Eilen Kirkkokansan raamattupäivien lounastauolla olimme muutaman kaverin kanssa syömässä paikallisessa kreikkalaisessa ravintolassa. (Suosittelen, seisova pöytä on yksi kaupungin parhaista!) Puhuimme mm. siitä, miten viimeisten kymmenen vuoden aikana monet asiat maamme hengellisessä kentässä ovat muuttuneet. Yhtenäiskulttuurin aika on auttamatta ohi ja uskonnollinen tilanne on pirstoutunut. Näyttää siltä, kuin erityisesti syksyn 2011 jälkeen muutos on vain nopeutunut ja kärjistynyt. Itselläni oli mielessä lähinnä TV2:n Ajankohtaisen kakkosen homoilta jälkiprosesseineen (jonka avaamalla linjalla vyörytys jatkuu edelleen). Parin nuoremman keskustelukumppanin kohdalla syksy 2011 taas edusti selvää positiivista muutosta ja eteenpäin menoa heidän omassa hengellisessä maailmassaan. Muutosta yhtä kaikki - ja yhä kiihtyvää, etten sanoisi.
Minä taisin tuossa ateriayhteydessä edustaa jonkinlaista pitkän matkan juoksijaa. En nyt puhu niinkään itsestäni, muuta mikäli olet tottunut asemoimaan itsesi kirkolliseen (tai ylipäätään maamme uskonnolliseen tilanteeseen) sellaisten tuttujen maamerkkien kautta, kuten viidesläisyys sen eri järjestöineen, ja sitä kautta olet oppinut hahmottamaan ne, jotka ovat vähän meidän puolellamme, ne, jotka eivät ole lainkaan meidän puolellamme tai sitten ne, jotka ovat aktiivisesti meitä vastaan, niin nyt yllätyksesi on mitä suurin. Edellyttäen nimittäin, että uskallat katsoa riittävän kauas juoksuhaudastasi.
Nyt nimittäin yllättäen huomaatkin löytäväsi (H)hengenheinolaisuutta sieltä, mistä ei pitäisi tai huomaat törmääväsi väärinymmärryksen muuriin siellä, mistä olisit luullut saavasi vastakaikua sanomallesi. Keskustelupöydän äärimmäisestä nurkasta olet havaitsevinasi jonkinlaisia varovaisia keskusteluyhteyden avauksen yrityksiä. Vastaavasti saatat vierestäsi löytää uskonnollisen jähmettymisen muodossa ensimmäisiä merkkejä alkavasta kuolonkankeudesta. Kun tarkkaat sitä, mitä Herran Henki tekee, huomaatkin yllättäen - ja joku tähän loukkaantuu - että Hän ei olekaan mitenkään automaattisesti sitoutunut muodollisesti oikeaan opintulkintaan. Kaiken kirkkohistoriallisen painolastin, kirkollisen keskustelun poliittiset asetelmat ja paikoilleen lukitut ennakkoasetelmat täysin unohtaen (tai ainakin sivuuttaen), Hän näyttääkin suvereenisti kiinnittävän huomionsa niihin, jotka ovat janoisia Hänen puoleensa.
Tämä kaikki edellyttäen, että olet hereillä ja uskallat katsoa tosiasioita silmiin.
Jumala näyttää seulovan meitä, sekoittavan pakkaa ja tarkoituksellisesti saattavan viisaidemme lukeneisuuden ja oppineisuuden hämmennyksen valtaan. Tai ainakin Hän näyttää sallivan sen tapahtuvan jouduttaakseen omia tarkoitusperiään.
-------
Mitä itse päivin tulee, niin olen pettynyt. Ei näillä eväillä vallankumousta Suomessa tehdä. Tokkopa se oli edes tarkoituskaan. Muromaa olisi tarvittu.
No comments:
Post a Comment