Harjaantumisesta

"Harjaantunut siivooja saa paikan." Muistan jostain kaukaa nuoruudestani, esifingerporilaiselta ajalta tällaisen tsoukin, jossa semanttisella kikkailulla luodaan absurdi vaikutelma. Siivooja on niin työnsä läpitunkema ja siihen henkilöitynyt, että on muuttunut (ilmeisesti pikkuhiljaa, pitkällisen prosessin tuloksena) instrumenttinsa kaltaiseksi.
-------

"Hengelliset on tutkittava hengellisesti", toteaa Paavali korinttilaisille (1.Kor. 2:13) ja jatkaa heti perään, että tämä ei koskenut heitä, koska he olivat edelleen hengellisesti puhuen lapsen tasolla. Tällaiselle "aikuiselle lapselle" - kuvittele henkilöä, jolla on akateeminen loppututkinto huippuarvosanoin tunnetusta yliopistosta, mutta hän on emotionaalisesti murrosikäisen tasolla - ei sopinut puhua hengellisesti, vaan syöttää edelleen maitoa. He ovat edelleen lihallisia, niin pelastettuja kristittyjä kuin ovatkin. Tämä ei ollut sinänsä mikään synti, mutta useimmiten, jos tämä tila pitkittyy, siihen liittyy synnillisiä tapoja ja tottumuksia omassa elämässä. Lapsena oleminen kuuluu tiettyyn kehitysvaiheeseen, mutta jokaisen isän tahto on nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän.

Paavali antaa omalle hengelliselle pojalleen Timoteukselle ohjeen: "harjoita itseäsi jumalisuuteen" (1.Tim. 4:7). Hän toteaa ruumiillisesta harjoituksesta olevan kyllä hyötyä jollain tapaa. Mitä voimme oppia tästä? Moniakin asioita, kuten kurinalaisuutta, itsensä kieltämistä, pois mukavuusvyöhykkeeltä uimista. Todellinen hyöty siitä tulee esille kuitenkin vasta silloin, kun kaikkea tätä sovelletaan jumalisuuteen. Aikamme ja energiamme tulee vahvistaa ja ruokkia mieltäni, tunteitani ja tahtoani siinä missä henkeänikin. Paavalin ohjeet 1.Tim. 4. luvun lopulla lähtevät juuri tältä pohjalta. Harjaantuminen edellyttää kurinalaisuutta.

Toisaalla Paavali toteaa meille annetun "voiman, rakkauden ja raittiuden hengen" (2.Tim. 1:7). Huomaan, että tämä viime mainittu Pyhän Hengen ominaisuus korostuu ajassamme. Monenlaisten ilmiöiden keskellä olemme pakotettuja kysymään, mitä on raitis usko?

Sananlaskujen kirjassa on vakava kehotus: "yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (4:23). Minulle se puhuu siitä, että en saa antaa minkään asian sitoa itseäni niin, että tämä elämän lähde sameutuu, tukkeutuu tai saastuu. Joskus se merkitsee selvää asioiden priorisointia ja karsimista tarvittaessa. Paavali antaa eskatologisen hypetyksen vallassa eläneille raitistuttavan neuvon elää hiljaisuudessa, toimittaa omat tehtävänsä ja tehdä työtä omilla käsillään apostolin oman esimerkin ja neuvon mukaisesti (1.Tess. 4:11). Monessa muussakin kohdassa Uudessa testamentissa tulee esille kohtuullisen elämän ihanne. Erityisesti tämä näkyy 1. Tim. 6. luvussa, jossa Paavali ohjeistaa raittiuteen suhteessa maalliseen omaisuuteen ja aineellisiin resursseihin.

Herran tavoite meidän kohdallamme tässä harjaantumisessa jumalisuuteen on ilmaistu Hepr. 5:11-14:ssa. Meidän hengellisten aistiemme tulee olla niin harjaantuneita, että kykenemme erottamaan oikean väärästä, epäraittiin raittiista uskosta, vääränlaisen hypetyksen oikeasta innosta Herran työssä sekä terveen tasapainoisen kristillisyyden kaikesta muusta uskonnollisuudesta. Se on merkki täysi-ikäisestä, aikuisesta uskosta.
-------

Kristittykin voi siis olla - ja hänen tulee olla - tällä tavoin "harjaantunut". Jumalan valtakunnan työssä ja seurakunnan rakentamisessa tällaiselle on paljon käyttöä.