Uskontososiologiassa puhutaan länsimaissa yleistyneestä ilmiöstä nimeltä sijaisuskonto (vicarious religion). Tällä hetkellä näyttää siltä, kuin jalkapallo olisi monelle tällainen aidon uskon syrjäyttävä, elämää suurempi asia, joka antaa ihmiselle luvan kokea - ilman joutumista naurunalaiseksi - suorastaan uskonnollista hurmosta lähentelevää tunnetta. Tässä suhteessa ei siis olekaan mitään niin uutta: ihmisellä on ammoisista ajoista (so. lankeemuksesta alkaen) ollut taipumus etsiä jumalallista tyydytystä joistain muualta kuin sen Alkulähteestä itsestään.
-------
Kun keskustelee ihmisten kanssa jostain "kuumasta" aiheesta, on mielenkiintoista huomata, miten monikaan ei enää kuuntele perusteluitasi jollekin käsityksillesi. He kiinnittävät enemmän huomiota siihen, mihin kategoriaan mielipiteitä ja käsityksiä kommenttisi voidaan katsoa kuuluvan. Monen suhtautumista näyttää ohjailevan kysymys siitä, onko luvallista ajatella näin? Pahinta on huomata se, miten monen rohkeuden vie pelkkä massasta erottumisen pelko.
-------
Joskus pahimpia ovat ihmiset, joiden tapana on maireasti tuoda oma ruumiinsa halattavaksi, mutta jotka pitävät sydämensä sinusta kaukana.
--------
Kaiken jälkeen en lakkaa ihmettelemästä anteeksiantamisen voimaa ja vaikutusta yksityisen ihmisen elämässä. Se voima on sen verran raju, että valloilleen päästessään se voi mullistaa kokonaisia kulttuureita, hajottaa maahan valtaisia mielen linnoituksia ja pysyvästi muuttaa ihmisten välisiä suhteita niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla. Kuitenkin kaikki alkaa yksityisen ihmisen omasta valinnasta antaa anteeksi ja sitoutua siihen ikään kuin tienä, jota pitkin vaeltaa päivittäin.
Kuitenkin on hyvä samaan hengenvetoon todeta, että on asia, jota anteeksiantaminen ei ole. Anteeksiantaminen ei merkitse sitä, että sinun on ehdottomasti luotettava jälleen tähän toiseen ihmiseen. Kun luottamus on petetty, vie aikansa voittaa se takaisin, vaikka aiempi pettäminen tmv. olisikin aidosti annettu anteeksi. Tässä kohtaa kannattaa olla realisti.
No comments:
Post a Comment