Pedon merkki ja mikrosiru

Osuin hiljattain lukemaan erästä blogia, jossa sivuttiin mikrosirua. Blogin pitäjä, kolmekymppinen Suomen Vapaakirkon pastori totesi, ettei ”kovin innoissaan vouhota minkään mikrosiruasian takia”. Minä siihen tyhmänä kysymään, että miksi et? Liitin sitten mukaan pienen nettilinkin.

Vastaus yllätti minut rajuudessaan. Lukekaa itse.

Se, mikä ko. kirjoituksessa herättää ihmetystä on sen luvalla sanoen "kiihkeä" vuodatus Ilmestyskirjaan yms. liittyen. Eihän alkuperäisessä kysymyksessäni ja vielä vähemmän mainitsemassani nettilinkissä puhuttu mitään ko. Raamatun kirjasta. Ulkopuolisen lukijan silmin voisi siis äkkipäätä ajatella, että joku muu tässä nyt "lähestyy aihetta pelosta" käsin. Esim. väite, että "monet väittävät, että meihin on voitu salaa istuttaa mikrosiru. Totta." on kyllä aika hurja. Kiinnostaisi todella kuulla perusteluja tähän.

Eli mitä ihmettä alkuperäisellä kysymykselläni ja nettilinkilläni oli tekemistä tässä mainitun "purkkiruuan varastoimisella kallionkoloon" kanssa?

Pointtini on tämä: tänään mikrosiruista puhuvat yleensä ihan jotkut muut tahot kuin kristityt. Eli ne ovat usein ihan sekulaareja kansalasisoikeus- ja ihmisoikeusjärjestöjä, poliittisia toisinajattelijoita, järjestäytyneestä yhteiskunnasta omasta halustaan syrjäytyneitä anarkisteja/"autonomeja" tai ihan einari taviksia, jotka pelkäävät orwellilaista "isoveli valvoo"-kontrolliyhteiskuntaa. (Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Orwell.) Tähän liittyen väite, etteikö mikrosiruja kyetä käyttämään paikantamiseen ei kestä lähempää tarkastelua. Mutta evankeliointia ajatellen voisi olla hyvä juttu jakaa joidenkin eikkareiden oikeutettua huolta ihmisoikeuksien kapenemisesta ja kontrollin lisääntymisestä yhteiskunnassamme. Vai mitä mieltä olette?

Ihan toinen juttu on sitten se, miksi useat kristityt omaksuvat kaltaisesi asenteen? Luulen, että siihen on vaikuttamassa ainakin kaksi seikkaa:

- 70- ja 80-lukujen ylilyönnit eskatologian harrastuksen alueella tai uskovien piirissä kulkevat "kauhukertomukset" niistä

- postmodernin kyynisyyden synnyttämä tarve osoittautua "fiksuksi" ja "nykyaikaiseksi" ulkopuolisen maailman silmissä, joka ei "vouhota" oikein mistään

Onko siis tämän kaltainen suhtautuminen monelle meistä eräs niistä kuuluisista viimeisistä keinoista yrittää olla näyttämättä naurettavalta sekulaarin maailman silmissä, kun sanomme uskovamme Jeesukseen? Eli kun meillä on ylilyöntejä (eli tässä mainittua "vouhotusta"), niin varmin tapa välttää niitä on sulkea koko ko. ilmiö ulkopuolelle. Näinhän monet menettelevät esim. suhteessa karismaattisuuteen: epäraittiiden ilmiöiden takia kielletään esim. armolahjojen olemassaolo kokonaan.

Summa summarum: minä olen kiinnostunut ihmisoikeuksista ja niiden säilymisestä ja sen tähden olen myös kiinnostunut mihin suuntaan jo nyt pitkällä oleva mikrosiruteknologia on menossa jatkossa. Yhteiskunnallinen kontrolli voi kiristyessään luoda painajaismaisen maailman jo ihan piankin ja ilman mitään varsinaista "pedon palvontaa". (Henkilökohtaisesti en siis kaipaa siihen enää lisämausteeksi mitään näitä oikeutettuja huolenaiheita turhentavia, alentuvaan sävyyn heitettyjä kommentteja "yöunien menettämisestä".)

Toisaalta: tästähän ei sitten enää olekaan pitkä matka em. pedonmerkkiyhteiskuntaan.

Itse asiassa juuri samaa tuntuu sanovan - varmaankin tahtomattaan - kirjoittaja itsekin. Lausuma "sirujen on todettu mm. laukaisevan allergisia reaktioita ja keho on saattanut hylkiä sirua, sekä jotkut ovat saaneet pahoja tulehduksia siruista. On myös epäilty, että siru aiheuttaisi syöpää" tulee nimittäin aika lähelle sitä Ilmestyskirjan kohtaa, jossa kerrotaan miten "pahoja ja ilkeitä paiseita tuli niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa" (Ilm. 16:2).

Autsch…

PS. Luulen, että ko. postauksen alussa esitetty väite, jonka mukaan "suurin osa tapaamistani ihmisistä, jotka vouhottavat mikrosiruja vastaan, eivät ole olleet ns. vakuuttavia persoonia. Syitä persoonien epävakauteen on ollut monia, enkä halua leimata ketään mainitsemalla edes esimerkkejä" joudutaan vielä perumaan. Ihmettelen sitä. Se ei ensinnäkään sovi uskovan suuhun yleensä, koska se leimaa rankalla suvaitsemattomuudella ihmisiä, jotka ajattelevat joistain sinänsä kehällisistä asioista eri tavalla kuin minä itse. Vielä vähemmän se sopii seurakunnan pastorin eli paimenen suuhun, jonka omissa seurakuntalaisissakin voi tarkemmin tutkittaessa löytyä em. kaltaisia poloisia. Heitä tulee sääli...