Kristittyjen keskuudessa Suomessa näyttää olevan vallalla liki kyseenalaistamaton näkemys siitä, miten evl. kirkon jäsenmäärän vääjäämättä laskiessa myös kristinuskon asema maassamme tulee kokemaan vararikon maassamme. Tällaista ajattelua löytyy yllättävän paljon muidenkin kuin evl. kirkkoon kuuluvien keskuudesta.
Me suomalaiset olemme hyvin kuuliaista ja lakihenkistä kansaa. Kolme on, joiden monopolia emme hevin toivoisi järkytettävän: evl. kirkko, Alko ja YLE.
Haluaisin heittää tähän kysymyksen, voisiko meillä olla jokin muu selviytymisstrategiaa, kuin nykyisen systeemin tekohengitys? Voisiko jokin muu käytäntö olla toimivampi kuin virkapapiston loppuun ajaminen verovaroin kustannetussa uskonnollisessa palvelunostojärjestelmässä?
Tällainen voisi olla esim. henkilökohtaisen vastuun ottaminen omasta ja toisten hengellisestä kasvusta ja niin sanotun maallikkoaktiivisuuden (miten inhoankaan tuota sanaa!) käyttöönotto seurakunnan elämässä. Ihmiset usein kasvavat kutsumuksessaan tehtäviään hoitaessa. Jumalalta saamamme lahjat toimivat parhaiten ihmisten välisissä suhteissa.
Olisiko jo aika kasvaa aikuiseen uskoon pelkän istumisen ja uskomisen sijaan? Mitäpä jos paimenuus seurakunnassa toimisikin parhaiten hengellisen vanhemmuuden kautta?
Haluanko siis pelastaa evl. kirkon? En, mutta haluan kyllä olla mukana rakentamassa Suomeen terveempiä seurakuntayhteisöjä.
No comments:
Post a Comment