Keskusteluja

Juttelin viime viikolla ikäiseni San Francisco Bay´n alueella asuvan pariskunnan kanssa, jotka ovat olleet useita vuosia mukana paikallisessa orgaanisten kotiseurakuntien istuttamisprojekteissa. He kertoivat asuvansa suht lähellä kuuluisaa Berkeleyn yliopistoa, jolla on ollut nykypäivän populaarikulttuurin historiallisia juuria ajatellen oma, merkittävä roolinsa. (Esim. The Jimi Hendrix Experiencen kuuluisa keikka siellä v. 1970.) Yliopistosta he käyttivät paikallista slangi-ilmaisua "Bizarkeley" tuolla järjestettävien erilaisten paraatien ym. happeningien takia. Näissä paraateissa kun sitten on edustettuna erilaisia elämäntapa- ym. suuntautumisia.

Totesin siihen, että me täällä Suomessa vasta alamme elää tämän jälkikristillisen pakanallistumisen keskellä. Tämä kehitys synnyttää kristityissä tällä hetkellä voimakkaita puolustautumisreaktioita. Nämä liittyvät läheisesti koulujen uskonnonopetukseen, päiväkotien joulujuhlien sallimiseen ja entisen kristillissävytteisen arvopohjan murenemiseen pois alta. Nyt meneillään olevat jutut edustavat siis useimmille ei-toivottua uhkaa. Ketäpä kunnon kristittyä ei (Lootin tavoin) kauhistuttaisi elää Bizarkeleyssä? Muualla Euroopassa (muusta maailmasta puhumattakaan) se kyllä jo on vallitsevaa todellisuutta, jonka keskellä sitä vain on opittava elämään. Vanha Eurooppa kun on auringonlaskun mantere ja uusi, nouseva Eurooppa taas näyttää tyystin toisenlaiselta kuin se, mihin olemme vanhastaan tottuneet.

Oleellista on se, miten osaamme kristittyinä oikein toimia tässä muuttuneessa tilanteessa.

Jenkkiläinen kaverini sanoi törmänneensä rapakon takana aivan samanlaisiin reaktioihin. Hän totesi tuttavapiirissään olevien, pitkään jo uskossa olleiden valkoisten angloamerikkalaisten kristittyjen tuntevan henkilökohtaisesti vain hyvin harvoja (jos ketään) ei-kristittyjä, puhumattakaan siitä, että he viettäisivät aikaansa näiden kanssa. Niinpä heidän seurakunnanistutustiiminsä koostuvatkin pääasiassa aasialais- tai latinosyntyperäisistä ihmisistä. Näiden keskuudessa evankeliumin työ etenee.

- Toiset näkevät uhkia siellä, missä minä näen lähetyskentän, totesin amerikkalaisille ystävilleni keskustelun edetessä. Viittasin tällä omiin kokemuksiini Suomessa perinteisen (niin kirkollisen kuin vapaiden suuntienkin) herätysliikeväen keskuudessa. Siellä, missä ennen näin (tai ainakin olin näkevinäni) radikaalia herätyskristillisyyttä ja Jeesuksen seuraamista, löydänkin nyt vain turvallisuushakuista perinteisiin takertumista. Se on vähän niin kuin Pasi Kaunisto 60-luvun lopulla lauloi: "Sä koskaan et muuttua saa..."

Nyt ei ole enää viisasta haikailla sen katoavan suomalaisen elämäntodellisuuden perään, jossa niin evl. kirkko kuin vapaiden suuntienkin rukoushuoneet niin sopuisasti maisemoituivat osaksi suomalaista mielenmaisemaa. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ajat nyt vain ovat muuttumassa. Jos tässä tilanteessa apologiamme alkaa muistuttaa enemmän taistelua kansallisen perintömme säilyttämisen puolesta (tai evankeliointimme vain kehotusta aiempaa suurempaan identifioitumiseen perinteiseen kansalaisuskonnollisuuteemme), olemme auttamatta jääneet junasta. Puheet "uudesta Jumalaa rakastavasta sukupolvesta" tuntuvat tyhjiltä, jos todellisuus muuten kertoo sitä, että ulkopuolisen, pystymetsästä uskoon tulleen on hyvin vaikeaa "päästä läpi" sisälle seurakunnan piireihin.

Olemme uudenlaisen haasteen edessä. Edesmennyt Kalevi Lehtinen totesi useissa yhteyksissä suomalaisesta tilanteestamme, että "uskosta luopunutta ihmistä on vaikeampi tavoittaa evankeliumilla, kuin sellaista, joka ei ole koskaan kuullutkaan Kristuksesta". Pitäisikö meidän siis rukoilla nopeaa pakanallistumisprosessia, jonka jälkeen saisimme vapaasti kylvää Sanan siementä neitseelliseen esikristilliseen maaperään?

Ja ehkä on viisasta vain antaa perinteisten kirkkokuntien rauhassa elää omaa elämäänsä periaatteella "voihan Jumala sielläkin toimia". Voihan sitä ajatella niinkin, että onhan niillä oma, tärkeä roolinsa kristillisen tradition säilyttämisessä ja (ainakin jossain määrin) siirtämisessä seuraavalle sukupolvelle. 

Mutta muuten ajattelen olevan viisautta keskittyä uudenlaisten yhteisöjen synnyttämiseen.