Post-Corona 3

Monet meistä näyttävät elävän nyt jonkinlaisessa ”sitku”-tyytyväisyydessä, odotellen kaiken taas jatkuvan vanhaan malliin. Mietitään, mitä aiotaan tehdä ”sitten kun” kaikki on ohi ja elämä palautuu normaaliksi. Entä jos kaikki ei palaakaan ennalleen? Mitä jos nyt onkin syntymässä jokin sellainen ”uusi normaali”, jonka luonnetta emme vielä pysty määrittelemään?

Edelleen näyttää olevan paljon ihmisiä, joiden suurimpana huolena koronakriisin keskellä on oman chailatten häiriintymätön nautiskelu. Monet kristitytkin ihmettelevät, että kun kerran Jumala on Kaikkivaltias, niin minkä tähden Hän ei estänyt tällaista pandemiaa leviämästä? Ja edelleen: jos Jumala kerran on hyvä, niin miten Hän voi sallia tällaisen koettelemuksen kohtaavan ihmiskuntaa?

Minussa tämä herättää enemmänkin kysymyksen siitä, mitä ihmettä niissä seurakunnissa oikein opetetaan Jumalasta?

Koronakriisi näyttääkin paljastavan lahjomattomalla tavalla länsimaisen kristinuskon tulkinnan vinoon kasvamiset. Ron Dreher kirjassaan The Benedict Option (mikä ei mitenkään liity koronavirukkseen, vaan kristittyjen tilanteeseen länsimaissa laajemmin) viittaa tutkijoiden MTD:ksi (Moralistic Therapeutic Deism) nimeämään uskonnolliseen suuntaukseen, joka USA:ssa on vallalla niin katolisen kuin protestanttisen nuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa.

MTD:llä on viisi perusteesiä:

·         On olemassa Jumala, joka on Luoja ja jonka tehtävänä on vartioida ihmisen elämää Maan päällä.

·         Tämä Jumala haluaa ihmisten olevan hyviä, kilttejä ja reiluja toisiaan kohtaan.

·         Ihmisen elämän tärkein päämäärä on olla onnellinen ja tulla hyvin juttuun itsensä kanssa.

·         Jumalan ei välttämättä tarvitse olla ihmisen elämässä mukana, ellei Häntä erityisesti tarvita ratkaisemaan ongelmia.

·         Lopulta hyvät ihmiset menevät taivaaseen kuoltuaan.

Tällainen pinnallinen uskonnollisuus sopii hyvin meidän kulttuuriimme, joka palvoo Itseä ja sen materiaalista hyvinvointia. Paljon puhuttu yhteisöllisyyskin näyttää koostuvan vain joukosta itsenäisiä yksilöitä, jotka haluavat nauttia elämästä. Dreher huomauttaakin osuvasti, että tässä ilmiössä ei ole kyse nuorista, vaan aikuisista yhtä lailla, koska jostainhan lapsemme ovat nämä arvot omaksuneet.

On päivänselvää, että tällaista jumalakuvaa ja todellisuuden käsitystä koronaviruksen kaltainen ennustamaton, hallitsematon ja näkymätön tekijä järkyttää pahasti.

Jos nyt on sen aika, että teepussi kuumassa vedessä antaa ilmoille sen aidon arominsa, niin millaista Kristuksen tuoksua me edustamme? Dreheriä lainaten (vaikkei hän viittaakaan koronaviruskriisiin) voidaan joistakin kristityistä johtajista sanoa, että he muistuttavat erehdyttävästi Venäjän bolsevikkivallankumousta länteen paenneita valkoisen Venäjän aatelisia, jotka nauttivat teetä samovaareistaan salongeissa jossain päin Pariisia ja suunnittelevat monarkian palauttamista. He ovat suurin piirtein yhtä vaikuttavia ja uskottavia, ja monet meistä toivovat heille kaikkea hyvää, tietäen vallan hyvin, ettei heillä ole tulevaisuutta.

Luin hiljattain erään salibandyvalmentajan haastattelusta, että koronaviruksen pakottamana joukkueen yhteiset harjoitukset on jouduttu keskeyttämään. Niinpä koko joukkue (arviolta noin 25 kaveria) jaettiin kolmen hengen porukoiksi sen mukaan, mikä aika päivästä sopii kullekin parhaiten harjoitteluun. Koko pakkaa on sekoitettu niin, että mukana on eri ikäisiä ja eri pelipaikkaa pelaavia. Kullekin ryhmälle on nimetty oma kapteeninsa ja he harjoittelevat itsenäisesti ryhmässä. Valmentajat kiertävät ryhmissä säännöllisin väliajoin.

Luulen, että meillä olisi kristittyinä opittavaa tästä. Nyt on aika panostaa lähiyhteyteen, kannustaa henkilökohtaiseen sitoutumiseen ja tilivelvollisuuteen, harrastaa yhteyttä, elämän jakamista ja mentorointia ruohonjuuritasolla. Henkilökohtaisessa hartauselämässäsi (kutsuttakoon sitä vaikka tuolla nimellä) on nyt hyvä tilaisuus kaivaa esiin Raamattu, rukouspäiväkirja ja käyttää virikkeiden ja ärsykkeiden suhteen kaventunut elämäntilanne hyödyllisesti omaa Jumala-suhdetta syventäen.

Nyt on, paitsi aika, niin myös hyvä tilaisuus etsiä Herraa. Se on tärkeää, ei vain koronaviruksesta selvitäksemme, vaan myös sen tähden, että elämä jatkuu senkin jälkeen.