1. Mooseksen kirjan luvussa 49 on tallennettuna Jaakobin profeetallinen siunaus pojilleen. Juudan osuudessa sanotaan, ettei valtikka, eikä myöskään tuomarinsauva väisty hänen sukukunnaltaan, ennen kuin Messias tulee. Tämä on raamatullisessa ilmoitushistoriassa ensimmäinen kerta, kun alunperin kantaisä Aabrahamille annetut messiaslupaukset identifioidaan yhteen tämän jälkeläisistä, Juudaan. (On hyvä huomioida, ettei Juuda ollut vanhin Jaakobin kahdestatoista pojasta.)
Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että juutalaisten (erityisesti pakkosiirtolaisuuden aikana) harjoittaman tarkkaakin tarkemman sukujuurien seuraamisen jälkeen käy lopulta niin, että pakkosiirtolaisuuden jälkeen takaisin kotiinsa palanneet ja suhteellisen laajasta itsehallinnosta nauttineet juutalaiset menettivät tämän erityisasemansa v. 6 jKr. Tähän liittyi ennen kaikkea juridisen ja uskonnollisen tuomiovallan merkittävä rajoittaminen roomalaisten taholta. Juutalaisten johtomiesten toteamus Pilatukselle "meillä ei ole lupa tapaa ketään" (Joh. 18:31) liittyy juuri tähän.
Tosiasia on se, että juutalaisten johtomiehet kokivat tämän itsehallinnon poisottamisen hirvittävänä onnettomuutena, eikä vähiten juuri em. messiasennustuksen takia. Eräs rabbeista kertoo, että "kun Sanhedrinin [juutalaisten korkein päättävä elin, Suuri neuvosto] jäsenet havaitsivat heiltä riistetyn oikeuden hallita elämää ja kuolemaa, yleinen tyrmistys valtasi heidät. He peittivät päänsä tuhalla ja ruumiinsa säkkikankailla huutaen: voi meitä, Juudan valtikka on poistettu, eikä messias ole vielä tullut".
Juutalaisten reaktio oli hyvin mielenkiintoinen, sillä heidän näkemyksensä mukaan tuolloin (noin vuonna 6 jKr.) Messiaan olisi pitänyt jo ilmaantua. Jeesuksen syntymän ja varhaisten vuosien aikana oli siis olemassa selkeä näkemys messiaan tulon ajankohdasta. Syyllistymättä mihinkään jälkiviisauteen voidaan yhtä hyvin kysyä myös sitä, eikö tämä kannustanut, suorastaan pakottanut heitä alkamaan etsimään Messiasta? Toisin sanoen tarkkailemaan omaa lähiympäristöään tai koko tuon aikaista juutalaista maailmaa Lähi-idän alueella, jos missä näkyisi orastavia messiaanisia tunnusmerkkejä.
Tuolle ajalle oli kyllä ominaista vahva messias-odotus, eikä vain Israelissa, vaan myös monissa sen naapurimaissa. Tähän liittyi myös messiaan tähden ilmestymisen ja hänen syntymänsä odotus. Esim. nykyisin Jemeninä tunnettu alue oli mooseksenuskoinen vv. 120 eKr. - 500 jKr. ja siellä odotettiin aivan erityisellä innolla juutalaista kuningasta syntyväksi. Myös Luukas kertoo evankeliuminsa 2. luvussa eräistä nimeltä mainituista henkilöistä, Simeonista ja Hannasta, joille Jumalan profetaalinen Henki oli ilmoittanut Messiaan tulon olevan hyvin lähellä.
Tämä kaikki herättää minussa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin sen, että mikäli takerrut valtaan, asemaan ja siitä seuraaviin etuoikeuksiin, eksyt. Nämä eivät useinkaan ole Hänelle mieluisia, joskin näyttää siltä kuin joissain tilanteissa, Jumalan armosta niitä voidaan käyttää hyvään. Kun taas kuljet Hengen johdossa, kuten Simeon Luuk. 2:25-27:ssä, pysyt alati ajan hermolla sen suhteen, missä mennään. Toiseksi, ja meitä ajatellen tärkemmäksi, nousee esille meidän oman valvomisemme merkitys. Olenko itse selvilla siitä, missä nyt mennään ja mitä on varattuna vuodelle 2020?
1.Aikakirjan 12. luvussa luetteloidaan Daavidin ensimmäisiä kannattajia Jumalan vahvistettua hänen kuninkuutensa koko Israeliin. Yhtenä joukossa mainitaan isaskarilaiset, "jotka ymmärsivät, mitä aika vaati, ja tiesivät, mitä Israelin oli tehtävä" (jae 33). Näiden miesten tieto, ymmärrys ja arvostelukyky auttoivat heitä päätöksenteossa koko maan puolesta. Tämän päivän Herran seuraajien on yhtä tarpeellista tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, jotta he voisivat elää ja vaikuttaa oikein siellä missä ovat. Tieto ajan tapahtumista, virtauksista ja tarpeista auttaa ymmärtämään ihmisten ajatuksia ja asenteita ja esittämään evankeliumin niin, että se on ajankohtainen oman aikamme ihmisille.
Näitä isaskarilaisia voidaan hyvällä syyllä kutsua oikealla tavalla profeetallisiksi ihmisiksi, vastakohtana Juudan kirjeessä mainituille "uneksijoille" (jae 8). Muistan jostain kuulleeni suomalaisia sotilaita kutsutun II maailmansodan aikana "Isaskarin pojiksi". Mistä tämä tieto on peräisin, sitä en tiedä, samoin kuin en osaa sanoa, mitä sillä alun perin on tarkoitettu. Enkä tiedä, olemmeko me suomalaiset sen profeetallisempaa kansaa kuin ketkään muutkaan, mutta se on varmaa, että meidän on syytä ottaa mallia näistä isaskarilaisista, jotka ymmärsivät, mikä aika ja miten siinä on elettävä. Eli meidän tulee panna entistä suurempi paino aidolle, Jumalan Hengestä lähtöisin olevalle profeetalliselle sanalle. Näin myös tulevana vuonna 2020.
Kirjallisuutta:
Sana elämään - kommentaariraamattu (Aikamedia, 2018).
Santala Risto, Kristinuskon juuret I (Raamattu- ja evankeliumipalvelu, 1985).
No comments:
Post a Comment