Suomen tilanteessa liittäisin tähän kuvaan mukaan postluterilaisuuden kahdessakin merkityksessä. Ensinnäkin elämme luterilaisuuden hiipumisen aikaa - ainakin sellaisena kuin sen tähän asti olemme tunteneet. Se on tietenkin jokaisen tunnustuskunnan oma asia, miten määrittelee ja sijoittaa itsensä dogmihistorialliselle kartalle, mutta luterilaisuuden historiallisiin lähtökohtiin verrattuna olemme jossain hyvin kaukana.
Toinen merkitys on mielestäni se, että edelleen kuitenkin toimimme joko luterilaisen kirkon sisällä tai sitten muuten vaan jossain suhteessa siihen. Kuitenkin niin suuri osa etnisistä suomalaisista kuuluu evl. kirkkoon. Samaan aikaan kuitenkin näyttää siltä kuin mihinkään muuhun yhteisöön kuulumisella ei olisi läheskään niin vähäinen merkitys ihmiselle itselleen. Mutta yhtä kaikki: kutsuimmepa sitä sitten lähetyskentäksi, työmaaksi, rakennustelineiksi tai yhteistyökumppaniksi, niin kyse on samasta asiasta. Sen kanssa meidän vain on elettävä.
Rouheita postmodernin (sisältäen enemmän tai vähemmän kaikki nuo edellisessä ja tässä postauksessa mainitut "post":it) lähetysstrategian työstämiseen tarjoaa etelä-afrikkalainen missiologi David J. Bosch (Transforming Missions, New York 1991). Eräs hänen peruslähtökohdistaan on se, että nykyinen (Suomessakin vahvana ilmassa leijuva) ero ns. herätyskristillisyyden (joka ns. suuressa maailmassa paljolti kulkee evankelikaalisuuden viitan alla) ja liberaalin kristillisyyden välillä on valistusajan ajattelun peruja. Esim. 1700-luvun pietismi omine teologisine korostuksineen ja lähetysseuroineen oli valistuksen aikakauden lapsi.
Bosch näkee koko liberaali - konservatiivi-vastakkainasettelun olevan sidoksissa tähän menneeseen valistusajatteluun. Onhan perinteisen herätyskristillisyyden piirissä aina vierastettu ns. sosiaalista evankeliumia (vallankumouksen teologiasta puhumattakaan!). Evankelioinnin suhteen diakoniaan nähdään olevan "the great evangelical dilemma". Vastaavasti Suomessa on hiljattain tullut körttiläisyyden piirissä esille äänenpainoja, jotka polarisoivat herätys- ja ns. kasvatuskristillisyyden välistä jännitettä.
Bosch näkisi mielellään postmodernin lähetysteologian hyppäävän ulos valistuksen ajan juoksuhaudoista. Hän haluaa sovitella liberaalien ja konservatiivien välisiä ristiriitoja, joiden hän näkee nousevan valistuksen ajan virheellisistä reunaehdoista. Boschin mielestä ne ovat - ainakin jossain määrin - väärinkäsityksiä. (Esim. Teemu Laajasalon monet kommentit suomalaisessa kirkkokeskustelussa tuntuvat henkivän näitä tuulia, hyvänä osoituksena viidesläisten Kirkkokansan raamattupäivien järjestäminen viime keväänä Agricolan kirkossa.)
Hänen kokonaisvaltainen lähetysnäkemyksensä on eräänlainen synteesi varhaisemmista lähetysteologioista. Siinä pyritään ottamaan vakavasti huomioon sekä julistus että palvelu. (Esim. Urbaani unelma edustaa hyvin tällaista postmodernia missionaarisuutta.)
Boschin postmodernissa ajattelussa tulevat esille monet nykypäivän trendikkäät jutut, kuten esim. evankeliumin kommunikointi kussakin tilanteessa kulttuurisesti ymmärrettävällä ja toimivalla tavalla (inkulturaatio ja kontekstualisointi). Tässähän ei ole mitään uutta: jo Paavali harrasti omien sanojensa mukaan tätä (vrt. 1.Kor. 9:19-23). Tämä kallisarvoinen apostolinen periaate näyttää vain unohtuneen monilta historian saatossa (etenkin vahvasti konstantinolaiseen käänteeseen sitoutuneilta yhteisöiltä!). Tässä on kuitenkin koko jälkikolonialistisen missionaarisuuden ydin: emme enää "lähetteinä" välitäkään länsimaista elämäntapaa synonyyminä kristinuskon kanssa, vaan opetuslapseutamme ihmisiä eri kansoista Jeesuksen opetuslapsiksi. Loppupelissä heistä itsestään tulee sitten parhaita todistajia Kristuksesta omiensa pariin. Ja vielä; entäpä jos meilläkin olisi jopa jotain opittavaa heiltä...?
Leimaa-antavaa Boschin ajattelulle on lähetyksen kokonaisvaltaisuus. Julistus, palvelu, oikeudenmukaisuus ym. liitetään yhteen. Jännä juttu on se, että vaikka emme olisi kuuna päivänä kuulleetkaan mistään Boschista, niin tämä ajattelutapa ja orientaatiuo löytyvät monista ajankohtaista kristillisistä jutuista jopa meidän omilta kotinurkiltamme.
-------
Lukemistona myös Risto Saarinen, Johdatus ekumeniikkaan (Kirjaneliö, 1994), s. 231-234.
No comments:
Post a Comment