Nuoruudessani (ja aika pitkään sen jälkeenkin) yleinen ajattelutapa oli pyrkiä rakentamaan ja vaikuttamaan paikallisseurakunnassa. Näin ainakin niissä viidesläisissä piireissä, joissa itse liikuin. Tätä pidettiin itsestään selvyytenä. "Kirkossa, kirkon puolesta ja kirkkoa vastaan", kuten Urho Muroma voimansa päivinä julisti.
Joitakin vuosia sitten alkoi herätyskristillisten konservatiivien piirissä kuulua aiempaa huomattavasti enemmän äänenpainoja, joissa kehotettiin rakentamaan omalta tuntuvia jumalanpalvelusyhteisöjä kirkon sisälle.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa mietitään omien yhteisöjen perustamista siitä näkökulmasta, että varaudutaan kirkosta lähtöön, ei vain yksilöinä, vaan kokonaisina yhteisöinä.
Siispä kolme kysymystä tällaista ratkaisua harkitseville:
- Mieti, mikä pitää sinut nykyisessä yhteisössäsi. Mieti plussia ja miinuksia. Mitkä arvot ovat ratkaisevia? Aina on olemassa hyviä syitä erota jostain uskonnollisesta yhteisöstä, jos niin halutaan. Aina on myös hyviä syitä jäädä, jos niin halutaan. Uskonnollisesta yhteisöstä eroamisella sinänsä ei ole mitään itseisarvoa, mutta kannattaa olla realisti.
- Entä mitä tapahtuu, jos eroat nykyisestä yhteisöstäsi? Millaisia seurauksia sillä olisi henkilökohtaisella tasolla sosiaalisesti, taloudellisesti, ammatillisesti tai muuten tulevaisuuteen liittyen? Entä puolisosi, perheesi tai läheistesi kannalta?
- Tärkein kysymys viimeisenä: mitä tapahtuu eroamisesi jälkeen? Onko sinulla olemassa jotain konkreettista suunnitelmaa tai suuntaa, johon lähdet? Mieti myös vanhan ja uuden välistä suhdetta: millaista elämä "uusioperheessä" tulisi olemaan?
No comments:
Post a Comment