Jossain vaiheessa...

Olen ollut nyt eläkkeellä vajaat kolme kuukautta. Huomaan olleeni jo jonkin aikaa siirtymävaiheessa kahden eri elämänvaiheen välissä. Eläkkeelle jääminen on ollut suurempi muutos kuin mitä odotin. Siihen liittyy vanhuus, isovanhemmuus, mutta myös rauhallisuus ja levollisuus. Koen olevani tilanteessa, jossa minun ei enää tarvitse todistaa mitään kenellekään.

Toisaalta koen olevani tilanteessa, jossa voin kantaa hedelmää vielä vanhanakin. Haluan olla käytettävissä oleva resurssi Kristuksen ruumiille. Isyys, valmentajuus, huolehtiminen, opettaminen, neuvontajana oleminen. Ehkä Herralla on minulle varattuna vielä uusi rooli ja uusi vaikutusala. Sitä ollaan vieläkin jollain tavalla "vaiheessa".

Joka tapauksessa nyt on hyvä luottaa siihen, että kaikki on Jumalan varassa. Hän johdattaa ja osoittaa ne asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Ei ole tarvis kiirehtiä mihinkään. Viime syksynä kun valmistauduin eläkkeelle jäämiseen, koin Herran antavan minulle yhden raamatunpaikan erityisellä tavalla tulevien vuosien varalle. "Herra on minun osani. Olen luvannut noudattaa sinun sanaasi." "Herra on minulle kaikki, muuta minulla ei ole, hänen sanojaan olen luvannut noudattaa." (Ps. 119:57 RK ja 92)

Juuri nyt näyttää siltä, että olemme yllättävässä siirtymävaiheessa kahden eri vaiheen välissä. Koronaviruksen seurauksena olemme eräänlaisessa pakollisessa paastonajassa kokonainen maanosa. Minulle tämä on puhunut hiljentymisestä ja Jumalan sanan mietiskelystä. Mitä se on, kun psalmirunoilija pyytää, että hänen käyttämänsä sanat ja sydämensä ajatukset olisivat Jumalalle kelpaavia, jopa mieluisia?

Tässäkin "vaiheessa" kun haluamme kuunnella Herraa, Hän kyllä osoittaa meille ne asiat, jotka ovat aidosti tärkeitä. Muutos on joka tapauksessa selvä ja senkin kautta nyt punnitaan se, mikä on oikeasti tärkeää niin yksilön kuin yhteisönkin elämässä.

Entä sitten, kun "kaikki taas palautuu normaaliksi"? Vai onko seurauksena "uusi normaali" ja millainen se on? Joka tapauksessa meidän on syytä varautua pysyviin muutoksiin, jotka saattavat olla suuriakin. Olen samaa mieltä presidentti Niinistön kanssa siitä, että jo nyt on asenteissamme ja arvoissamme tapahtunut muutoksia. Monet näistä saattavat jäädä vaikutuksiltaan pysyviksi.

Hyvä vertaus muutosten vaikutuksesta ihmiseen on kuvaus teepussista, joka kuumaan veteen joutuessaan tuo esille sen aidon maun. Nyt on hyvä tilaisuus antaa tulla esille se, mitä me todellisuudessa olemme ja mikä on oikea identiteettimme Kristuksessa. Siihen kuuluu luonnollisesti toisista, etenkin heikommista huolehtiminen.