Viime keväänä aloimme tutkimaan omassa raamiksessamme Danielin kirjaa. Olimme juuri lopettaneet vuoden kestävän tutkimusmatkan Ilmestyskirjaan ja tuntui enemmän kuin luontevalta siirtyä Danielin kirjan pariin. Raamiksemme idea on käydä läpi Raamatun kirjoja systemaattisesti ja isompaa kuvaa hahmottaen. Useammin kuin kerran olemme todenneet seurakunnissa olevan nykypäivänä tarjolla monenlaista muuta opetusta, mutta ei raamattuopetusta. Tämä "muu" opetus voi olla sinänsä ihan hyvää liittyen monenlaisiin ihmiselämän ja -mielen koukeroihin, mutta on myös tärkeää löytää Jumalan sanan ilmoituksesta rouheita omaan ajatteluun, valoa omaan aikaamme ja suuntaviivoja siitä eteenpäin.
Danielin kirja on monella tapaa hyvin mielenkiintoinen, sijoittuen äärimmäisen traumaattiseen kohtaan Israelin historiassa. Yhteinen, maata järisyttävä sukupolvikokemus koko Danielin ikäluokalle oli Jerusalemin tuho. Seuraavan sukupolven haasteena oli selviytyä aivan uudenlaisessa elämäntilanteessa pakkosiirtolaisuudessa. Profeetallisesti kirja on eräs vavahduttavimpia koko Raamatussa. Se luo pohjaa koko sille ilmestystietoisuudelle, joka tulee vastaamme Uudessa testamentissa, alkaen Jeesuksen apokalypsiksestä, siirtyen Paavalin eskatologiaan ja huipentuen Ilmestyskirjaan.
Danielin oma henkilökuva on myös mielenkiintoinen ja antaa syvällistä ymmärrystä profeetallisen näkijän ja vaikuttajan elämään.
Daniel oli ylhäistä sukua, joka tuotiin nuorena poikana Nebukadnessarin hoviin koulutettavaksi. Hän palveli korkeana virkamiehenä sekä Babylonian että Meedo-Persian hovissa 70 vuoden ajan. Nykykielellä sanottuna Daniel siis palveli oman aikansa suurvaltaa, joka omasi aggressiivisen militaristisia, petomaisen totalitaristisia, jopa antikristillisiä piirteitä. Danielin tilannetta voidaan hyvin verrata Egyptin faaraon hovissa palvelleeseen Joosefiin, kuningatar Esteriin Persian hovissa ja Nehemiaan, Persian kuninkaan juomalaskija. Yhteinen tekijä näille jokaiselle oli heidän korkea asemansa oman aikansa suurvallan hallinnossa. Yhteenvetona voimme sanoa, että tällaista on Jumalan toiminta historiassa.
Sanomattakin oli selvää, että Daniel joutui monenlaisiin koetuksiin uskonsa tähden. Heti uransa alkuvaiheessa, tarkemmin sanottuna koulutusvaiheessa eteen tuli moraalinen testi, joka liittyi mukautumiseen yleiseen valtavirtaan. (1:5-6) Tätä seurasi selkeä sydämen päätös menetellä sen mukaan, minkä hän koki oikeaksi. (1:8-9)
Tätä seurasi hänen identiteettiinsä liittyvä testi. (1:7) Danielin vahvuutena oli hänen uskonsa ja sen mukaiset teot läpi elämän (vrt. esim. Dan. 6.). Tämä perustui hänen ehdottomaan luottamukseensa Jumalan yliluonnolliseen apuun. (2:13 alk.)
Daniel oli hyvin kutsumustietoinen ihminen. Hänellä oli vahva profeetallinen kutsu, mikä käy ilmi jo hänen elämänsä alkuvaiheissa. Se myös näkyy hänen elämänsä loppuun asti eräänlaisena pyhänä läpäisyperiaatteena, joka leimaa kaikkea hänen toimintaansa. (Ks. 1:17-21 sekä 2:20-23 ja 27-30.)
Danielin kirja on monella tapaa hyvin mielenkiintoinen, sijoittuen äärimmäisen traumaattiseen kohtaan Israelin historiassa. Yhteinen, maata järisyttävä sukupolvikokemus koko Danielin ikäluokalle oli Jerusalemin tuho. Seuraavan sukupolven haasteena oli selviytyä aivan uudenlaisessa elämäntilanteessa pakkosiirtolaisuudessa. Profeetallisesti kirja on eräs vavahduttavimpia koko Raamatussa. Se luo pohjaa koko sille ilmestystietoisuudelle, joka tulee vastaamme Uudessa testamentissa, alkaen Jeesuksen apokalypsiksestä, siirtyen Paavalin eskatologiaan ja huipentuen Ilmestyskirjaan.
Danielin oma henkilökuva on myös mielenkiintoinen ja antaa syvällistä ymmärrystä profeetallisen näkijän ja vaikuttajan elämään.
Daniel oli ylhäistä sukua, joka tuotiin nuorena poikana Nebukadnessarin hoviin koulutettavaksi. Hän palveli korkeana virkamiehenä sekä Babylonian että Meedo-Persian hovissa 70 vuoden ajan. Nykykielellä sanottuna Daniel siis palveli oman aikansa suurvaltaa, joka omasi aggressiivisen militaristisia, petomaisen totalitaristisia, jopa antikristillisiä piirteitä. Danielin tilannetta voidaan hyvin verrata Egyptin faaraon hovissa palvelleeseen Joosefiin, kuningatar Esteriin Persian hovissa ja Nehemiaan, Persian kuninkaan juomalaskija. Yhteinen tekijä näille jokaiselle oli heidän korkea asemansa oman aikansa suurvallan hallinnossa. Yhteenvetona voimme sanoa, että tällaista on Jumalan toiminta historiassa.
Tätä seurasi hänen identiteettiinsä liittyvä testi. (1:7) Danielin vahvuutena oli hänen uskonsa ja sen mukaiset teot läpi elämän (vrt. esim. Dan. 6.). Tämä perustui hänen ehdottomaan luottamukseensa Jumalan yliluonnolliseen apuun. (2:13 alk.)
Daniel oli hyvin kutsumustietoinen ihminen. Hänellä oli vahva profeetallinen kutsu, mikä käy ilmi jo hänen elämänsä alkuvaiheissa. Se myös näkyy hänen elämänsä loppuun asti eräänlaisena pyhänä läpäisyperiaatteena, joka leimaa kaikkea hänen toimintaansa. (Ks. 1:17-21 sekä 2:20-23 ja 27-30.)
Tähän liittyy Danielin jo varhain oppima läksy, joka näkyy siinä, miten Daniel reagoi eri asioihin ja miten hän turvautui Jumalaan. (Ks. 1:17, 20 ja 2:18-23.) Tämän kaiken kokemansa ja uskomansa Daniel myös avoimesti puhui julki Nebukadnessarille. (2:27-28, 45) Kyse on siitä, että Jumala paljastaa myös tulevaisuuteen liittyvät salaiset asiat tahtomallaan tavalla. Danielia ajatellen kyse on hänen profeetan tehtävästään. (Aam. 3:6-7, 1.Moos. 18:17)
”Valtiomiehen tehtävä on kuunnella Jumalan askelia Hänen marssiessaan läpi historian ja yrittää saada ote Hänen takinliepeestään, kun Hän kulkee ohi.”
Otto von Bismarck
Danielin näkemän ilmestyksen ydin ei kuitenkaan ole ihmisten synnyttämien supervaltojen ketjussa. Tärkeintä on nähdä viimeisenä voittava Jumalan valtakunta. (2:34-35, 44-45) Muuten näköalamme ovat toivottomia.
”Maininta, että kivi liikkui käsin koskematta, korostaa sen ehdotonta riippumattomuutta inhimillisestä vallankäytöstä. Kivi ei ole patsaan kivijalusta, vaan sen murskaaja. Maailma ei siis kehity Jumalan valtakunnaksi, vaan Jumalan valtakunta on törmäyskurssilla kaikkeen sellaiseen inhimilliseen vallankäyttöön nähden, missä ihminen on nostettu Jumalan asemaan.”
Väisänen & Ollilainen, Kristus Vanhassa testamentissa, 153
Danielin varhaisten vaiheiden ja näkyjen äärellä eteemme nousee väistämättä totalitarismin haaste ja siihen liittyvä sosiaalinen paine. (3:1-7) On mielenkiintoista nähdä, miten jo ammoisina aikoina musiikkia on käytetty manipulointivälineenä. (3:5,7,10). Tällaisessa tilanteessa meidänkin aikanamme vastakkain ovat uskollisuus Jumalalle ja urakehityksen tyssääminen, joskus jopa hengen menetys. (3:8-15) Tämän kutsumuksellisen vahvuuden juuret juontavat siihen identiteettiin liittyvään testiin, jonka Daniel kohtasi jo nuoruudessaan ja joka kuvio toistuu läpi koko kirjan. (5:17-28, 6:1-5)
Oikea identiteetti luo pohjan oikeille arvoille, joka näkyy sitten oikeina tekoina. Kun nämä merimerkit on lyöty syvään jo nuoruudessa, niillä on taipumus kestää läpi koko elämän. (3:16-18) Erilaisten Danielin ajan, alkukristillisen ajan ja myös oman aikamme pedon merkkien edessä arvoon arvaamattomaan nousee, Ilmestyskirjan sanoin, ”pyhien kärsivällisyys ja usko.” (13:9-10)
Yhteenvetona voimme kuvata piirteitä Danielista:
• Moitteettomuus työssä ja elämässä.
• Hengellinen orientaatio kaikessa mitä hän teki.
• Rukous ja kiitos henkilökohtaisen elämän peruspilareina.
• Rauhallinen luottamus Jumalaan kaikissa vaiheissa.
• Läpinäkyvyys alusta asti suhteessa ystäviin, työtovereihin, vastustajiin ja koko ulkopuoliseen maailmaan.
• Hedelmän kantaminen, mikä näkyy hänen vaikutuksessaan ystäviinsä, mutta myös niihin johtomiehiin, joita hän palveli.
Profeetan kutsumusta ajatellen Danielin henkilöhistoria opettaa meille myös sen, että profeetan tulee olla vapaa taloudellisesta painostuksesta. Niin kutsumusta kuin sananvapauttakin on varjeltava mustasukkaisesti.
No comments:
Post a Comment