Vanhan testamentin profeetta sanoo sen hyvin selvästi: ”Katso, kansakunnat ovat kuin pisara meressä, ne ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa” (Jes. 40:15). Koko tuo Jesajan kirjan luku kuvaa Jumalan suuruutta ja kaikkivaltiutta, jonka rinnalla suuretkin kansat kuvataan edellä mainitulla tavalla. Jumala on Hän, joka hallitsee, ja suurvallat toimivat Hänen välikappaleinaan, mutta ovat myös itse saman tuomion alaisia, kuin kuka muu hyvänsä.
Kun katsomme omaa aikaamme, niin näyttää siltä, että kansojen Jumala parhaillaan seuloisi kansakuntia, suuria ja pieniä. Tämä tapahtuu, paitsi maailmanlaajuisen pandemian kautta, myös päivän politiikassa, joissa molemmissa punnitaan tekemiemme valintojen moraalinen kestävyys. Uskon vakaasti näin tapahtuvan, enkä siis kuulu niihin, joiden mielestä Jumala ei enää juurikaan puutu luomansa maailman asioihin. En myöskään innostu ajatuksesta, että Jumalan rooli suhteessa meihin ihmisiin rajoittuisi vain joihinkin terapeuttisiin tai sosiaalihuollollisiin toimenpiteisiin. Hänen tehtävänsä ei ole taata meille meidän länsimaista mukavuustasoamme tai tuottaa viihdykettä vapaa-aikaamme. Hän on Pelastajamme ja sielujemme Paimen, mutta myös Herra ja Hän hallitsee, ja nyt Hän osoittaa voimansa ja kaikkivaltiutensa.
Hän myös sallii meidän uskoamme ja luottamustamme Häneen koeteltavan. Tämä näkyy tänä päivänä monien Hänen omiensa kohdalla. Meidän on turha kuvitella, että elämämme uskossa olisi alituista suojassa olemista erilaisilta koetuksilta. Kaiken tämän meitä kohtaavan tarkoituksena on tuoda esille meidän todellinen luontomme; millaista on meidän uskomme ja miten käyttäydymme erilaisten paineiden alla? Näiden koettelemustemme kautta Hän haluaa kasvattaa ja pyhittää meitä. Tilannetta voisi verrata kuumaan veteen laitettavaan teepussiin; vasta siinä teepussi tuo esiin oman aidon makunsa ja arominsa. Näin on parhaillaan käymässä niin yksilöiden kuin yhteisöjen, jopa kokonaisten kansakuntien ja suurvaltojen kohdalla. Niiden todellinen luonto tulee esille nyt erilaisissa puristuksissa ja koetuksissa.
Vuoden 2020 aikana meillä kaikilla on ollut runsaasti aikaa nähdä, kuinka maailman järjestelmät ja hallitukset on saatettu polvilleen koronapandemian kautta. Tässä tilanteessa viisaat nöyrtyvät etsimään Herran kasvoja keskellä oman elinaikamme dramaattisimpia tapahtumia. Kyseessä näyttää olevan laajamittaisin ja vaikutuksiltaan ankarin kansainvälinen koettelemus sitten toisen maailmansodan. Koko maailman perustukset tuntuvat huojuvan ja monet pysyvinä pitämämme yhteiskunnalliset ja kulttuuriset instituutiot järkkyvät ja jopa hajoavat.
Ravistelu on jopa niin voimakasta, että herää kysymys, voidaanko tästä enää selvitä. Mitä voisi merkitä mahdollinen paluu normaaliin? Vai onko edessä jonkinlainen uusi normaali, jollaisesta emme ole osanneet kuvitellakaan ja joka toistaiseksi on meille tuntematon? Tulevaisuus kun näyttää juuri nyt olevan äärimmäisen vaikeasti ennustettava. Kestävätkö valtioiden talouden perustukset, pääsevätkö yritykset konkurssien jälkeen enää jaloilleen, romahtavatko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmät, miten käy lentoliikenteen ja matkustamisen vapauden? Voiko tämä maailma koskaan enää palata entiselleen? Samaan aikaan kuulemme tiedeyhteisön varoituksia vakavasta ilmastonmuutoksesta. Maapallon lämpötilan noustessa todistamme ennen näkemättömiä tulipaloja ja tulvia. Voimme vain todeta, että koko luomakunta yhdessä huokaa, odottaen lunastusta.
Mitä näemme Jumalan tekevän? Hän ei ole hiljaa, vaan me palvelemme Jumalaa, joka puhuu ja toimii. Nyt jos koskaan kannattaa hartaasti etsiä Herraa ja pyytää Häntä näyttämään tietä eteenpäin. Nyt on paras kaikin keinoin säilyttää häiriintymätön suhde Herraan. Voimme niin helposti masentua, kun vaikuttaa siltä, että vallitsevissa olosuhteissa tuntuu olevan mahdotonta edetä. Jumalan työ ei kuitenkaan ole pysähtynyt, vaan päinvastoin menee eteenpäin! Tämä ei tarkoita, että se tapahtuisi ilman ongelmia ja haasteita, mutta saamme edelleen todistaa, että Herra on "Immanuel", Jumala meidän kanssamme.
Samaan aikaan Jumala armossaan ravistelee meitä muutenkin, kun joidenkin kristittyjen johtajien lankeemukset tulevat esille. Salaisina pidetyt lankeemukset ihmissuhteiden ja seksuaalielämän tai talouden ja hallinnon alueella paljastuvat. Ennustukset ja profetiat, joilla on pyritty lähinnä miellyttämään maksavaa kuulijakuntaa ja pönkittämään omaa uskonnollista urakehitystä, osoittautuvat vääriksi. Valheellista julkisuuskuvaa ja uskonnollisia kulisseja on saatettu vuosikausia pönkittää ihmisten alistamisella ja manipuloinnilla, samaan aikaan kun heitä on uuvutettu erilaisilla vastuilla organisaation sisällä. Kriittiset äänenpainot on vaiennettu autoritäärisellä johtajuudella ja kovalla vallankäytöllä. Kaikki tämä synnyttää ennen pitkää uskovien keskuudessa epäuskoa ja pettymystä, eristäytymistä ja jopa uskosta luopumista.
Näyttää siltä, että Kristuksen ruumis on pahoin runneltu ja haavoittunut tämän kaiken seurauksena. Kristus Jeesus itse haluaa kuitenkin ilmestyä Paimenena ja Parantajana omiensa keskellä. Hän on antanut oman lakinsa tahtonsa ilmaisuksi ja hengelliseksi suojaksi meille. Lutheria lainaten, Jumalan laki on elämän oma laki. Herra haluaa myös meidän sitoutuvan hengelliseen yhteyteen muiden kanssa, ”jotka puhtaasta sydämestä huutavat avukseen Herraa” (2.Tim. 2:22). Isän Jumalan parantavaan läsnäoloon ja Pyhän Hengen voimaannuttavaan vaikutukseen kuuluu välttämättä myös meidän oma hengellinen valvomisemme. Paavali kehottaa nuorta Timoteusta: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua” (1.Tim. 4:16). Meidän valinnoillamme on siis aina tietty hengellinen vaikutuksensa ympärillämme olevia ihmisiä ajatellen.
Perinteisesti kristillisinä pidettyjä länsimaita ajatellen on todennäköisesti vain ajan kysymys, että evankeliumin sanan mukaisen uskomme harjoittaminen muuttuu laittomaksi. Tällaisia paineita monet kokevat jo nyt, elleivät uskovat suostu muokkaamaan sanomaansa tämän ajan ihmisille mieluisaksi. Eteemme tulee entistä useammin tilanteita, joissa huomaamme, että on jopa laitonta puhua ja opettaa Jeesuksesta, synnistä ja sielunvihollisesta. Meitä painostetaan monin eri tavoin mukautumaan vallitsevaan jälkikristilliseen kulttuuriin, joka on entistä enemmän kääntymässä antikristilliseksi.
Jumala on kuitenkin kaiken tämän keskellä Herra ja me uskomme, että Hänen Pyhän Henkensä vaikuttaa väkevällä voimallaan, kun pysymme kestävinä rukouksessa ja kuuliaisina Raamatun Sanalle. Ilmestyskirjassa puhutaan siitä, miten uskovat voittavat sielunvihollisen ”Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta” (Ilm. 12:11). Kaiken näiden nykyistenkin mullistusten keskellä meille on tarpeen ”pyhien kärsivällisyys ja usko” (Ilm. 13:10)
Tämä kaikki pakottaa meidät asiallisesti kysymään, onko tämän ajan loppu lähestymässä? Jeesus kehottaa meitä työskentelemään, sillä pian tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä. Tehtävämme on valmistaa Herralle tietä, varoittaa Hänen omiaan vaarasta, ottaa oma vartiopaikkamme muurinaukossa ja olla yhtä Jumalan perheenä nopeuttaaksemme Herran päivän tulemista.
Jeesus varoitti meitä näistä päivistä jo edeltä käsin ja, niin hullulta kuin se kuulostaakin, jopa kehotti meitä iloitsemaan näistä globaaleista synnytyskivuista. Hän on tulossa pian ja varmasti! On suunnattoman suuri etuoikeus saada kuulua Hänen perheväkeensä. Jumalamme on voimallinen ja Hän on liikkeellä Henkensä kautta. Lukiessamme evankeliumista Jeesuksen syntymästä voimme nähdä, että Jumalalla oli suunnitelma Jeesuksen saapumisesta ensimmäisellä kerralla salatulla tavalla. Hän toteuttaa suunnitelmansa myös Jeesuksen tulemiseksi toisen kerran, mutta tällä kertaa jokainen tulee näkemään Hänet, kun Hän saapuu.
(Kirjoitukseni Suomen Karmel-yhdistyksen lehdessä Nro 3 Toukokuu 2021.)
No comments:
Post a Comment