Jumalan hallintavallasta historiassa

Olen kuluneen syksyn aikana tutustunut kahteen profeetalliseen tekstiin, joissa liikutaan laajemmilla kansallisilla ja kansainvälisillä vesillä. Yleensähän tällainen profeetallisuus, johon olen törmännyt, on ollut aika halpaa, eikä sitä ole juurikaan koeteltu. (Tämä on tapahtunut toisaalta näiden "profeettojen" ja "sanomien" "onneksi", mutta toisaalta niin koko Kristuksen ruumiin kuin profeetallisuudenkin häviöksi.) Nämä kaksi profeetalliseksi luokiteltavaa kirjoitusta (Wolfgang Simson ja Michael Howard) herättivät mielessäni kuitenkin sen verran kiinnostusta, että pysähdyin hieman tutkimaan ajatusta Jumalan hallintavallasta kansojen vaiheissa. Seuraavassa joitakin hajanaisia ajatuksia tästä teemasta.

Jesajan kirjan 10. luku on otsikoitu "Voi!"-huudoksi oikeuden vääristäjiä vastaan. Se on todennäköisesti kirjoitettu Juudan kuningas Hiskian hallitusaikana (n. vv. 720-692 eKr.) ja sen taustana on tuon ajan yleinen poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne Etelävaltakunnassa eli Juudassa. Pohjoisvaltakunta eli Israel sortui jo aiemmin tuon ajan sotilaallisen suurvallan nro 1 eli Assyrian hyökkäyksen edessä. Israelin Jumala reagoi profeettansa välityksellä kansan luopumukseen ja sitä seuranneeseen turmelukseen lupaamalla kansalle kuritusta sen syntien tähden. Nyt Assyria on myös Juudan kimpussa - Jumalan sallimuksesta ja aika pitkälle samoista syistä.

(Tätä lukua lukiessa on hyvä ottaa rinnalle saman kirjan luvut 36-37 sekä 2.Aikakirjan 32. luku.)

Sitten Jumalan Henki Jesajan kautta ottaa tähän samaan keskusteluun puheeksi itse imperiumin eli Assyrian kohtalon. Jesaja nimittäin profetoi myös ylpeän Assyrian tuhon. Assyria on ollut "Jumalan vitsana" suhteessa moniin kansoihin ja Hän on sallinut sen hyökätä hyvällä menestyksellä myös Israeliin. Nyt sama kohtalo uhkaa myös Juudaa ja Jerusalemia, jossa Herran temppeli sijaitsee. Assyria on näin ollen ollut Jumalan tuomioiden toteuttaja historiassa.

Käytännössä Jumala antaa Assyrian tiettyyn rajaan asti mellastaa vapaasti. Sille on määrätty tietyt puitteet, jotka on ikäänkuin mitattu sille määräosaksi. Tämä ei kuitenkaan riitä Assyrialle, vaan se menee saaliinhimossaan aina vain pitemmälle. (Joku voisi sanoa sen vain toteuttavan omaa dna:tansa.) Tämä koituu lopulta sen omaksi tuhoksi, kuten tulee käymään kaikkien sitä seuraavien suurvaltojen kohdalla. Parisen sataa vuotta myöhemmin tuon ajan kahdenkin suurvallan korkeana hallintovirkamiehenä työskennellyt juutalainen näkijä nimeltä Daniel identifioi kaikki nuo historiassa esille tulevat ja manan majoille laskevat suurvallat yksinkertaisesti "pedoiksi". Tämä on hyvä muistaa ihastellessamme esim. hellenististä kulttuuria tai roomalaista hallintomallia.

Merkittävää on Assyrian kohdalla se, että sen oma menestys - joka tosiasiassa on ollut Jumalan sallimaa! - saa sen ylpistymään ja sitä kautta halveksimaan myös Israelin Jumalaa itseään. "Mitä erikoista Israelin tai Juudan kohdalla sitten on, kun olen kerran jo kukistanut niin monta valtakuntaa aiemminkin?" Tämän tähden sillekin tulee Jumalan tuomio.

Kun jonkun kansan synnit kohoavat tiettyyn (so. täyteen) mittaan asti, niin Jumalan tuomiot kohtaavat sitä - ellei se kansakuntana, kollektiivisesti ja niin maallisten kuin hengellistenkin johtajiensa johdolla nöyrry, käänny ja tee parannusta. Jumala ei tee vääryyttä mitään kansaa kohtaan, vaan sille, jolle on paljon uskottu, siltä myös paljon vaaditaan. Hiljattain näin eräässä nettikeskustelussa erään pitkään oljyrikkaissa arabimaissa työskennelleen miehen ihmettelevän juuri tuon em. Simsonin kirjoituksen pohjalta, mikseivät Jumalan tuomiot kohtaa sitten arabimaita niiden ihmisoikeusrikkomusten ym. takia?

Hyvä kysymys, johon vastaus löytyy edellisestä lauseesta.