Historia on todistanut, että uskonnolliset instituutiot (esim. perinteiset kirkkokunnat) ovat die hard eli sangen pitkäikäisiä. Uutiset niiden kuolemasta (esim. organisatorisessa mielessä) ovat nytkin ennen aikaisia. Voidaan sanoa niillä edelleen olevan tärkeä rooli kristillisen perinteen säilyttämisessä ja siirtämisessä (parhaansa mukaan) seuraavalle sukupolvelle. Tämän vallitsevan (tai ainakin ennen vallinneen) tilanteen (status quo) säilyttämiseenhän valtaosa esim. perinteisen evl. herätysliikeväen energiasta ja apologiasta kuluu. Paljon puhuttu paradigman muutos tekee kipeää.
Mutta - mikäli halutaan saada aikaan aidosti hengellistä muutosta (so. evankeliointia, opetuslapseuttamista ja mentorointia sekä sitä kautta uudenlaista hengellistä vanhemmuutta) a)kristittyjen kesken ja b)ympäröivässä sekulaarissa kulttuurissa muutenkin, meidän on etsittävä uusia teitä uskomme todeksi elämiselle. Jonkun minua viisaamman (olisiko ollut esim. Pannenberg?) sanomaa lainaten, seurakunnasta on tultava aidosti ristiä kantava. Teologian kielellä, inkarnoitumisen on oltava eri luokkaa kuin mitä se nyt on ollut (yhteiskuntamme ja kulttuurimme ylärakenteisiin tarrautuen).
Esim. uusien hengellisen työn tekijöiden varustamista ja kouluttamista ajatellen meidän on luovuttava teologiapainotteisesta koulutuksesta (ja ennen kaikkea tästä koulutusmuodosta). Tilalle on tultava enemmän ruohonjuuritasolla tapahtuva käytännön työssä oppiminen. Käytännössä tämän tulisi olla esim. mentorointiin perustuva oppisopimuskoulutus.
Sovitaan vaikka niin, että kun henkilö on istuttanut seurakunnan ja osoittanut hengellistä vanhemmuutta ja intoa uusien ihmisten tavoittamiseen omissa ympyröissään omalla kotipaikkakunnallaan, hänelle voitaisiin alkaa opettaa jotain niin suuresti hellimästämme teologiasta. (Itseironiaa, heh...) Nythän tämä kaikki tapahtuu aivan päinvastaisessa järjestyksessä.
3 comments:
So you are saying do away with schools of theology that are dictated and mandated by a certain denomination?
I feel as though we should eradicate the lie from Christianity that there is a difference between laity and church members. We were never told to make this distinction as a church. So we should by that standard do away with certifications that further separate the church into these two groups. I agree that this teaching of theology should be done in a mentoring manner and that we should all take responsibility for maintaing the spiritual growth of the community i.e. church. Church is a living breathing thing and was never intended to be a thing, i.e. building. So we need a paradigm shift away from the thought that church is a building and making the building wrongly a holy place (Which it is not by the way) and start living in a community of believers that fight for each other and encourage each other and love each other the way God intended, which by the way is church.. :)
Just my two cents.
Right! We have to move as a community (i.e. the body of Christ) from highly educated pastors to better-trained people (as Neil Cole says it). Theology (as an example here) is ment for everybody in the Body and it can´t divide people in to two classes, when you use it right.
In finnish words: Teologia on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Teologisen tiedekunnan ongelma on se, että sen kaikenkattava ideologia on ateismi (tai agnostismi). Muu se ei voisi ollakaan, koska tiedekunta on yliopiston tiedeyhteisön sisällä. Jos ei ajatella puhtaan tieteellisiä tieteitä (matematiikka ja fysiikka), niin tiedemaailmaa hallitsee sama ateismi. Jos teol. tiedekunta luopuisi ateismista, se ei olisi muiden silmissä uskottava tiedekunta. Silloin siitä tulisi "vain" jokin tunnustuksellinen raamattukoulu.
Kari Kngshrj
Post a Comment