Monday, August 01, 2016

Eräs tolkienlainen episodi

Niinkuin varmaan moni muukin kanssaeläjä olen minäkin kuluneena viikonloppuna elänyt tolkienlaisen maailman kuvissa ja tunnelmissa. Katsottuani Sormuksen Herran kolmannenkin osan loppuun, intouduin lukemaan ihan paperiversiosta toiseksi viimeisen kappaleen "Konnun puhdistus". Tätä kappaletta kun ei ole mahdutettu itse elokuvaan ja itsekin muistan sen aikoinani ensimmäistä kertaa luettuani miettineeni sen merkitystä ja toimivuutta koko trilogiassa. Niin jotenkin erilaiselta, etten sanoisi "modernilta", tuo sinänsä jännittävä kappale tuntuu muuhun trilogian keskiaikaisuuteen, jopa mytologisuuteen verrattuna. Toisaalta ei ole ihme, ettei Peter Jackson sitä omaan elokuvakäsikirjoitukseensa ottanutkaan - olisihan siinä aihetta ja tematiikkaa vaikka ihan omaksi täysipitkäksi elokuvakseen. (Joten pienenä vinkkinä; mikäli satut, Peter Jackson, lukemaan joutohetkinäsi blogiani, niin noteeraapa tämä pieni toive!)




Kaikessa lyhykäisyydessään, "Konnun puhdistus" puhuu totalitarismista. Sinänsä tällaisessa relevanttiudessa ei ole mitään ihmeellistä, kun ottaa huomioon miten monenlaiset ihmiset ja ryhmät ovat löytäneet (tai halunneet löytää) tukea omille näkemyksilleen Tolkienin tuotannosta. Toisaalta trilogian loppumetreille sijoitettuna tämä tarina kuvastaa hyvin Tolkienin realismia, jopa tiettyä pessimismiä. Pahan valta on todellisuutta ja voi kasvaa mittasuhteisiin, jotka masentavat, jopa koettelevat uskoamme.

Tilanne Konnussa kuvataan painajaismaiseksi, päähenkilöiden pitkäksi venähtäneen poissaolon aikana tapahtuneeksi vallankaappaukseksi. Tämän seurauksena Konnussa vallitsee totalitaristiseksi järjestelmäksi kuvattu tilanne, jossa kontulaisia hobbitteja kontrolloidaan, manipuloidaan ja terrorisoidaan pelolla, kielloilla, rangaistuksilla ja säännöstelyllä. Osittain systeemi toimii ulkopuolisen uhan avulla (vrt. nyt jo edesmenneiden neuvostodiktatuurien käyttämä termi "ystävällismieliset ulkopuoliset apuvoimat"), osittain systeemin kuuliaisiksi palvelijoiksi pakotettujen, ostettujen ja suostuteltujen paikallisten asukkaiden avulla. Yhtä kaikki, ongelman jäljet johtavat sylttytehtaalle ja kaiken takaa paljastuukin vanha konna Saruman, joka vielä mahtinsa menettäneenäkin kykenee hallitsemaan ympäristöään pelolla ja valheella.


Tolkienin kuvaukset tilanteesta ovat paljon puhuvia, nopeita piirtoja.

"Olen pahoillani, Merri-herra, mutta meillä on määräyksemme."

"Jos metelöitte noin, herätätte vielä Johtajan Ison miehen."

"Me kasvatamme paljon kaikkea, mutta meillä ei ole oikein käsitystä mitä sille tapahtuu. ... emmekä me enää näe kuin pienen osan siitä mitä ne vievät."

"Portilla seisoskelevat hobbitit tuntuivat yhä levottomilta, selvästikin jotain sääntöä rikottiin..."

"Tämä on pahempaa kuin Mordor!" sanoi Sam. "Tavallaan paljon pahempaa. Sen niin kuin tajuaa toisella tavalla kun se tapahtuu kotona, kun muistaa millaista kaikki oli ennen turmelusta."
"Tämä on Mordor", sanoi Frodo. "Mordorin työtä tämäkin on. Saruman palveli Mordoria kaiken aikaa silloinkin kun luuli toimivansa omaksi edukseen."




Tolkien asettaa tämän totalitaristisen pelon järjestelmän vastapainoksi ja itse ainoaksi toimivaksi lääkkeeksi sitä vastaan aikuisen ihmisen vapaan mielen. Tämä edellyttää kuitenkin myös kokemusta aiemmista vastaavista tilanteista (joita Frodolle ja hänen kolmelle kumppanilleen oli yllin kyllin ehtinyt karttua Keski-Maan mittelöissä) sekä ennen kaikkea sitä, että ymmärrettiin, ettei pelolle saanut antaa valtaa, valheita piti vastustaa totuudella ja kaikessa tässä tuli olla järkähtämätön ja rohkea.

Sovittelulle ja kompromissien teolle ei Tolkien tässä yhteydessä näe paljoakaan, jos mitään sijaa. Vain sisäisesti vapaa ihminen voi vastustaa totalitarismia ja jopa selviytyä voittajana siitä, tavalla tai toisella. Tästä meillä olisi paljon opittavaa.






2 comments:

Mikael Isoaho said...

Mielenkiintoisia ajatuksia Tolkienin ja totalitarismin teemoilta. Toki myös Sauronin ja Morgothin valtapyrkimykset edustavat pitkälti totalitarismia, mutta ehkä Konnun puhdistuksessa totalitarismi uhkasi jotain sellaista, joka oli Tolkienille itselleen lähinnä sydäntä (maanläheistä elämää ja englantilaista maalaisidylliä)? Gondor ja Numenor olivat korkeakulttuureja ja sotilasmahteja, eivätkä siksi niin haavoittuvaisia totalitarismin ikeen alla.

Tuo pelko (ja pelon sekä toimimattomuuden yhteys) on mielestäni myös mielenkiintoinen piirre Konnun puhdistus -luvussa. Sata-parisataa heikosti varustettua Sarumanin konnaa pitää ikeessään maata, jossa asuu tuhansia tai kymmeniä tuhansia hobitteja. Hobitit tajuavat numeerisen ylivoimansa ja yhdistyvät yhdeksi rintamaksi vasta kun kollektiivinen pelko voitetaan, mihin tarvitaan ulkoinen tekijä (Frodon poppoo).

Tolkienistithan ovat tulkinneet Konnun puhdistus -tarinaa myös industrialisaation ja modernisaation kritiikkinä. Tolkienin tiedettiin olevan teollistuneen ja kaupungistuneen elämänmuodon kriitikko: hänelle perinteinen englantilainen maaseutu edusti moraalisesti puhdasta ja ideaalista elämäntapaa ja ihmisyyttä. Juuri tällainen elämäntapa Konnussa joutuu Sarumanin teollistavan ja "modernisoivan" ohjelman uhkaamaksi: maatalous saa väistyä "koneiden ja rattaiden" tieltä, puut kaadetaan, joet saastuvat ja kaiken epitoomina on hobittimylläri Hiesulin mylly.

Tolkien itsehän toki sanoi inhoavansa allegoriaa perijuuriaan myöten, mutta mutta...

Timo Koivisto said...

Hyvä kommentti, kiitos!

"Tolkienistithan ovat tulkinneet Konnun puhdistus -tarinaa myös industrialisaation ja modernisaation kritiikkinä." Juuri näin!

Muuten olen edelleen sitä mieltä, että tästä pätkästä saisi hyvän elokuvan.