Ukrainan ja Venäjän välinen kriisitilanne on nostanut esiin joitain seikkoja, joiden kohdalla mietin, mistä ne oikein kertovat ja mitä on tekeillä?
On hämmästyttävää, miten nopeasti monen suomalaisen suntautuminen venäläisiin on muuttunut lyhyen ajan sisällä. Tähän joukkoon luen monen kristitynkin tässä kohtaa. Aiempien ystävällisten ja ennen kaikkea hyvien taloudellisten suhteiden sijaan venäläiset koetaankin nyt vieraina, jopa uhkana tietyissä tilanteissa. Moni kysyy tullaanko meihinkin soveltamaan Venäjän taholta Ukraina & Krimin tilanteen kaltaista politiikkaa: "Venäläisiä on suojeltava missä hyvänsä he asuvatkin..." Toisaalta voidaan toki kääntää asia toisinkin päin ja kysyä onko monen (ja kenties useamman kuin aavistammekaan?) venäläisen suhtautuminen muuttunut? Hyväksytäänkö Putinin suurvaltapolitiikka myös täällä asuvien venäläisten keskuudessa?
Tämä tulee surullisella tavalla esille monien suomalaisten (julki)kristittyjenkin kommenteissa vaikkapa sosiaalisessa mediassa tyyliin "ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi". Tämä voi olla totta - ajatellen esim. venäläisen suurvalta-ajattelun ikivanhaa "ulos merelle"-pyrkimystä - mutta mitä tällainen leimaaminen rakentaa? Joskus facebookissa seilatessani minusta tuntuu siltä, kuin joidenkin suomalaisten suurimpia vihollisia olisivat homot, muslimit ja nyt vielä venäläiset.
Tämä kaikki herättää minut kysymään, millaisia arvoja ja käytäntöjä me kristittyinä oikein edustamme? Eikö meillä ollutkaan suurta lähetyskäskyä täytettävänämme? Kantaako näkymme Kristuksen maailmanlaajasta seurakunnasta enää maamme (itä)rajan toiselle puolelle? Olemmeko kohta kuin ortodoksikirkko joka puskee Krimille turvaamaan etujaan (esim. kirkkorakennuksia) heti spetznatsien jäljessä?
Ennen kaikkea minua huolestuttaa se, että samaan aikaan kun moni suomalainen kristitty intoilee päälleen Naton univormua - mielessään ajatus "että pitikin olla sivari!" - en ole em. sosiaalisessa mediassa juurikaan kuullut kehotuksia laajamittaiseen esirukoukseen maamme ja koko Itä-Euroopan tulenaran tilanteen vuoksi.
En hyväksy Venäjän suurvaltapyrkimyksiä, sen enempää kuin islamistien hegemoniapyrkimyksiä Euroopassa, enkä kannata samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteen rinnastamista avioliittoon. Mutta kun tulee puhe siitä, millaisia arvoja kristittyinä edustamme tai millaista uskomme käytäntöön sovellutus on arkipäivässä, niin kyllä, rakastan jokaista ihmistä etniseen taustaan, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen (tai esim. kannattamaansa jalkapalloseuraan) katsomatta. Sen tähden peräänkuulutan esirukousta ennemminkin kuin ennakkoluulojen kylvämistä.
1 comment:
Venäjän Krimin miehityksen jälkeen sain pojaltani tekstiviestin, jossa hän totesi vasta nyt tajuavansa koko lapsuutensa ajan suustani tulvineen viestin, että Venäjä on paskamaa.
Kyllähän Venäjä on Ukrainan kriisissä taas osoittanut häikäilemättömyytensä.
Muistan lapsuudestani ne Raatteen kylän asukkaat, jotka kertoivat viime sodan alkuhetkistä, kun venäläiset tulivat rajan yli ja alkoivat ampua siviilejä. Karkkun
Kyllähän kristittynä voi sanoa Venäjän olevan mätä. Eikä sillä ole mitään tekemistä evankelioinnin ja lähetyskäskyn kanssa. Jeesuskin vei evankeliumia samarialaisille ja muille halveksituille.
Putin on tsaari, jolla on Stalinin sisuskalut. Ja venäläiset näyttävät aina tarvitsevan tsaarin. He ruokkivat sitä.
Post a Comment