Sunday, February 13, 2011

Mitä meidän tulisi tehdä?


Meidän tulisi mennä saunaan.

Tarkoitan tällä sitä, että se, mitä meidän suomalaisessa kontekstissamme ensisijaisesti tulisi tehdä, olisi saunoa yhdessä. Tämä sen tähden, että saunassa me jätämme pukuhuoneen puolelle kännykkämme, kannettavamme, kalenterimme, statuksemme ja muun sellaisen "professionaalisen painolastin". Olemme siellä omana itsenämme ja voimme samoilla lauteilla kohdata toisemme avoimesti ja aidosti. Ehkä voisimme löytää toisemme syvemmin niin ihmisinä kuin Herran ominakin (Filem. 16).

Tämä ajatus pomppasi mieleeni kun surffailin netissä ja lueskelin Neil Colen ja Frank Violan keskustelua orgaanisen seurakunnan luonteesta. Siinä Viola nimittäin kertoo haluavansa koota yhteen kaikki orgaanisen seurakunnan pioneerit ja lukita heidät samaan huoneeseen kolmeksi päiväksi.

Ensimmäinen päivä menisi varmasti yleisen tutustumisen yms. merkeissä. Toisena päivänä kullekin varattaisiin aikaa jakaa muille sydäntään, taakkojaan, näkyään ja työtään. Aikaa olisi hyvä varata myös tarkentaville kysymyksille ja yleiselle keskustelulle. Violan mukaan voimme jokainen oppia tuntemaan toisiamme paremmin ihan vaan ihmisinä, kuin puhujina tms. Eli mikäli mitään vakavampaa ei tapahtuisi, niin huonoinkin vaihtoehto voisi olla vain se, että ymmärtäisimme tuon jälkeen toisiamme aiempaa paremmin. Jo tämäkin olisi koko vaivan ja ajan arvoinen. Paras skenaario tuosta kaikesta olisi ennakkoluulojen väheneminen, väärinkäsitysten häviäminen ja jopa uusien yhteistyökuvioiden löytyminen.

Frank Viola tosin myöntää olevansa pessimistinen tällaisen yhteentulemisen onnistumisen suhteen. En itse haluaisi näin ajatella, mutta myös omat kokemukseni viittaavat samaan suuntaan. Mutta aivan kuten Viola itsekin, niin myös minä olisin valmis tukemaan tällaista.

Se, mikä saa minut aivan erityisesti näkemään tarvetta tällaisille kokoontumisille, on meidän tilanteemme Suomessa: kirkon nykykehitys, kansallinen tilanteemme poliittisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti, kristittyjen yhteys yli tunnustuskunta- ja sukupolvirajojen.

Meidän tulisi kokoontua yhteen paikkakunnan seurakunnan tasolla rukoilemaan oman kotipaikkakuntamme ja isänmaamme puolesta. (Mistään kansallisen tason strategiasta en itse vielä tässä vaiheessa uskaltaisi edes haavailla.) Meidän tulisi hylätä ne keinotekoiset kirkkopoliittiset syyt, mitä helposti käytetään estämään tällaista tapahtumasta. Meidän olisi ymmärrettävä, että tullessamme yhteen erilaisissa kokoontumisissa ja erilaisilla kokoonpanoilla rukoilemaan, ruokailemaan ja jakamaan asioitamme, silloin kyse on aina seurakunnan, Herran omien yhteentulemisesta. Anna siis sille se arvo ja status, mikä sille kuuluu.

Meidän tulisi myös rakentaa siltoja eri sukupolvien, ajattelutapojen ja näkemyserojen yli. Hyvä ihmissuhde, säännöllinen yhteydenpito ja läpinäkyvyys tilivelvollisuudessa toinen toisillenne, jopa mentorointisuhde voi hyvin alkaa vain siitä, että käyt kahvilla jonkun kanssa, olet aito ja rehellinen ja kiinnostunut keskustelukumppanistasi. Meidän olisi hyvä myös nöyrtyä kuuntelemaan teologisesti eri tavalla ajattelevia ja oppimaan myös sellaisilta Kristuksen ruumiin jäseniltä, jotka joissakin kohtaa opillisesti olisivat kaukanakin meistä. Ehkä heissäkin vaikuttaa sama Herran Henki, vaikka "shibbolet" kuulostaisikin hieman eri tavalla lausutulta?

Mutta ehkä se olisi hyvä aloittaa saunomisesta? Tai yhdessä syömisestä?

7 comments:

Mimosa said...

iLike! Painan sellaista nappulaa :)

Teknistä tietoa said...

Saunasta juuri tulleena vakuutun väkevästi Timon ajatuksesta.

Suomessa ja koko maailmassa rukoillaan tuhansissa ja taas tuhansissa seurakunnissa mm. seuraavasti:

Rukoilkaamme Herralta rauhaa korkeudesta ja sielujemme pelastusta. Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa, pyhille Jumalan seurakunnille kestävyyttä ja kaikkien yhdistyksmistä.

(Suuren eli rauhan ektenian alusta)

Anonymous said...

Minäkin tykkään saunomisesta, mutta en taida uskaltaa enää. Nyt brittimedia arvioi, että Nokian tuhon syynä on Suomen saunakulttuuri. Johtajat kuulemma käyttävät melkein kaikki työpäivänsä saunassa istumiseen, ja siellä tehdään tärkeitä päätöksiä. Mutta onneksi brittikolumnisti huokaisee, että saunakulttuurin hävittäminen Suomesta on miltei mahdotonta.

Kari Kngshrj

Teknistä tietoa said...

Sauna on suomalaisen sielun kirkko.

tuomo-tp said...

Saunotaan vaan. Allekirjoitan Timon näkemykset saunakohtaamisten myönteisistä puolista ja kokemusta on.

Timo Koivisto said...

Olkoon kohtaamisen muoto mikä hyvänsä, sitä tarvitaan. En puhu nyt mistään toiminnallisesta suunnittelupalaverista tms. Tarkoitan vain pyhien yhteen tulemista, elämän, näyn ja taakan jakamista. En kaipaa niinkään mitään alustuksia kuin Herran etsimistä ja kasvojen paljastumista.

Sauna on vain yksi esimerkki tästä ja sopii hyvin suomalaiseen kontekstiin miesten kesken.

Kirjoitin myös kohtaamisista yli sukupolvirajojen. Malakian kautta Herra puhuu "isien sydämien kääntymisestä lasten puoleen" ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Isien on oltava proaktiivisia nuoremman sukupolven puoleen.

Meidän on siis rakennettava myös tällaisen kohtaamisen foorumeita, jotka poikivat mentorointia pitkällä tähtäimellä vanhempien ja nuorempien kesken. Tuntuu, että pelkästään keskusteluyhteydelle on tarvetta tässä suhteessa.

Meidän on myös laajennettava vanhemmuuden yhteyden piiriä ottamaan siihen myös naiset, sillä hengellinen vanhemmuus ilmenee myös hengellisenä äitiytenä. UT:ssa on lukuisia esimerkkejä tästä (esim. Priskilla niin Paavalin kuin Apolloksenkin elämään vaikutavana).

Saunomisen lisäksi tarvitsemme siis myös muunlaisia foorumeita kohtaamiselle.

Piia said...

Aamen. Tällaista "sauna-ajattelua" Sana kannattaa..tuntea toinen, rakas sisar tai veli..ei enää lihan (titteleiden tms.) vaan hengen mukaan..kaikkihan sitä samalla lauteella täällä istuskellaan.Iso ikävä on tällaista sukupolvien elämää, jossa vanhemmat isät ja äidit ohjaavat meitä nuorempia herran tuntemisessa ja elämän teillä vaeltamisessa. Siunausta sinulle Timo-veli Herrassa!