PYHÄ JÄÄNNÖS

Juttelimme erään ystäväni kanssa siitä kehityksestä, mikä parhaillaan on menossa evankelis-luterilaisen kirkon piirissä. Esitin omana näkemyksenäni sen, että tulemme lähitulevaisuudessa näkemään entistä enemmän erilaisia seurakuntavariaatioita ja malleja elää todeksi uskovien yhteyttä. (Ks. blogistani Wednesday, May 02, 2007, MITÄ ON TAPAHTUMASSA?)

Ystäväni esitti sitten kysymyksen, onko tämä kehitys mielestäni hyvä vai huono?

Olen aina ajatellut, että nykyiseen postmodernisaatiokehitykseen ei kuulu tällainen ”hyvä – huono”-ajattelu. Kyse on nimittäin asioista, jotka tapahtuvat joka tapauksessa, pidimme sitä hyvänä tai huonona. En usko, että voimme nykyistä kehitystä pysäyttää, koska kyse on ”elämää suuremmista asioista”. Aika länsimaiden tiimalasissa on käymässä vähiin. Olemme kulttuurina tulleet tiemme päähän ja vain harva meistä osaa kuvitella – ilmestyksestä puhumattakaan – mitä eteemme tulee tulevaisuudessa.

(Otan mielelläni tässä kohtaa vastaan palautetta, näkyjä, ilmestyksiä ja sanaa Herralta.)

Uskon hengellisen kentän pirstaloitumisen olevan edessämme entistä enemmän – pidimme siitä tai emme. Itse näen tässä kehityksessä paljon plussapuolia. Uskon meillä olevan useita hyviä mahdollisuuksia ja avoimia ovia edessämme, joita ei aiemmin ole ollut. Jälkimoderni kristillisyys kun on onnekseen joutunut riisuutumaan aiemmista instituutioista. Hyvänä esimerkkinä tästä näen kansankirkkolaitoksen uskonnollisen monopolin purkautumisen.

Toivomme on siis siinä Jumalan uudeksi luovassa työssä, jossa Hän uudelleen kokoaa seurakuntaansa. Periaate, jolla Hän tätä työtään tekee on Vanhasta testamentista tuttu ”pyhän jäännöksen” periaate. ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.” (Jes. 11:1) Näin Hän toimii tänäänkin.

Kun siis näemme kirkon johtomiesten sahaavan poikki juurta, joka kannattaa koko kirkkoa, niin se kertoo meille juuri tämän ”pyhän jäännöksen” olemassaolosta. ”Pyhä jäännös” vain ei kunnioita mitään olemassaolevia kirkkokuntarajoja, jäsenrekistereitä, eikä mitään muutakaan inhimmillisen organisoitumisen muotoja, koska sen juuret ovat Pyhässä Hengessä. Sen alkuperä on siis muualta kuin tästä maailmasta.