Antikristuksesta

 Muistan vuosia sitten erään ystäväni kertoneen oman uskonyhteisönsä piirissä esiintyvän henkien erottamisen lahjaa. Mm. eräs toisen yhteisön tunnettu sananjulistaja oli tunnistettu väärän hengen vallassa toimivaksi. No, olihan hän aika kontroversaali persoona ja - mikä tärkeintä - heistä katsottuna teologisen keskustelupöydän kauimmaisessa kulmassa.

Ajattelin jo tuolloin, että kyllä meidän tulisi kyetä parempaan. Kuka tahansa pystyy toteamaan itsestään katsottuna äärimmäisessä nurkassa majailevan ja teologisesti epäilyttävän kaverin varottavaksi ilmiöksi. Mutta kuka osaa tunnistaa oman yhteisönsä piiristä, omaa kaanaankielen murrettaan ja omia, tuttuja maneereitamme viljelevän eksyttäjän?

Muistan kuinka keväällä 1978 viimeistelin opintoihin liittyvää lopputyötäni aiheesta "Antikristus" Suomen Raamattuopistolla. Arvioinnissa sitten todettiin tekstiä häiritsevän välillä "saarnaava ote". Nyt sitten ilmeisesti jatkan tuolla valitsemallani tiellä.

"Antikristus" on Uudessa testamentissa pelkästään johanneslainen termi. Sitä ei löydetä mistään muualla kuin ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumin 24. luvussa kyllä "vääristä profeetoista" ja "vääristä kristuksista", käyttäen kreikan kielen etuliitettä "pseudo-". Hän puhuu myös siitä, miten juutalaiset eivät ota vastaan Häntä itseään, joka tulee Isänsä nimessä, vaan ottavat vastaan toisen, joka tulee omissa nimissään. Paavali puhuu "laittomuuden ihmisestä" ja "kadotuksen lapsesta", vastustajasta, joka korottaa itsensä kaiken jumalallisen ja palvottavan yläpuolelle. Kuitenkin vain Johannes käyttää tästä eskatologisesta Jumalan vastustajasta sanaa "antikristus".  

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen lukijaa ehkä hämmentää - ei vain se, että kirjoittaja toteaa jo tuolloin olleen "viimeinen aika" - vaan myös se, että hän toteaa jo tuolloin ilmaantuneen esiin useita eri antikristuksia. Jokainen historiaa tunteva voi huomata tällaisia varsinaisen antikristuksen esityyppejä esiintyneen aiemmin ihmiskunnan eri vaiheissa. Ehkä nokkelimmat voivat bongata tällaisia hahmoja omanakin aikanamme? Joka tapauksessa jonkinlaisista "harjoituskappaleista" siis on kyse, mikä ei ollenkaan tee heistä mitenkään vaarattomia. Johanneksen ensimmäisen kirjeen toisen luvun mukaan tällaisten hahmojen ilmaantuminen näköpiiriin on merkki siitä, että nyt eletään viimeisiä aikoja. Lopulta sitten ilmestyy tuo lopullinen versio pahan inkarnoitumisesta, lopun aikojen Antikristus.

Yllättävää on myös se, että johanneslainen korpus esittelee antikristuksen nimenomaan uskonnollisena harhaanjohtajana, joka nousee seurakunnan keskeltä, vaikka ei todellisuudessa ole alunperinkään ollut mitenkään "samassa hengessä" uskovien kanssa. Edelleen tekstin mukaan antikristuksen idea ja missio on kieltää historiallisen Jeesuksen olevan todellinen Kristus, Voideltu eli Messias. Todellisuudessa näin tehtäessä kielletään myös Isä itse.

Meillä länsimaisilla kristityillä saattaa olla usein käsitys antikristuksesta eräänlaisena "anti-epä-kristuksena", menemättä tässä sen enempää syihin, miksi menemme niin helposti tällaiseen halpaan. Paljon haasteellisemmaksi asian tekee kreikan kielen tuntemus; mikä merkitys etuliitteellä "anti-" oikein on? 

Paitsi em. merkitystä, "anti-" voi myös tarkoittaa "sijaiskristusta", ts. sellaista eksyttäjää, joka jäljittelemällä oikeaa Kristusta pyrkii asettumaan tämän asemaan ja aidon Kristuksen paikalle. Eikö Jeesus juuri varoitakin harhaopista, joka eksyttää, jos mahdollista, niin valitutkin? (Ilmestyskirjan 13. luvun petokuvauksia ajatellen herääkin kysymys, kumpi pedoista sitten onkaan se todellinen antikristus?)    

Tällaiset karikot välttääksemme tarvitsemme, paitsi alussa mainittua henkien erottamisen armolahjaa, myös sitä, että uskovien hengelliset aistit yleensä harjaantuvat erottamaan hyvän pahasta. Kyse on kaikkien kristittyjen yhteisestä vastuusta.