UUSINTA

Kertaus on opintojen äiti, sanotaan. Eli veli Paavalia lainatakseni, samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua väsytä - päinvastoin, se on teille itsellenne jopa hyödyksi. Toki asian toinen puoli on se, että kun ei aina taida oikein asettaa sanojaan, niin saa monenlaista palautetta. Tällaiseen nyt kommentoin. Toki on niinkin, ettei kenenkään (minunkaan!) tekstiä tule lukea niin, että itse sijoittaa sinne sellaisia merkityksiä, joita kirjoittaja itse ei ole sinne tarkoittanut. Tällainen menettely herättää aina kysymyksen motiiveista.

Kirjoitin 18.10. tavallisesta elämän juoksusta omalla kohdallani; tapaamisista, keskusteluista ja niiden synnyttämistä mietteistä. Yksi epäluuloni osoittautui aiheelliseksi; osuin oikeaan siinä kohtaa, kun kerroin huomanneeni ystävässäni huolestumisen hengellisestä tilanteestani, kun en tyydyttävällä tavalla osannut kertoa, missä sitä on tullut viime aikoina käytyä. Yhtä hyvin tuon kaverin reaktio saattoi olla myös pelkoa ja muutosvastarintaa tuntemattoman edessä; "oho, voitaisiinko seurakunta ja uskovien yhteys käsittää näinkin...?"

Eräässä palautteessa nimittäin kyseltiin, että "mihin jäi se syvällinen ymmärrys "seurakuntakodin" merkityksestä ja siitä, että vaikka Jeesus toimi paljon yksin - tai oikeastaan oman pikkuseurakuntansa (12 miestä) kesken - niin kuitenkin Jeesuksen jälkeen me saimme mission perustaa seurakuntia? Siinä työssä Paavalikin ahkeroitsi."

Kun kirjoitustani lukee, niin huomaa kyllä sen, ettei tämä ymmärrys ole minulta mihinkään hävinnyt - pikemminkin se on syventymään päin, ainakin näin toivon käyneen. Eikö seurakunnan perusyksikkö olekin perhe ja kodissa kokoontuva seurakunta? Viime mainitusta on Uudessa testamentissa (niin Apostolien teoissa kuin kirjeissäkin) lukuisia esimerkkejä, eikä mennä nyt tässä yhteydessä niihin sen tarkemmin. (Myöhemmin ehkä... :) ) Tämän pitäisi olla jokaiselle Raamattunsa tuntevalle päivänselvää; tämä on se alkuseurakunnan malli uskovien yhteiselle kokoontumiselle.

Toisaalta me näemme UT:ssa myös sen mallin, että kaikki uskovat jollain tietyllä maantieteellisellä alueella (esim. Jerusalemin uskovat) kokoontuivat säännöllisesti yhteen. Itse asiassa maantieteelliset rajat (esim. Ateena - Korintti) ovat UT:n mukaan ainoa uskovia erottava tekijä. Esim. eri tunnustuskuntiin perustuvia seurakuntia UT ei yksinkertaisesti tunne (ks. lyhyt kirjoitukseni 13.09.). Päinvastoin; itse asiassa Paavalin sanat 1.Kor. 3:1-4:ssä saattavat tällaisen menettelyn sangen kyseenalaiseen valoon.

Sitten kysymys "seurakuntakodista" ja sen merkityksestä. Jos sanomme saaneemme Jeesukselta mission perustaa seurakuntia, niin emme itse asiassa ole ihan tarkkoja. Saimme Jeesukselta mission tehdä opetuslapsia. Ymmärtäkää nyt minut oikein; en halua saivarrella, vaan pysyä totuudessa. Jos meillä nimittäin on käsky tehdä opetuslapsia, niin silloin meidän täytyy kysyä; minkälaisessa uskovien seurakuntayhteydessä tämä onnistuu parhaiten?

Tämä viittaa nyt kotiin ja perheeseen kristillisen seurakunnan perusyksikkönä ja mallina. Jeesus itse nimittäin sanoo, ettei Hän Poikana voi tehdä itsestänsä mitään. Hän tekee Poikana ainoastaan sen, minkä näkee Isänsä tekevän. Jeesus sanoo, että sitä, mitä Isä tekee, sitä myös Hän Poikana tekee; "niinkuin Isä, niin myös Poika". (Ks. Joh. 5:19-21.) Jeesuksen kuulijoille tämä puhe oli hyvin tuttua yhteiskunnassa, jossa pojat perivät isän ammatin ja oppivat sen harjoittamisen omalta isältään. Emmekö mekin tänä päivänä puhu mallioppimisesta, oppisopimuskoulutuksesta, mentoroinnista yms. Näin Jeesus haluaa opetuslapseuttamisen tapahtuvan omassa seurakunnassaan; niinkuin minun hengellinen isäni/äitini, niin minäkin ja niin kuin minä itse, niin minun hengelliset ja biologiset lapsenikin jne. (Joskus nämä voivat toki tarkoittaa yhtä ja samaa :) )

Ei siis mitään uutta auringon alla. Mutta seuraavana tulee eteen myös kysymys Jumalasta itsestään; millainen Hän on? millainen on Hänen olemuksensa? millainen Hän on luonteeltaan? kenenä Hän ilmoittaa itsensä meille? miten Hän toimii?

Eli vähän karrikoiden ja yksinkertaistaen asiaa:

• jos sanot Jumalan olevan Tuomari, niin silloin kirkkosi muistuttaa oikeussalia
• jos Jumalasi on kenraali, niin silloin seurakunta on armeija
• jos näet Jumalan lääkärinä tai terapeuttina, niin seurakunta on toipumiskeskus tai sairaala
• jos Jumala on toimitusjohtaja, niin silloin seurakuntasi on bisnesyritys

Luetteloa voisi tietysti jatkaa ja ymmärrämme hyvin, että jokainen näistä Jumalan määritelmistä ovat osaltaan tosia, mutta kuitenkin ne ovat vain osatotuuksia. Pääasia on nimittäin tässä; Jeesus ilmoitti meille Jumalan Isänä. Jumala on Isä ja tältä pohjalta ymmärrämme seurakunnan olevan myös ensisijaisesti ja syvimmältä olemukseltaan Jumalan perhe. Tässä perheessä Jumala on tarkoittanut toteutumaan luonnollisen yliluonnollisella tavalla hengellisen vanhemmuuden (ja vanhemmuuden ylipäätään!). Paljon tärkeämpää kuin monet toiminnot ja projektit on se, että siellä toteutuu tämä hengellinen vanhemmuus, isyys ja äitiys. Sitä rikkinäinen postmoderni maailmamme kaipaa ja tarvitsee enemmän, kuin monia muita asioita. Uudessa testamentissa tätä hengellistä kasvuprosessia kutsutaan opetuslapseuttamiseksi .(Vrt. tähän vaikkapa 2.Tim. 2:2:a ja lyhyttä kirjoitustani 13. syyskuuta!)

Seurakunta on siis perhe, organismi - ennemmin kuin jokin organisaatio. Paavali vertaa Kristuksen seurakuntaa Hänen ruumiiseensa. Kyseessä on siis paljon enemmän kuin jokin kopio esim. kunnan organisaatiorakenteesta - kyse on ruumisyhteisöstä, jossa näkymättömällä, mutta todellisella tavalla olemme Kristuksen ja toinen toistemme jäseniä. Tältä pohjalta voimme myös ottaa vastaan ilman sarvia ja hampaita sen totuuden, että kristillisyydessä - Kristuksen seuraamisessa! - on kyse enemmästä, kuin vain jossain käymisestä.

Totta, mitä kommentissa kirjoitettiin; tässä seurakunnan istutustyössä Paavalikin ahkeroitsi, mutta millaisten seurakuntien istutustyössä - se onkin jo sitten eri juttu! Ja edelleen kommentointiin vastaten; jos siis joku on tässä Jumalan seurakunnan perheyhteydessä, miten hän silloin olisi jäämässä seurakuntayhteyden ulkopuolelle tai edes sen "ulkokehälle"?