Olemme raamattupiirissämme viime aikoina tutkineet Heprealaiskirjettä. Kirje on sikäli mielenkiintoinen, että siinä juutalaisia Jeesukseen uskovia uhkaa luopuminen uskosta, mutta ei maailmaan päin, vaan takaisin juutalaisuuteen. Luopuminen näyttäytyy vetäytymisenä, taantumisena, itsensä paaduttamisena ja lopulta kapinointina. Kaikelle tällä löydetään kyllä aikanaan ns. teologiset perusteensa. Näitä vastaan Heprelaiskirjeen kirjoittaja käy johtoajatuksenaan se, että uusi liitto Kristuksessa on enemmän ja parempi, kuin vanha liitto.
Heprealaiskirjeen johtoajatus on se, että paras tapa välttyä tältä edellä kuvatulta luopumiselta on mennä itse eteenpäin uskon tiellä. Tämä on paras tehdä muiden samoin motivoituneiden seurassa. (Hepr. 10:23-25) Kirjeen opetusta ajatellen se tarkoittaa menemistä eteenpäin Kristuksen opin alkeista, kohti vahvaa hengellistä ravintoa ja täysi-ikäisyyttä. (Hepr. 5:11-6:3)
Toiseksi kirjoittaja rohkaisee lukijoitaan käymään peremmälle ja sisemmälle Jumalan yhteyteen, aina kaikkein pyhimpään asti, Jumalan Isän kasvojen eteen. Jumala on Isä, joka haluaa olla suhteessa Sinun kanssasi henkilökohtaisella tasolla. Hän ole viemässä läpi jotain "kahdeksan kohdan ohjelmaa" kanssasi. Hän haluaa, että Hänen lapsensa elävät lähellä Häntä.
No comments:
Post a Comment