Riittääkö pelkkä raamattuopetus?

Eilen ilmestyneessä Uusi tie-lehdessä eräs Kansanlähetyksen johtajista, pastori Mikko Tiira kaipaa lisää raamattuopetusta evl. kirkkoon. 

"Kaikkien kristittyjen tulisi tuntea Jumalan sana mahdollisimman hyvin. Meillä on seurakunnissa joogaa, jumppakerhoja ja vaikka mitä, mutta ei riittävästi raamattuopetusta."

Pahassa kriisissä olevan ja kohta katastrofaaliseksi käyvästä jäsenkadosta kärsivän kansankirkon kaikkien ongelmien ratkaisuksi ehdotetaan siis yksinkertaisen, systemaattisen raamattuopetuksen lisäämistä evl. kirkossa. Näinkö helposti tämä käy...?

Olen nyt vähän ahtaalla näiden kahden välissä. Toisaalta olen kutsumukseltani Sanan opettaja ja lujasti sitoutunut Raamatun arvovaltaan niin yksittäisen uskovan kuin kristillisen yhteisön, seurakunnankin elämässä. Olen opiskellut elämässäni kymmenkunta vuotta Raamattua ja teologiaa eri yhteyksissä ja suorittanut kolme tutkintoa Raamatun ja teologian alalta. Olen viimeisten lähes viidenkymmenen vuoden ajan pitänyt tapanani lukea ja tutkia päivittäin Jumalan sanaa, jollaiseksi Raamatun ilmoituksen ymmärrän. Olen opettanut sitä eri yhteyksissä useiden vuosien ajan ja edelleen teen niin säännöllisesti. Tällä hetkellä olen sitoutunut tähän kutsumukseni työhön enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin ja pidän kunnia-asianani kaivautua syvemmälle Jumalan ilmoitukseen Raamatussa ja jakaa näitä löytöjäni muille.

Toisaalta olen niin kovin usein törmännyt tähän länsimaisen kristillisyyden perusongelmaan eli siihen, miten teoreettinen, teologisesti korkealentoinen ja älyllisesti vetoava raamattuopetus itse asiassa vain passivoi kuulijansa. Puhun nyt omasta kokemuksestani: säännöllisesti kirkossa käyvät, pitkään uskossa olleet ihmiset hymisevät tyytyväisinä em. kaltaisen opetuksen äärellä - mutta heidän elämässään tapahtuu harvoin mitään todellista muutosta ja kasvua. Tämä on kipeä tosiasia, jonka sanon omasta kokemuksestani. 

Yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin kuin pelkkä Sanan opetus, on saattaa ihminen rukouksessa Herransa eteen niin, että hän voi vapautua häntä sitovista asioista ja hän alkaa parantua sisäisesti ja myös ulkoisesti. Käytännössä tämä voi tapahtua rukouspalvelutilanteessa, joka on enemmän kuin vain karismaattisessa rukousjonossa seisominen tai perinteinen "eteen tuleminen". Kyse on meitä sitovien elämän ongelmien ja raskauttavien menneisyyden painolastien purkamisesta. Tällaisia voivat olla henkilökohtaiset epäonnistumiset ja lankeemukset elämän eri vaiheissa, meitä kohdanneet onnettomuudet ja traumaattiset kokemukset, meille elämämme aikana muiden toimesta tapahtuneet asiat, kuten sanotut väärät sanat tai teot tai jopa sukupolvien takaa ikään kuin perimässämme meitä seuraavat asiat, jopa suoranaiset kiroukset.

Viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana olen sekä omassani että muiden elämässä nähnyt Jumalan vapauttavan ja parantavan työn etenevän, joskus jopa hyvinkin voimallisesti, sekä omassa että muiden elämässä, kun olemme yhteydessä Herraan ja seuraamme Hänen tahtoaan. Meidän on aktivoiduttava itse ja toimittava yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa. Kaikki kunnia uskolliselle ja pitkäjänteiselle Raamatun opetukselle, jollaisen edustaja itsekin olen, mutta pelkästään tällä ei ihmisiä auteta eteenpäin uskon tiellä. 

Kyse on sen sisäisen ihmisemme maaperän muokkaamisesta, johon Jumalan sanan siemen voidaan hyvän, jopa moninkertaisen sadon toivossa kylvää. Sanan ja Hengen tulee saada toimia yhdessä elämässämme. Sana on pantava käytäntöön. Hengellisesti puhuen, Sanan on tultava lihaksi tai muuten se menee läskiksi. Seurauksena on tällöin vain hyvin syöneitä ja hyvin istuvia kokouksissa kävijöitä, kun heidän itsensä pitäisi jo tehdä opetuslapsia. 

Tällaisen prosessin jälkeen itse Sanan kuuleminen ja sen tutkiminenkin on itse asiassa helpompaa, mielenkiintoisempaa ja hedelmällisempää. Käy niin kuin Jeesus luonnehtii oikeaa Sanan kuulemista, että se tapahtuu aivan itsestään, automaattisesti (Mark. 4:28). Samoin on kasvun laita omassa elämässämme.