Kirjoitusten oikea lukeminen
Ilmestyskirjan kohdalla on entistäkin tärkeämpi muistaa Raamatun oikea lukeminen. Olen tullut uskoon v. 1974 ja kuullut tuolloin paljon opetusta lopun ajoista. Vuosien mittaan olen joutunut ponnistelemaan paljon sen suhteen, etten sijoita tekstiin valmiiksi mitään sellaista, mitä siellä ei mahdollisesti ole. On opeteltava panemaan omat ennakko-oletukset pois. On oltava uskollinen tekstille ja annettava Sanan itsessään puhua. Ennen kaikkea on hyvä kysyä, mitä teksti puhui sen ensimmäisille vastaanottajille ja alkuperäisille lukijoille.
Tässä ja nyt
Tämän jälkeen on hyvä kysyä, mitä se puhuu meille tässä ja nyt? Oman tulkinnan rakentamisessa on myös hyödyllistä tutkia, miten eri kirkkohistorian vaiheissa Ilmestyskirjaa on tulkittu, koska me voimme oppia paljon myös niistä. Aiemmin kuulemaani eskatologiseen opetukseen liittyen minun on ollut tarpeen myös luopua orjallisesta aikajana-ajattelusta, jossa suurin osa Ilmestyskirjan sanomaa pakataan tiukasti muutaman vuoden periodiin jossain aikojen lopulla. Ilmestyskirjaa, niin kuin muutakin Raamatun apokalyptistä kirjallisuutta tutkittaessa on otettava huomioon, että sen kieli on vahvasti symbolista ja tällöin väistämättä myös monimerkityksellistä. Esimerkiksi niin Danielin kuin Ilmestyskirjankin käyttämät kuvat pedoista ovat tällaisia.
Ilmestyskirjan sidonnaisuus muuhun Raamattuun
Ilmestyskirja onkin hyvin vahvasti sidoksissa muuhun Raamattuun, ennen kaikkea Vanhan testamentin profeetalliseen ja apokalyptiseen kirjallisuuteen. Edellä mainittiin jo Danielin kirja, mitä erityisesti kannattaa lukea rinnan Ilmestyskirjan kanssa. Danielin näyt 7. luvusta alkaen liittyvät hyvin läheisesti Ilmestyskirjaan ja antavat pohjaa sen ymmärtämiselle, samoin Hesekielin profetiat erityisesti luvusta 36 eteenpäin. Samalla tavoin koko Sakarjan kirja ja Jesajan kirjan loppuosa (luvusta 40 eteenpäin) antavat meille lisäymmärrystä esim. sellaisiin eskatologisiin teemoihin, kuten Baabelin tuomio ja kehotus Herran omille lähtemään ulos sieltä, kaksi todistajaa, uudet taivaat ja uusi maa. Monet Uuden testamentin tekstien meille esittelemät teemat siis löytyvät jo näistä Vanhan testamentin kirjoista. Koko ajan on hyvä pitää mielessä Ilmestyskirjan ainutlaatuinen ilmoituksellinen asema; se edustaa Raamatun profeetallisen sanan "huippua" (Ilm. 22:6), sisältäen samalla vakavan varoituksen olla peukaloimatta sitä (Ilm. 22:18-19).
Älä lukitse vastaustasi
Profeetallinen sana ei siis tyhjene yhden tulkinnan myötä. On viisasta olla liian jyrkästi "lukitsematta vastaustaan" ja sen sijaan antaa rauhassa tilaa erilaisille tulkinnoille. Kenelläkään ihmisellä ei ole yksinoikeutta yhteen ainoaan oikeaan tulkintaan, vaan Henki puhuu meille jokaiselle Sanan, niin myös Ilmestyskirjankin kautta. Tämän tähden meillä on aina opittavaa toinen toiseltamme. Pääkohta kaikessa on kuitenkin siinä, että Herra itse tulee viemään päätökseen asti oman pelastussuunnitelmansa, ajattelimmepa me itse siitä, mitä hyvänsä tai edustimmepa me mitä hyvänsä tulkinnallista koulukuntaa. Ja se on parasta, mitä poloiselle planeetallemme voi tapahtua.
Millainen Jeesus...?
Lopuksi on hyvä kysyä, millaisen Jeesuksen Ilmestyskirja esittelee meille? (Ks. esim. Ilm. 19:11-21.) Miten tämä Jeesus, jonka nähdessään Johannes kaatui maahan kuin kuolleena maahan Hänen edessään (Ilm. 1:17), on suhteutettavissa muuhun Uuden testamentin (esim. evankeliumien) kuvaukseen "nöyrästä Herran palvelijasta"? (Ks. Jes. 53, Matt. 11:28-30 ja Fil. 2:6-11.) Entä oletko Sinä valmis hyväksymään Hänet sellaisena kuin Hän tulee? (Ks. 1.Tess. 1:10 ja 3:13.)
Henkilökohtaisesti minulle
Lopuksi onkin hyvä kiinnittää vakavasti huomiota siihen henkilökohtaisen eskatologian näkökulmaan: mitä tämä puhuu minulle henkilökohtaisesti tässä ja nyt siitä, mitä minulle itselleni tapahtuu, kun lähden - tavalla tai toisella - pois tästä näkyvästä maailmasta? Kaiken sen teologisen väännön jälkeen, mitä eskatologiaan yleisesti ja Ilmestyskirjaan erityisesti liittyy, minun itseni on hyvä ymmärtää, mikä minua odottaa tietyn ajan kuluttua.
Kirkkaus ja kunnia - Kristuksessa
Raamatun mukaan ihminen luonnollisessa, syntiin langenneessa tilassaan, ilman uskoa Kristukseen on Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Kristuksessa, Häneen uskovina meidät on kuitenkin jo nyt kirkastettu (Room. 8:29-30). Se on totta vain Jeesuksen kautta (Joh. 17:22). Meidät on jopa asetettu yhdessä Hänen kanssaan taivaallisiin (Ef. 2:4-6). Käytännössä meidän on nyt tämä jäljellä oleva maan päällinen aikamme elettävä tätä uskon näkökulmaa todeksi (Kol. 3:1-4). Emme voi väistää sitä tosiaisaa, että on olemassa tietty jännite näiden kahden välillä: "jo nyt - ei vielä".
Minkä viestin Ilmestyskirja tuo tähän? Luepa lukujen 2-3 seurakuntakirjeiden lopussa olevat lupaukset niille, jotka voittavat, samoin kuin loppuluvut.
Oma odotukseni
Paavali tuo sen esille hyvin pastoraalikirjeissään: Tiit. 2:11-13, 1.Tim. 6:13-14 ja 2.Tim. 4:1-2 ja 7-8.
No comments:
Post a Comment