Monday, September 28, 2020

Hajamietteitä

Eräs selvimpiä merkkejä maailman ja aikojen muuttumisesta on minulle itselleni se, mitä on tapahtunut viimeisten kahdenkymmenvuoden aikana ihmisten ajattelussa. Kukaan ei olisi tämän vuosituhannen alussa osannut ennakoida sitä valtavaa muutosta seksuaalimoraalin alueella, mitä suomalaisessa mielenmaisemassa ja ajattelutavassa, mutta ennen kaikkea arvoissa, on tapahtunut. Moni ei sitä uskoisi todeksi vieläkään. Toiset taas joko ovat hiljaa, kuvainnollisesti puhuen hartiat kyyryssä, mikä ehkä kuvaa hyvin myös sitä hengellisyyttä, joka tuolloin ottaa sijansa ihmisessä. Toiset taas mukautuvat siihen ajatteluun ja niihin arvoihin, joita meille markkinoidaan valtavirtana, jopa Jumalan tahtona. Kovin harva näyttää arkikiireidensä keskellä huomaavan sitä, että keisarilla ei itse asiassa ole alastomuutensa suojana rihmankiertämääkään.

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten, kun joku tunnustautui karismaattiseksi kristityksi, saatoit olla varma, että tämä henkilö myös omasi tietyn kristillisyydennäkemyksen, johon kuului näkemys ihmisen syntisyydestä, uudestisyntymisen välttämättömyydestä ja raamatullisen etiikan velvoittavuudesta ja kristillisen moraalin arvoista, jotka nykyään sivuutetaan toisarvoisina.

Nykyään et enää voi olla niin varma.

-------

Tältä pohjalta on luterilaisessa valtakirkossa syntynyt tilanne - tai itse asiassa jo pidempään vallinnut tilanne on vain tullut entistä näkyvämmäksi - jossa osa kirkkoon kuuluvista, uskoaan tunnustavista kristityistä onkin joutunut uskonnollisen vähemmistön asemaan omassa kirkossaan. 

Jokainen ymmärtää, että on eri asia olla uskonnollinen (tai jokin muu) vähemmistö sekulaarissa yhteiskunnassa, kuin olla uskonnollinen vähemmistö omassa kirkossaan tai seurakunnassaan.

-------

Tämä on saanut minut pohtimaan, miksi edelleen on tärkeää seisoa Raamatun sanan perustalla?

Vielä enemmän nykyinen tilanteemme on pannut minut miettimään, miten se nyt olisi tehtävä ja miten se ilmenee käytännössä?

-------

En kiellä sitä, etteikö tämä kaikki saa minut myös miettimään tuomiota sillä perusteella, kuin mitä Paavali (evl. kirkossa niin hyvin tunnetussa) Roomalaiskirjeen 1. luvussa sen kuvaa. (Ks. jakeesta 18 luvun loppuun.) Siinä nimittäin Paavali kolme kertaa toistaa johtopäätöksensä siitä, mitä seuraa kun ihminen pitää totuutta vääryyden vallassa. Jumala jättää tällaisen, niin yksilön kuin yhteisönkin, oman onnensa nojaan, nauttimaan itse hankkimastaan hedelmästä.

Jumalan puhumattomuus on karmaiseva asia.

-------

Jumala on siis, paitsi hyvä, niin myös pyhä. Kunnioita Häntä sellaisena ja anna sen näkyä suhteissasi muihin ihmisiin nöyryytenä. 

-------

Hurskaalla kristityllä on helposti kaksi väärää tapaa suhtautua Jumalan parantavaan ja vapauttavaan työhön omassa elämässään.

Ensimmäinen on ongelmien ja kipukohtien ulkoistaminen periaatteela "kaverin puolesta kyselen".

Toinen on samojen seikkojen ammatillistaminen (liittyen armolhjojen käyttöön, palvelutyöhön ja kutsumukseen): "Tästäpä saankin oivaa erikoisosaamista hengellisen palvelutyön työkalupakkiini".

Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa aina lähestyä asiaa oma parantuminen edellä.  


 

No comments: