella huolestua. Kirkkohistoria tuntee lukemattomia vastaavia tapauksia.
Ei siis ihme, että Stefanokselle kävi niin kuin kävi tai että "sinä päivänä puhkesi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan". Tuon vainon takana oli sama uskonnollinen systeemi, joka oli teloituttanut Jeesuksen ja jonka edusmiehenä Saulus nyt hääri.
Tuo ei kuitenkaan ollut se pääpointti, vaan tämä: kun tuo samainen Saulus eli Paavali vuosia, vuosia myöhemmin eräällä Jerusalemin matkallaan saapuu kaupunkiin, hän törmää taas tähän samaan uskonnolliseen todellisuuteen. Eräs seurakunnan "pylväistä", Jaakob nimittäin tekee selkoa paikkakunnan uskonnollisesta tilanteesta: "...juutalaisia on tullut uskoon kymmenintuhansin ja he kaikki ovat lainkiivailijoita" (21:20).
Näille oli lisäksi syötetty väärää informaatiota Paavalin apostolintoimesta, joka myös oli - syystä tai toisesta - uponnut heihin kuin kuuma veitsi voihin. Ehkäpä asialla oli samaisia "eräitä", jotka olivat tehneet vaivalloisen matkan Juudeasta Pisidian Antiokiaan julistaakseen vastauskoontulleille ympärileikkauksen ilosanomaa (15:1). Myöhemmin kirjeessään galatalaisille Paavali hetkeäkään epäröimättä kutsuu heitä "joukkoomme soluttautuneiksi valeveljiksi" (2:4).
Nämä olivat niitä samoja "fariseusten lahkosta uskoontulleita", joiden vastustuksen kanssa Paavali Jeusalemin apostolisessa konferenssissa joutui kasvotusten. He kun olivat sitä mieltä, että Jeesuksen sovitus ristillä ei riittänytkään, vaan tarvittiin vielä jotain muuta tekemistä sen päälle. (Ks. Apt. 15:5.)
Näistä uskoontulleista lainkiivailijoista Paavali sitten saikin loppuelämänsä riesan. Pahoin pelkään, että näitä samaisia tyyppejä oli myös siinä yli neljänkymmenen miehen porukassa, jotka tekivät salaliiton Paavalin surmaamiseksi heti tilanteen salliessa. Uskonnollisten tunteiden tultua loukatuksi ollaan valmiita jopa niihin surullisen kuuluisiin äärimmäisiin tekoihin.
Tämä osoittaa toisaalta sen, miten luja on uskonnollisuuden side. Tarinan suurin opetus on kuitenkin se, että jokainen kristitty, joka ei ymmärrä oikein vanhan ja uuden välistä eroa ja sanoudu irti vanhasta, muodostaa - ainakin aikaa myöten - uhan sekä itselleen että muulle seurakunnalle. Heissä tikittää aikapommi ja tässä suhteessa meidän jokaisen on valvottava itseämme. Maailmasta kiinnipitäminen on tappanut muitakin kuin vain Lootin vaimon. Tässä yhteydessä "maailma" on ymmärrettävä myös luonteeltaan uskonnolliseksi systeemiksi. Luulen, että tälle UT:n esimerkille löytyy kyllä vastaavuutta meidänkin aikanamme.
No comments:
Post a Comment