Jeesus puhuu Vuorisaarnassa hengellisen työn hedelmästä, mitä voidaan soveltaa ihmiselämään muutenkin. Eikö olekin aika yllättävää, että Jeesus aloittaa tämän varoittamalla vääristä profeetoista?
Tämä termi ”väärä profeetta”, kr. pseudopropheetees esiintyy evankeliumeissa usein tässä muodossa. (Matt 24:12, 24, Mark 13:22 ja Luuk 6:26) Myös Johannes käyttää tätä termiä 1.Joh 4:1:ssä, jossa hän varoittaa uskomasta mitä tahansa henkeä. Vähän myöhemmin samasta asiasta käytetään nimitystä ”antikristuksen henki” (4:3). Ilmestyskirjassa toista Kristuksen eskatologista vastustajaa maan päällä kutsutaankin tällä samalla nimellä pseudopropheetees. (Ilm 16:13, 19:20 ja 20:10). Väärää profeettaa inspiroi siis antikristuksen henki. Susi-lammas -vertailua ajatellen esille tulee kysymys integriteetistä: väärien profeettojen kohdalla sisäpuoli ei vastaa ulkopuolista kuvaa henkilöstä.
Erityisesti kristillisen palvelutyön vaikutusta arvioitaessa ratkaisevaksi nousee kysymys hedelmän aitoudesta ja kestävyydestä. Lopputulos riippuu hedelmän tuottajan todellisesta luonteesta ja olemuksesta, mikä puolestaan vaatii alkuperän tunnistamista: mistä ”siemenestä” tämä vaikutus on saanut alkunsa? Käytännössä Jumalan puutarhassa voi kasvaa vain alkuperältään aitoja kasveja, jolloin sen tuottama hedelmäkin on kelvollista. Kaikki muu on joko turhaa tai peräti vahingollista. Ratkaisevaksi nousee siis Jeesuksen kehotus tehdä puu ensin hyväksi, niin se tuottaa hyvää hedelmää (Matt 12:33 ja Luuk 6:45).
Hedelmän tunnistaminen voi viedä aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä, jolloin ei saa tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Tästähän Jeesus varoittaa vertauksessa vehnästä ja rikkaviljasta (Matt 13:24-30 sekä 36-39). Tällöin varoitetaan hätiköityjen johtopäätösten tekemisen lisäksi myös Jumalalle kuuluvan tuomiovallan ottamisesta itselleen. Hedelmän alkuperä ratkaisee, eikä hedelmä ikään kuin ”muutu matkalla”. Aikaa myöten todellinen hedelmä kyllä tulee ilmi.
Väärien hengellisten ratkaisujen seuraukset voivat kuitenkin viedä hyvinkin pitkään, ennen kuin ne tulevat ilmi. Niiden kyteminen voi kestää pitkään ja uudet sukupolvet voivat tottua niihin ilman, että ymmärretään niiden turmiollinen vaikutus. Jossakin vaiheessa sitten, kun Jumalan tuomio näiden väärien valintojen kohdalla tulee ja niiden todellinen hedelmä tulee ilmi, on vaarana, ettei näitä tuomioita ja niiden keskinäistä syy-seuraus -suhdetta edes ymmärretä.
Todellisuus paljastuu lopulta: väärät profeetat eivät ole sitä, mitä he ovat sanoneet ja uskotelleet olevansa. Herää myös kysymys, mikä sitten on oikeaa, aitoa hedelmää? Jeesuksen ajatuksissa ihmisen sisäinen luonne on aina tärkeämpi, kuin hänen palvelutyönsä. Suhde ja läheisyys Herran kanssa on tärkeintä ja se määrää luonteenlaatumme. Luonne on tärkeämpää kuin lahjat ja luonne taas määräytyy alkuperän mukaan, joskin ihmisen elämänkokemuksen myötä tulleella oppimisella on myös oma merkityksensä.
Tämä kohta todella haastaa kristillisen palvelutyön. Mikä on työmme todellinen hedelmä? Mistä me todella haluamme olla tunnettuja?
No comments:
Post a Comment