Mielenkiintoinen ajatus: synagooga vai missionaalinen yhteisö?

UT:n valossa näyttää kristittyä ajatellen olevan olemassa kahdenlaisia yhteisöjä.

Ensimmäinen niistä on synagooga tai paremminkin synagoogajumalanpalvelus, jonka pohjalta monet näkevät perinteisen kristillisen jumalanpalveluksenkin rakentuneen. Kun ajatellaan synagoogaa yhteisönä, sen perusajatus voidaan kiteyttää teesiin "noudattakaa lakia". Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa, sillä ennen pitkää pelkän lain noudattamisen rinnalle syntyvät ns. vanhinten perinnäissäännöt. Näiden tehtävänä on alun perin ollut ohjata ja teroittaa lain noudattamista. Aikaa myöten tämä traditio kuitenkin kanonisoidaan siten, että se itse asiassa onkin sitä oikeaa "lain noudattamista" aina pukeutumiseen, syömiseen ja juomiseen asti.

Tähän todellisuuteen Jeesus syntyi ja siinä Hän eli, hyväksyen sen ja kunnioittaen sitä - tiettyyn rajaan asti. Hän kävi synagoogajumalanpalveluksessa sapattina, osallistui uskonnollisiin juhliin ja noudatti siihen kuuluvia tapoja - tiettyyn rajaan asti. Näyttää kuitenkin siltä, että suhteessa lain ulkonaiseen noudattamiseen Hän oli huomattavasti omia opetuslapsiaan radikaalimpi. Hänhän kyllä myönsi, että "Mooseksen istuimella" istuivat nämä uskonnolliset johtomiehet ja edellisen hengellisen herätyksen edustajat. "Sen tähden tehkää kaikki, mitä he käskevät teidän tehdä." Kuitenkin Hän samaan hengenvetoon totesi, että heidän oman esimerkkinsä mukaisesti älkää missään nimessä toimiko, koska siinä kohtaa heidän esikuvallisuutensa ei enää toimikaan. Jeesukselle pelkkä uskonnollisen tradition ulkonainen noudattaminen ei riittänyt - päinvastoin, se sai Hänet jopa raivoihinsa.

Ilmestyskirjan seurakuntakirjeistä Smyrnalle ja Filadelfialle luemme, miten seurakunnan Herra kutsuu tiettyjä paikalleen jämähtäneitä uskonnollisia yhteisöjä "Saatanan synagoogaksi" (Ilm. 2:9 ja 3:9). Tietty kehityskulku näiden yhteisöjen elinkaaressa on silloin tapahtunut ja ollaan etäännytty sangen kauas alkuperäisestä toiminta-ajatuksesta.

Toinen yhteisömalli on kristittyjen yhteinen kokoontuminen, jossa pääasiallisena toiminnan inspiroijana, vaikuttajana ja johtajana on tarkoitus olla Pyhä Henki. Tällaisesta toiminnasta on erityisesti apostolien teoissa runsaasti esimerkkejä, esimerkiksi Apt. 13:n alussa kuvattu rukouskokous, Trooaksessa pidetty "yökokous" 20. luvussa tai Paavalin opetussessiot Tyrannoksen koulussa Efesoksessa (Apt. 19:9). Nimenomaan tällaisesta "karismaattisesta" uskovien yhteen tulemisesta Paavali opettaa,että Henki vaikuttaa uskovissa niin, että jokaisella on oman lahjavarustuksensa mukaisesti jotain annettavaa yhteiseksi rakentumiseksi. Kaikki tapahtuu Hengen vaikutuksesta ja Hänen johdossaan. (1. Kor. 14:26)

Tällaista yhteisöä voidaan kutsua nimellä "missionaalinen yhteisö", sillä sen perustehtävä ja olemassaolon syy on ilmaistu Jeesuksen antamassa missiossa: "Menkää ja tehkää…".

Paavali on hyvä esimerkki toimimisesta näiden kahden yhteisömallin välisessä jännitteessä. Efesoksessa hän (kuten melkein aina Apostolien teoissa) aloitti julistamalla evankeliumia ensin synagoogassa, mutta kun toimiminen siellä kävi aikaa myöten mahdottomaksi, hän ei epäröinyt aloittaa uutta yhteisöä toisaalla niiden kanssa, jotka halusivat tosissaan seurata Jeesusta. Missiologisesti hänen strategiallaan oli merkittävät seuraukset, eikä koko juttu ilmeisestikään perustunut Paavalin toimimiseen "jokapaikanhöylänä", vaan yksinkertaiseen opetuslapseuttamiseen. (Apt. 19:8-10)

Mikä on em. "missionaalista yhteisöä" koossa pitävä ja eteenpäin ajava voima? Kutsukaamme sitä tässä yhteydessä kansanomaisesti "apostoliseksi draiviksi". Apostolien teoissa on kuvattuna selkeä kehityskulku, alkaen "opettajien ja profeettojen" yhteisestä rukouksesta Antiokiassa. (Apt. 13:1-3) Tätä seuraa Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtunut evankeliumin työhön lähettäminen ja evankeliumin julistaminen heti tilaisuuden tullessa, tämän seurauksena opetuslasten tekeminen sekä kotona kokoontuvien pienyhteisöjen syntyminen. Tämä viime mainittu on seurausta edellisistä, ei itsetarkoitus. (Apt. luvut 13-14) Lopulta todetaan opetuslapseuttamisen seurauksena tapahtunut hengellinen kasvu ja nimetään yhteisöille sen hengelliset johtajat. (Apt. 14:21-27 sekä Tiit. 1:5)

Tästä eteenpäin tämän dna:n on tarkoitus olla sen dynamiikan tae, jolle seurakunnan kasvu perustuu. "Apostolisen draivin" on tarkoitus toistua ja moninkertaistua uusissa yhteisöissä. (2.Tim. 2:2)

Nyt kysymme: mitä tapahtuu "missionaaliselle yhteisölle" silloin, kun tämä "apostolinen draivi" loppuu? Onko silloin seurauksena muuttuminen "synagoogaksi"?