Sekä heprean että kreikan "henkeä" merkitsevät sanat tarkoittavat kirjaimellisesti "liikkuvaa ilmaa", kuten tuulta ja henkäystä. Raamatussa Pyhä Henki kuvataan karismaattisena toiminnallisessa ja dynaamisessa mielessä. Kyseessä on Jumalan palvelijoilleen antama Hengen lahja, joka antaa voitelun, valtuuttaa ja inspiroi palveluun. Tämä on Raamatussa aina kokemuksellinen ilmiö, jota voidaan hyvin kuvata sanalla voimaantuminen.
Vanhan testamentin aikaan Pyhä Henki tuli valikoidusti (tai valikoivasti) yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien päälle; kansanjohtajat, käsityöläiset, muusikot, kuninkaat ja profeetat. Musiikki ja profeetallisuus liittyvät yhteen, samoin inspiroituminen eri tavoin sekä myös kuvien käyttö ilmoituksen välikappaleena.
Kuitenkin koko ajan vallitsi kiihkeä ja kyselevä profeetallisen Hengen lahjan odotus, joka personoitui tulevaan Messiaaseen. Hänen tehtävänsä ja valtuutuksensa ei enää olisikaan perinnöllinen, kuten leeviläisen pappeuden, vaan puhtaasti hengellinen (so. Hengen vaikuttama, valtuuttama ja synnyttämä). Hengen lahja valtuuttaa ja varustaa Messiaan, joka toisaalta jakaa karismaattisen Hengen lahjansa koko Jumalan kansalle. Pyhä Henki on tästä eteenpäin vuodatettu koko ihmiskunnan päälle.
Kyseessä on nyt uuden liiton uusi elämän todellisuus Pyhässä Hengessä, joita erilaiset lahjat, Hengen vaikutukset ja palvelemisen muodot ilmentävät. Termi "karisma" on Uudessa testamentissa puhtaasti paavalilainen käsite, joka on aina sidoksissa Pyhään Henkeen. Kaikilla Hengen vaikuttamilla lahjoilla on inkarnoituva ja palveleva luonne. Paavali ei puhu "viroista" siinä merkityksessä kuin me sen ymmärrämme esim. julkisena virkana, vaan hän käyttää sanaa "diakonia", joka viittaa enemmän palvelemiseen. Kyseessä ei siis ole niinkään asemaan tai statukseen perustuva johtajuus, vaan palvelemisen periaate.
Minua kiinnostaa ajatus eräänlaisesta pelastuksen kokonaispaketista. Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 6. luvun lopussa, että synnin palkka on kuolema ja vastaavasti Jumalan armolahja (karisma) on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Tähän armolahjaan kuuluu kaikki se hengellinen siunaus, josta tulemme osalliseksi uskon kautta Jeesukseen; kutsumus, Jumalan suunnitelma minun elämälleni, armolahjat ja se, mitä kutsutaan palvelutyöksi. Kun Jumalan Henki uudestisynnyttää meidät uskoon Jeesukseen, tämä kaikki meissä oleva Jumalan luomistyö aktivoituu ja alkaa toimia. Meidän vastuullamme on tietenkin se, miten Henki saa vallata meidät ja hallita meitä.
Laajimmassa meille säilyneessä karismaattisuutta koskevassa opetuksessaan 1. Korinttilaiskirjeen luvuissa 12-14 Paavali kolme kertaa kehottaa korinttilaisia tavoittelemaan jopa mustasukkaisen kiihkeästi armolahjoja. Uskon saman kehotuksen koskevan myös meitä, emmehän halua tehdä Jumalan ilmoitusta tyhjäksi. Timoteusta Paavali kehottaa olemaan laiminlyömättä omaa armolahjaansa, vaan päinvastoin virittämään sen palavaksi, niin kuin tuli puhalletaan täyteen liekkiin. Ymmärrän tämän tarkoittavan toisaalta jatkuvassa Hengen täyteydessä elämistä ja toisaalta kasvamista lahjan käyttämisessä.
Paavali vetoaa tässä siihen tosiseikkaan, ettei Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan Hengen, joka ilmenee tasapainoisesti kolmella eri tavalla, rakkaudessa, voimassa ja raittiudessa, jolloin nämä eri puolet ovat tasapainossa keskenään.
No comments:
Post a Comment